Östersundomin varjokaava

Julkaisimme viime viikolla (28.4.) Östersundomin varjokaavaluonnoksen. Lehdistötiedote meni hyvin läpi nettiuutisissa. Esittelimme varjokaavaa viranomaisille julkistamispäivänä. Keskustelu oli erittäin antoisaa. Eilen (3.5.) Anna-Riitta dadadotankista ja minä esittelimme vaihtoehtokaavaammepaikallisille asukkaille Östersundomissa. Eilinen tilaisuus oli erittäin antoisa ja keskustelu monipuolista. Läsnä oli yli 30 asukasta.

Viranomaiskeskustelusta haluan nostaa muutaman seikan esille. Paikallisluonnon suojelu ei välttämättä koeta merkitykselliseksi ja luonnonsuojelun edelle asetetaan tavoite hiilijalanjäljen pienentämisestä maakunnallisella tasolla. Mielenkiintoinen seikka oli se, että ennen kaikkea helsinkiläiset kaupunkisuunnittelijat kyseenalaistivat tarvetta suojella luonnon monimuotoisuutta paikallisesti, Helsingin rajojen sisäpuolella. Luonnonsuojelun velvoite haluttiin siirtää "tuonnemaksi" muiden, huomattavasti merkittävimpien tavoitteiden kuten tiiviin ja ekotehokkaan yhdykuntarakenteen tieltä.

Mikä on ekotehokas yhdyskunta ja saavutetaanko nykyisellä kaavoituksella Östersundomin yhteiselle yleiskaava-alueelle kestävä kaupunkirakenne, joka vähentää asumiseen ja liikennöimiseen tarvittavaa energiaa? Virallisessa yleiskaavaluonnoksessa rakentamiselle on osoitettu kaikkiaan 2 210 ha ja rakentamatonta viheraluetta n. 1 800 ha, kun varjokaavassa vastaavat luvut ovat 860 ha ja n. 3 100 ha. Varjokaavassa ei myöskään osoiteta rantarakentamista - haluamme maksimoida luonnon tarjoamat ilmaiset ekoysteemipalvelut ja varata luonnonrannat tulvatorjuntaan.

Virallisessa yleiskaavaluonnoksessa pyritään rikkomaan urbaanin ja luonnonympäristön rajoja ja sovittamaan nämä yhteen. Viranomaiskeskustelun aikana kyseenalaistettiin varjokaavan lähtökohtia, jotka jatkavat perinteistä dualistista maankäytön ajattelua luonto vastaan ihminen. Eihän tästä ole kyse, jos alkuperäistä luontoa halutaan turvata kaavoituksen keinoin. Luontoa säästävillä maankäytön ratkaisuilla voidaan turvata riittävä viheralueverkosto ja toimivat ekosysteemipalvelut.

Rakentaminen tulee muuttamaan Östersundomin yleiskaava-alueen maisemaa ja luontoympäristöä merkittävästi. Luonto kaupungissa sopeutuu yhteiseloon ihmisen kanssa. Toiset lajit ovat urbaanissa ympäristössä voittajia, toiset häviäjiä. Lajit tekevät uusia valtauksia - kuten olemme pystyneet menneinä viikkoina seuraamaan Forumin kuuluisaa huuhkajaperhettä.

Virallisen yleiskaavan tavoite luoda uutta kaupunkiluontoa vaikuttaa hyvältä, mutta kaavaselostetta lukiessani perinteinen aatemaailma "suo, kuokka ja Jussi" paljasti itsensä. Suunnittelualueen ainutlaatuiset luontoarvot halutaan raivata tehokkaan maankäytön alta, syleillä ne kuoliaaksi tiivistyvän kaupungin sisälle tai julistaa ne urbaaniympäristön viholliseksi. Kaupunkiin ei haluta hirviä tai ilveksiä.

Uskon kuitenkin, että kaupunkisuunnittelijoista ja viranomaisista löytyy myös tahtoa ja kiinnostusta sovittaa luontoarvot ja kasvavan kaupungin tarpeet yhteen. Nyt on aika antaa näille ajatuksille vahvistusta ja lausua mielipiteensä Östersundomin yhteisestä yleiskaavaluonnoksesta. Luontoa tarvitaan myös paikallisesti - myös meitä ihmisiä varten.

Lue lisää:
www.varjokaava.fi
www.yhteinenostersundom.fi

Östersundomin kaavaluonnos julkaistiin

Kaupunkisuunnitteluvirasto julkaisi tänään kolmen kunnan yhteisen ns. Östersundomin yleiskaavaluonnoksen. Yhteisen yleiskaavan alueelle (yht. 45 km², josta Helsinkiin kuuluu 30 km²) tavoitellaan puutarhakaupunkia 60 000 -70 000 asukkaalle ja toimitiloja yli 10 000 työpaikalle. Kymmenestä eri rakennemallivaihtoehdosta Östersundomin työryhmä on ottanut pohjakseen rannikolle vahvasti nivoutuvan luonnosvaihtoehdon. Tavoitteissa ylistetään alueen luontoarvoja, jotka pyritään ottamaan kaavoituksessa erityisesti huomioon.

Kun katsoin kaavaluonnoksen karttaa, arvioin nykyisistä rakentamattomista viheralueista (metsät, kalliot, ranta-alueet, purot) ja kulttuurimaisemasta (pellot ja niityt) katoavan 70 % Helsingin alueella. Kaavan mukaan rakentamiselle osoitetaan n. 50 % maa-alasta.

Suunnittelualue on osa pääkaupunkiseudun viherkehää, jossa itäinen Uusimaa kytkeytyy metsämantereitten ja viheryhteksien välityksellä Nuuksion kautta Hankoniemeen. Suunnittelualueelle sijoittuu keskeinen osa Sipoonkorven metsämannerta, etelässä Natura-alueet ja lännessä Mustavuoren ja Kasabegetin luonnonsuojelualueet. Lisäksi suunnittelualueella on Itä-Uudenmaan maakunnan arvokkaat luontokohteet -selvityksen (MALU) mukaan erittäin arvokkaita luontoalueita mm. Sipoon Granön saarella ja Majvikissa. Ekologiset yhteydet ovat keskeinen osa suunnittelualuetta. Esittelijä sivuaa ekologiset yhteydet toteamalla:

”Östersundomin yleiskaava-alueen mittakaavassa viheryhteydet palvelevat pääasiassa ihmisten siirtymistä ulkoillessaan paikasta toiseen. Esimerkiksi hirvieläimille ei osoiteta käytäviä kaupunkirakenteen läpi niiden oman turvallisuuden takia. Kaupunkiympäristössä viihtyvien lajien leviämisen ja elinvoimaisuuden kannalta yhteydet meren ja Sipoonkorven välillä eivät ole olennaisia. Rannikkovyöhykkeen luontotyypit puolestaan muodostavat jatkumon, jossa ekologiset yhteydet ovat kunnossa.”

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on liitosalueelta tehnyt useita selvityksiä. Suunnittelun lähtökohdiksi on otettu Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen ja Natura-alueiden kytkeminen keskeiseksi osaksi kaupunkikuvaa. Lisäksi Helsingin valtuustostrategiassa vaaditaan säilyttämään alueen viheralueverkosto. Kaupunki on valmis tukemaan kansallispuiston perustamista Sipoonkorven ydinalueille, mutta kaupungin kaavaluonnos ei ehdota Natura-alueiden liittämistä osaksi kansallispuistoa.

Kaavaluonnos ja tavoitteet eivät tue toisiaan. Ekologiset yhteydet on huomioitu niukasti. Rakentamista osoitetaan Natura-alueiden kylkeen ja tulva-alueille. Alueen muille kuin luonnonsuojelulailla suojelluille luonnon monimuotoisuuskohteille, kuten uhanalaiset luontotyypit, ei ole kaavassa annettu merkittävää painoarvoa.

Olen mukana valmistelemassa luontojärjestöjen Östersundomin varjokaavaa, jossa alueen ekologinen kestävyys asettaa rajat rakentamiselle. Vaihtoehtokaavassamme pyrimme minimoimaan rakentamisen haitalliset vaikutukset luontoympäristöön, osoittaa rakentaminen sille soveltuville alueille välttäen riskialueita (tulva-alueet), huomioida asukkaiden lähivirkistystarpeet, huomioida alueen kulttuurihistorialliset arvot ja toteuttaa kaupunkirakenne tiiviisti, jossa päivittäiset lähipalvelut sijaitsevat kävelyetäisyydellä.

Kävelyetäisyys luontoon arvossaan

Kirjoituksemme julkaistiin Helsingin sanomien mielipidesivulla 11.10.2010. Alla alkuperäinen teksti, jota oli hieman tiivistetty toimituksen puolesta:

Helsingin Sanomat uutisoi 6.10. Aalto-yliopiston tutkimuksesta, jossa oli selvitetty kaupunkilaisten mielipaikkoja ja viihtyvyyttä erilaisissa kaupunkiympäristöissä. Tutkimuksen mukaan onnellisuusindeksi nytkähti ylöspäin, kun kaupunkikuva tiivistyi ja "asvalttiviidakko" tihentyi. Mielestämme tulos on järkeenkäypä, sillä tiiviissä kaupungissa, jossa asukkaiden määrä tiettyä rakennettua pinta-alaa kohden on riittävän korkea (esimerkiksi Töölössä reilu 6000 asukasta/km2), palvelut pysyvät kävelyetäisyydellä ja kaupungista muodostuu elävä ja monimuotoinen. Kivijalkakaupat, kahvilat, puistot ja leikkikentät luovatasukkaille viihtyisyyttä ja toimiva joukkoliikenne helpottaa liikkumista ilman autoa.

Tiiviin kaupunkimiljöön ihannoiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asukkaat eivät kaipaisi luonnollisia viheralueita kävelyetäisyydelleasuinpaikastaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet luonnonympäristöjen edesauttavan asukkaiden viihtyisyyttä ja hyvinvointia. Esimerkiksi Helsingin Keskuspuiston läheisyydessä (<0,5 km) sijaitsevat asuintalot ovat haluttuja ja niistä ollaan valmiita maksamaan enemmän ennen kaikkea lähellä sijaitsevan metsäluonnon vuoksi. Jos metsiä, kalliota tai vapaita ranta-alueita ei löydy asuinpaikan läheisyydestä, asukkaat hakevat elvyttäviä luontokokemuksia kauempaa, jolloin vapaa-ajan liikkumissäde kasvaa.

Helsinki toteuttaa lähivuosina Östersundomin yleiskaavaa yhdessä Sipoon ja Vantaan kanssa. Tavoitteena on sijoittaa 50 000-80 000 uutta asukasta suunnittelualueelle. Alueelle kaavaillaan laajalle levittyvää, pientalovaltaista ja joukkoliikenteeseen painottuvaa kaupunkimiljöötä. Mielestämme suunnittelijoiden tulisi kuitenkin pohtia myös sitä, miten arjen viihtyisyys ja lähipalveluiden tarjonta turvataan uudessa kaupunginosassa. Toivomme suunnittelijoilta visioita tiiviistä ja toimivasta kaupunkirakenteesta sekä potentiaalia nostaa kortteli- ja tonttikohtaista rakentamistehokkuutta. Etukäteen liian korkealle asetettu asukastavoite luo turhan kovat rakentamispaineet, ja asukkaiden lopullisen määrän tulisikin määrittyä vasta suunnittelun edetessä. Östersundomin alueen upeat luontokohteet: rannat, metsät ja kalliot sekä niiden väliset ekologiset yhteydet onsäästettävä rakentamiselta, sillä ne tarjoavat tuleville asukkaille monia lähes ilmaisia ekosysteemipalveluita (mm. monimuotoisuus, virkistys,tulvantorjunta).

Kati Vierikko
Filosofian tohtori, ympäristötieteet

Kaisa Hauru
Filosofian maisteri, Kaupunkiekologian tutkija

Sipoonkorven kansallispuisto mukaan suunnittelun pohjaksi

Helsingin Sanomat uutisoi launtaina (20.2) kansallispuistohankkeesta ristiriitaisin otsikoin. Kaupunkisuunnitteluviranomaiset olivat kummissaan esitetyistä suojelusuunnitelmista ja ihmettelivät, miksi Metsähallitus ei ole esitellyt suunnitelmiaan aikaisemmin. Mielestäni Metsähallituksen esitys on sopusoinnussa alueelle laaditun Itä-Uudenmaan maakuntakaavan osalta. Vaikka kaavaa ei vahvistettu Östersundomin osalta,voitaisiin alueen kaavoitus toteuttaa maakuntakaavan pohjalta. Lisäksi viranomaisten maankäytön suunnittelua ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Tarkistetut tavoitteet korostavat mm. viheralueiden yhteyksien säilyttämistä.

Alueen projektipäällikkö Visanti asetti kohtuuhintaiset asunnot ja lajiensuojelun vastakkain. Mielestäni tällainen vastakkainasettelu on suunnittelijalta turhaa kahden tärkeän tavoitteen rinnastamista. Järkevällä ja suunnitelmallisella kaavoituspolitiikalla molemmat on sovitettavissa yhteen. On syytä muistaa että asuntojen hintaan Helsingissä vaikuttavat monet tekijät. Jos alueelle rakennettavat asunnot ovat vapaarahoitteisia, hintataso tuskin lähtee nykyisestä itähelsinkiläisestä tasosta laskuun.

On valitettavaa, ettei Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa olla edelleenkään valmiita myöntämään Östersundomin luontoarvoja muusta kuin heidän itse määrittämistään lähtökohdista. Toivoisin arkkitehdeiltä löytyvän aitoa tahtoa kehittää aluetta siten, että Sipoonkorpi säilyy, ranta-alueet jätetään rakentamatta ja alueen joukkoliikenne toteutetaan ekologiset käytävät säilyttäen. Helsy esitti vuosi sitten tällaiset ekologiset minimivaatimukset, joista Visanti on hyvin tietoinen.

Visanti ihmetteli, miksi Metsähallitus ei ole esittänyt suunnitelmiaan aikaisemmin. Väite on mielestäni vähintäänkin outo. Sen sijaan että Metsähallitus olisi aloittanut kabinettikeskustelun Helsingin kanssa, päätti se avoimuuden nimissä esitellä hankettaan kaikille samaan aikaan. Ehkä kaikki eivät harrasta samanlaista suunnittelukulttuuria kuin Helsingissä on ollut tapana. Helsinki ei voi väittää, että se olisi ollut avoin omissa suunnitelmissaan kun se taannoin toi kaupunginvaltuustoon esille liittää Sipoosta alue osaksi Helsinkiä.