Pohjois-Karjalan vaaramaisemista

Olen viettämässä kesälomaa sukulaisteni kanssa Pohjois-Karjalassa. Kävimme tutustumassa Valtimon kunnassa sijaitsevaan Murtovaaran talomuseolla. On hämmentävää tietää että vielä 70 vuotta sitten syrjäseuduilla elettiin savupirteissä. Savupirttien ilmanlaatu ei todellakaan olisi voinut kilpailla nykyisten kaupunki-ilman laadun kanssa.

Yli sata vuotta vanhoihin puurakenteisiin tutustuminen herätti kunnioitukseni perinnerakentamista kohtaan. Onneksi kiinnostus perinteiseen rakentamistyyliin näyttää lisääntyneen opiskelijoiden ja itserakentajien keskuudessa. Murtovaaran perinnepirtti on pysynyt pystyssä yksityisten tukemana ja talkoovoimin. Helsingistäkin löytyy monia upeita perinnerakennuksia, mm. Lammassaaressa sijaitseva vuonna 1905 valmistunut "Pohjolan pirtti" -rakennus on vierailun arvoinen. Tilaa voi vuokrata raittiusyhdistys Koitolta omia tilaisuuksia varten. Sijainti on haasteellinen, paikalle pääsee vain joko kävellen Vanhakapunginlahden luonnonsuojelualueen halki tai pienveneellä.

Asuntoja vai luontoarvoja

Helsingin kaupunkiin liitetään vuoden alusta 30 km2 kokoinen alue Lounais-Sipoosta. Helsinki jatkaa laajentumistaan itään. Kaupunkisuunnittelijat ovat jo kovaa vauhtia suunnittelemassa alueelle asuntoja: kunnianhimoisena tavoitteena on asuttaa alueelle vähintään 30.000 onnellista helsinkiläistä. Moni poliitikko lienee haaveillut uudesta "pientalo -keitaasta", kaupunginosasta, joka pitää hyvätuloiset veromaksajat Helsingin rajojen sisäpuolella.

Suunnitelmiin on tullut pieni mutka matkaan. Nimittäin alueella on epämiellyttävä määrä suojeluvarauksia. Luovummeko siis ennemmin asuntotuotannosta kuin luontoarvoista? On erittäin rumaa politiikkaa asettaa asuntotuotanto ja luonto vastakkain. Sen sijaan, nyt olisi pääkaupunkimme aika lunastaa vahvistamansa Helsingin ekologisen kestävyyden 2005-2008 mukaiset tavoitteet luonnon monimutoisuuden turvaamisesta ja vaalimisesta. Myös luonnonsuojelulain 6 §:n mukaan kunnilla ja kaupungeilla on vastuu luonnonsuojelun edistämisessä. Lounais-Sipoon alue pitää rakennuttaa maltillisesti, luontoarvoja kunnioittaen ja ilman turhia vastakkainasetteluita.

Lue asiasta lisää:
Asiantuntijat Lounais-Sipoon suunnittelusta
Sipoonkorven kotisivut
Sipoonkorven ulkoreittisuunnitelma ja luontoselvitys

Saammeko huolestua vai leimataanko se heti nimbyilyksi?

Viime viikkoina on Helsingin sanomissa ja Töölöläisessä keskusteltu Ruusulankadulle ja muualle Helsinkiin sijoitettavista tukiasumismuodosta eli ns. asuntoloista. Projektit ovat osa ympäristöministeriön laatimaa 2008-2011 asunnottomuusohjelmaa, jonka tavoitteena on puolittaa asunnottomien määrä koko maassa vuoteen 2011 mennessä.

Paikallisasukkaat ovat vastustaneet etenkin Töölööseen sijoitettavaa n. 90 (tämän hetkinen tietoni) asunnon tukiasuntolaa. Ruusulankadun asuntolan kohdalla vastustus on johtunut myös paisuneista huhupuheista, kun tarkkaa tietoa ei ole ollut saatavilla. Kerran jos toisenkin on ilmaan heitetty ajatus "nimbyilystä" not in my backyard -ilmiöstä. Taustalla voi olla hyvin erilaisia tekijöitä, jotka johtavat vastustukseen kuten Riitta Kuparinen väitöskirjatyössään toteaa. Hän tutki Marjaniemeen sijoitettavan kehitysvammaisille tarkoitetun asuntolan kohtaamasta vastarinnasta vuosina 1997-2000.

On luonnollista, että henkilö terästäytyy, kun mahdollinen muutos koskee hänen lähiympäristöään. Mielestäni meillä jokaisella on oikeus huolestua lähellä tapahtuvista muutoksista - olla aidosti huolestuneita. Tästä huolimatta uskon vahvasti meidän jokaisen kykyyn hyväksyä syrjäytyneiden ihmisten tukemisen myös lähialueellaan. Mutta se vaatii negatiivisten tunteiden läpikäymisen yhdessä muiden samaa tuntevien kanssa. Pahinten mahdollisten vaihtoehtojen läpikäyminen (ennakoimattoman väkivallan ja pelon lisääntyminen) ja ääneen puhuminen eivät tarkoita sitä, että emme olisi valmiita hyväksymään muutosta.

Uusia tukiasuntoloita suunniteltaessa on heti alussa otettava huomioon paikallisasukkaiden huolestuminen ja toisaalta tukiasuntoa hyödyntävien asukkaiden sopeutumiskyky uuteen asuinympäristöön. Kuntoutettavien, vahvasti elämässä jo kiinni olevien henkilöiden on helpompi kohdata mahdollinen paikallisasukkaiden vastustus ja toisaalta sopeutua normaaliin elämänrytmiin kuin henkilön, jolla millään ei ole mitään väliä. Paikan valinta ei voi ainoastaan perustua siihen mistä saadaan hankittua sopiva kiinteistö.