tiistai 23. helmikuuta 2010

Sipoonkorven kansallispuisto mukaan suunnittelun pohjaksi

Helsingin Sanomat uutisoi launtaina (20.2) kansallispuistohankkeesta ristiriitaisin otsikoin. Kaupunkisuunnitteluviranomaiset olivat kummissaan esitetyistä suojelusuunnitelmista ja ihmettelivät, miksi Metsähallitus ei ole esitellyt suunnitelmiaan aikaisemmin. Mielestäni Metsähallituksen esitys on sopusoinnussa alueelle laaditun Itä-Uudenmaan maakuntakaavan osalta. Vaikka kaavaa ei vahvistettu Östersundomin osalta,voitaisiin alueen kaavoitus toteuttaa maakuntakaavan pohjalta. Lisäksi viranomaisten maankäytön suunnittelua ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Tarkistetut tavoitteet korostavat mm. viheralueiden yhteyksien säilyttämistä.

Alueen projektipäällikkö Visanti asetti kohtuuhintaiset asunnot ja lajiensuojelun vastakkain. Mielestäni tällainen vastakkainasettelu on suunnittelijalta turhaa kahden tärkeän tavoitteen rinnastamista. Järkevällä ja suunnitelmallisella kaavoituspolitiikalla molemmat on sovitettavissa yhteen. On syytä muistaa että asuntojen hintaan Helsingissä vaikuttavat monet tekijät. Jos alueelle rakennettavat asunnot ovat vapaarahoitteisia, hintataso tuskin lähtee nykyisestä itähelsinkiläisestä tasosta laskuun.

On valitettavaa, ettei Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa olla edelleenkään valmiita myöntämään Östersundomin luontoarvoja muusta kuin heidän itse määrittämistään lähtökohdista. Toivoisin arkkitehdeiltä löytyvän aitoa tahtoa kehittää aluetta siten, että Sipoonkorpi säilyy, ranta-alueet jätetään rakentamatta ja alueen joukkoliikenne toteutetaan ekologiset käytävät säilyttäen. Helsy esitti vuosi sitten tällaiset ekologiset minimivaatimukset, joista Visanti on hyvin tietoinen.

Visanti ihmetteli, miksi Metsähallitus ei ole esittänyt suunnitelmiaan aikaisemmin. Väite on mielestäni vähintäänkin outo. Sen sijaan että Metsähallitus olisi aloittanut kabinettikeskustelun Helsingin kanssa, päätti se avoimuuden nimissä esitellä hankettaan kaikille samaan aikaan. Ehkä kaikki eivät harrasta samanlaista suunnittelukulttuuria kuin Helsingissä on ollut tapana. Helsinki ei voi väittää, että se olisi ollut avoin omissa suunnitelmissaan kun se taannoin toi kaupunginvaltuustoon esille liittää Sipoosta alue osaksi Helsinkiä.


tiistai 2. helmikuuta 2010

Luonnonhoidon linjauksia ja monimuotoisuutta

Kaupungin virkistysalueiden hoidossa on toivon mukaan tapahtumassa merkittävä muutos. Helsingin kaupunginhallitus käsittelee ensi maanantaina pöydälle jätettyä esitystä luonnonhoidon ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaperiaatteista. Näiden kahden asian yhteensovittaminen kaupungin viheralueiden hoidossa etenkin metsien osalta on ollut haasteellista, johon olen osaltani osallistunut jo usean vuoden ajan.

Kaupungissa luonto joutuu kovalle koetukselle kun mm. ilman epäpuhtaudet, vieraslajit ja tallaus muuttavat kaupunkimetsiä. Ne ovat muuttuneet ihmisten toimesta, mutta tästä huolimatta metsät kaupungissa ovat erittäin tärkeitä meille asukkaille ja toisaalta metsien asukeille. Monimuotoisuutta voidaan vaalia myös kaupunkimetsissä kunhan luovutaan turhan yksipuolistavista hakkuista ja sallitaan puuston erirakenteisuus. Viime keväänä ilmestynyt väitöstyö osoitti että tiheäpuustoinen, kuusivaltainen metsä puskuroi parhaiten tallauspaineita tai reunavaikutusta.

Toivon mukaan kaupunginhallitus päättää perustaa uuden ja aidon poikkihallinnollisen ja luontoasiantuntijoista koostuvan työryhmän, joka osallistuu viheralueiden suunnitteluun ja yhteistyössä pohtii mitkä toimenpiteet vähentävät luonnon monimuotoisuutta ja samalla heikentävät metsän elinvoimaisuutta. Valitettavan usein metsäekosysteemin elinvoimaisuus ymmäretään puuston elinvoimaisuudeksi. Urbaani metsä on paljon muutakin kuin puita, se on ihmeellinen luontokokemus josta moni saa imettyä voimia arjen hulinaan.