Kaupunkisuunnitteluvirasto julkaisi tänään kolmen kunnan yhteisen ns. Östersundomin yleiskaavaluonnoksen. Yhteisen yleiskaavan alueelle (yht. 45 km2, josta Helsinkiin kuuluu 30 km2) tavoitellaan puutarhakaupunkia 60 000 -70 000 asukkaalle ja toimitiloja yli 10 000 työpaikalle. Kymmenestä eri rakennemallivaihtoehdosta Östersundomin työryhmä on ottanut pohjakseen rannikolle vahvasti nivoutuvan luonnosvaihtoehdon. Tavoitteissa ylistetään alueen luontoarvoja, jotka pyritään ottamaan kaavoituksessa erityisesti huomioon.
Kun katsoin kaavaluonnoksen karttaa, arvioin nykyisistä rakentamattomista viheralueista (metsät, kalliot, ranta-alueet, purot) ja kulttuurimaisemasta (pellot ja niityt) katoavan 70 % Helsingin alueella. Kaavan mukaan rakentamiselle osoitetaan n. 50 % maa-alasta.
Suunnittelualue on osa pääkaupunkiseudun viherkehää, jossa itäinen Uusimaa kytkeytyy metsämantereitten ja viheryhteksien välityksellä Nuuksion kautta Hankoniemeen. Suunnittelualueelle sijoittuu keskeinen osa Sipoonkorven metsämannerta, etelässä Natura-alueet ja lännessä Mustavuoren ja Kasabegetin luonnonsuojelualueet. Lisäksi suunnittelualueella on Itä-Uudenmaan maakunnan arvokkaat luontokohteet -selvityksen (MALU) mukaan erittäin arvokkaita luontoalueita mm. Sipoon Granön saarella ja Majvikissa. Ekologiset yhteydet ovat keskeinen osa suunnittelualuetta. Esittelijä sivuaa ekologiset yhteydet toteamalla:
”Östersundomin yleiskaava-alueen mittakaavassa viheryhteydet palvelevat pääasiassa ihmisten siirtymistä ulkoillessaan paikasta toiseen. Esimerkiksi hirvieläimille ei osoiteta käytäviä kaupunkirakenteen läpi niiden oman turvallisuuden takia. Kaupunkiympäristössä viihtyvien lajien leviämisen ja elinvoimaisuuden kannalta yhteydet meren ja Sipoonkorven välillä eivät ole olennaisia. Rannikkovyöhykkeen luontotyypit puolestaan muodostavat jatkumon, jossa ekologiset yhteydet ovat kunnossa.”
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on liitosalueelta tehnyt useita selvityksiä. Suunnittelun lähtökohdiksi on otettu Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen ja Natura-alueiden kytkeminen keskeiseksi osaksi kaupunkikuvaa. Lisäksi Helsingin valtuustostrategiassa vaaditaan säilyttämään alueen viheralueverkosto. Kaupunki on valmis tukemaan kansallispuiston perustamista Sipoonkorven ydinalueille, mutta kaupungin kaavaluonnos ei ehdota Natura-alueiden liittämistä osaksi kansallispuistoa.
Kaavaluonnos ja tavoitteet eivät tue toisiaan. Ekologiset yhteydet on huomioitu niukasti. Rakentamista osoitetaan Natura-alueiden kylkeen ja tulva-alueille. Alueen muille kuin luonnonsuojelulailla suojelluille luonnon monimuotoisuuskohteille, kuten uhanalaiset luontotyypit, ei ole kaavassa annettu merkittävää painoarvoa.
Olen mukana valmistelemassa luontojärjestöjen Östersundomin varjokaavaa, jossa alueen ekologinen kestävyys asettaa rajat rakentamiselle. Vaihtoehtokaavassamme pyrimme minimoimaan rakentamisen haitalliset vaikutukset luontoympäristöön, osoittaa rakentaminen sille soveltuville alueille välttäen riskialueita (tulva-alueet), huomioida asukkaiden lähivirkistystarpeet, huomioida alueen kulttuurihistorialliset arvot ja toteuttaa kaupunkirakenne tiiviisti, jossa päivittäiset lähipalvelut sijaitsevat kävelyetäisyydellä.
