tiistai 12. lokakuuta 2010

Kävelyetäisyys luontoon arvossaan

Kirjoituksemme julkaistiin Helsingin sanomien mielipidesivulla 11.10.2010. Alla alkuperäinen teksti, jota oli hieman tiivistetty toimituksen puolesta:

Helsingin Sanomat uutisoi 6.10. Aalto-yliopiston tutkimuksesta, jossa oli selvitetty kaupunkilaisten mielipaikkoja ja viihtyvyyttä erilaisissa kaupunkiympäristöissä. Tutkimuksen mukaan onnellisuusindeksi nytkähti ylöspäin, kun kaupunkikuva tiivistyi ja "asvalttiviidakko" tihentyi. Mielestämme tulos on järkeenkäypä, sillä tiiviissä kaupungissa, jossa asukkaiden määrä tiettyä rakennettua pinta-alaa kohden on riittävän korkea (esimerkiksi Töölössä reilu 6000 asukasta/km2), palvelut pysyvät kävelyetäisyydellä ja kaupungista muodostuu elävä ja monimuotoinen. Kivijalkakaupat, kahvilat, puistot ja leikkikentät luovatasukkaille viihtyisyyttä ja toimiva joukkoliikenne helpottaa liikkumista ilman autoa.

Tiiviin kaupunkimiljöön ihannoiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asukkaat eivät kaipaisi luonnollisia viheralueita kävelyetäisyydelleasuinpaikastaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet luonnonympäristöjen edesauttavan asukkaiden viihtyisyyttä ja hyvinvointia. Esimerkiksi Helsingin Keskuspuiston läheisyydessä (<0,5 km) sijaitsevat asuintalot ovat haluttuja ja niistä ollaan valmiita maksamaan enemmän ennen kaikkea lähellä sijaitsevan metsäluonnon vuoksi. Jos metsiä, kalliota tai vapaita ranta-alueita ei löydy asuinpaikan läheisyydestä, asukkaat hakevat elvyttäviä luontokokemuksia kauempaa, jolloin vapaa-ajan liikkumissäde kasvaa.

Helsinki toteuttaa lähivuosina Östersundomin yleiskaavaa yhdessä Sipoon ja Vantaan kanssa. Tavoitteena on sijoittaa 50 000-80 000 uutta asukasta suunnittelualueelle. Alueelle kaavaillaan laajalle levittyvää, pientalovaltaista ja joukkoliikenteeseen painottuvaa kaupunkimiljöötä. Mielestämme suunnittelijoiden tulisi kuitenkin pohtia myös sitä, miten arjen viihtyisyys ja lähipalveluiden tarjonta turvataan uudessa kaupunginosassa. Toivomme suunnittelijoilta visioita tiiviistä ja toimivasta kaupunkirakenteesta sekä potentiaalia nostaa kortteli- ja tonttikohtaista rakentamistehokkuutta. Etukäteen liian korkealle asetettu asukastavoite luo turhan kovat rakentamispaineet, ja asukkaiden lopullisen määrän tulisikin määrittyä vasta suunnittelun edetessä. Östersundomin alueen upeat luontokohteet: rannat, metsät ja kalliot sekä niiden väliset ekologiset yhteydet onsäästettävä rakentamiselta, sillä ne tarjoavat tuleville asukkaille monia lähes ilmaisia ekosysteemipalveluita (mm. monimuotoisuus, virkistys,tulvantorjunta).

Kati Vierikko
Filosofian tohtori, ympäristötieteet

Kaisa Hauru
Filosofian maisteri, Kaupunkiekologian tutkija

Ei kommentteja: