tiistai 29. syyskuuta 2009

Tonttien hinnat ylös keinottelulla

Eilinen silminnäkijä herkutteli Keskustan, Nuorisosäätiön, ARA:n ja RAY:n välisillä kytköksillä. Tutkivan journalistin mukaan Helsingin kaupungissa harrastetaan tonttien rahallisen arvonnousun keinottelua: rakennuttajat ja rakentajat myyvät toisilleen yhä korkeimmilla hinnoilla tontteja. Muutamassa vuodessa tontin hinta moninkertaistuu. Tällä on vaikutuksensa koko alueen tontin arvoihin, ja luonnollisesti tuotettujen asuntojen myyntihintoihin, kiinteistöveroon ja tonttien vuokriin. Mitäs kaupunki välittää tämänkaltaisesta keinottelusta, sehän saa vain lisää tuloa. On käsittämätöntä että maan (taloudellinen) arvo voi kohota muutamassa vuodessa perustuen sosiaalisiin sopimuksiin: kun alue kaavoitetaan (liitosalueella maan hinta kymmenkertaistuu kaavoituksen myötä), tai sille luodaan maankäytöllisesti vahva imago (Kruunuvuoren rannan alue kytketään osaksi kantakaupunkia raitiotiellä) tai grynderit sopivat keskenään niin johan hinnat kohoavat. Ja sitten vielä ihmetellään miksi vapaarahoitteiset asunnot ovat niin kalliita Helsingissä. 

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Ruuhkamaksuista ja vähäpäästöisistä autoista

Eilisessä (1.9.09) ympäristölautakunnan kokouksessa käsittelimme ruuhkamaksua, vähäpäästöisten ajoneuvojen vapautusta parkkimaksuista ja ympäristövyöhykettä kantakaupunkiin. HS uutisoi tänään (2.9.) ympäristölautakunnan olevan huolissaan että toimistot ym. toiminnot siirtyvät pois keskustasta. Valitettavasti moni muu seikka jäi tieodoksiannosta pois. Kannatin yhdessä toisen vihreän Timo Pyhälahden kanssa kokoomuksen Johanna Haapalan tekemää lisäystä ruuhkamaksujen mahdollisista haitallisista vaikutuksista. Lautakunnan mielestä ruuhkamaksujen selvittämistä tulee edelleen jatkaa, ja erilaisten järjestelmien todettiin parantavan keskustan ja muiden joukkoliikenteeseen tukeutuvien alueiden vetovoimaa. Kaiken kaikkiaan lausunto oli ruuhkamaksujärjestelmää vahvasti kannattava. 

Itse olen sitä mieltä ettei meidän kannata tässä vaiheessa ummistaa silmiämme huonosti toteutetulle ruuhkamaksujärjestelmälle, joka voisi pahimmassa tapauksessa siirtää ruuhkat ja henkilöauton käytön muualle. Järjestelmän tulee olla alueellisesti riittävän laaja eli kattaa koko Helsingin seudun 14 kuntaa, ja perustua ajettuihin kilometreihin. Tekninen toteutus vaatii vielä hiomista ja suunnittelua. Lautakunta totesi myös että ruuhkamaksut on toteuttavissa ilman henkilöiden yksityisyyssuojaan kajoamista. 

Itse näkisin tulevaisuudessa että jokaiselle ajoneuvolle laaditaan vuosikulutuksen mukainen maksu (ajoneuvokohtainen hiilidioksimaksu), jonka suuruus määräytyisi sen mukaan missä autolla eniten ajetaan. Ajetut kilometrit tarkastettaisiin esim. katsastuksen yhteydessä ja auton liikkuminen ruuhkamaksualueella hoituisi teille asetetuilla seurantatolpilla. Jos auto säännöllisesti ohittaisi ns. ruuhkarajan, olisi ajettujen kilometrien hinta korkeampi kuin muualla.

Toinen kinkkinen asia on vähäpäästöisten autojen vapauttaminen aluepysäköintimaksusta ja oikeus rajalliseen, maksulliseen pysäköintiin. En lähtisi vapauttamaan yhtään ainoaa autoa parkkimaksuista. Sen sijaan kannatan nykyistä asukaspysäköinnin vuosimaksun tuntuvaa korotusta 34 eurosta 76 euroon. Vähäpäästöiset ajoneuvot saisivat vuosimaksun vanhan hinnalla. Lautakunta päätti palauttaa lausunnon. Ennen kaikkea haluttiin tarkennusta siihen voidaanko puhua ympäristövyöhykkeestä kantakaupungissa, jos se koskee ainoastaan Helsingin sisäistä ja seudullista bussiliikennettä.