Julkaisimme viime viikolla (28.4.) Östersundomin varjokaavaluonnoksen. Lehdistötiedote meni hyvin läpi nettiuutisissa. Esittelimme varjokaavaa viranomaisille julkistamispäivänä. Keskustelu oli erittäin antoisaa. Eilen (3.5.) Anna-Riitta dadadotankista ja minä esittelimme vaihtoehtokaavaammepaikallisille asukkaille Östersundomissa. Eilinen tilaisuus oli erittäin antoisa ja keskustelu monipuolista. Läsnä oli yli 30 asukasta.
Viranomaiskeskustelusta haluan nostaa muutaman seikan esille. Paikallisluonnon suojelu ei välttämättä koeta merkitykselliseksi ja luonnonsuojelun edelle asetetaan tavoite hiilijalanjäljen pienentämisestä maakunnallisella tasolla. Mielenkiintoinen seikka oli se, että ennen kaikkea helsinkiläiset kaupunkisuunnittelijat kyseenalaistivat tarvetta suojella luonnon monimuotoisuutta paikallisesti, Helsingin rajojen sisäpuolella. Luonnonsuojelun velvoite haluttiin siirtää "tuonnemaksi" muiden, huomattavasti merkittävimpien tavoitteiden kuten tiiviin ja ekotehokkaan yhdykuntarakenteen tieltä.
Mikä on ekotehokas yhdyskunta ja saavutetaanko nykyisellä kaavoituksella Östersundomin yhteiselle yleiskaava-alueelle kestävä kaupunkirakenne, joka vähentää asumiseen ja liikennöimiseen tarvittavaa energiaa? Virallisessa yleiskaavaluonnoksessa rakentamiselle on osoitettu kaikkiaan 2 210 ha ja rakentamatonta viheraluetta n. 1 800 ha, kun varjokaavassa vastaavat luvut ovat 860 ha ja n. 3 100 ha. Varjokaavassa ei myöskään osoiteta rantarakentamista - haluamme maksimoida luonnon tarjoamat ilmaiset ekoysteemipalvelut ja varata luonnonrannat tulvatorjuntaan.
Virallisessa yleiskaavaluonnoksessa pyritään rikkomaan urbaanin ja luonnonympäristön rajoja ja sovittamaan nämä yhteen. Viranomaiskeskustelun aikana kyseenalaistettiin varjokaavan lähtökohtia, jotka jatkavat perinteistä dualistista maankäytön ajattelua luonto vastaan ihminen. Eihän tästä ole kyse, jos alkuperäistä luontoa halutaan turvata kaavoituksen keinoin. Luontoa säästävillä maankäytön ratkaisuilla voidaan turvata riittävä viheralueverkosto ja toimivat ekosysteemipalvelut.
Rakentaminen tulee muuttamaan Östersundomin yleiskaava-alueen maisemaa ja luontoympäristöä merkittävästi. Luonto kaupungissa sopeutuu yhteiseloon ihmisen kanssa. Toiset lajit ovat urbaanissa ympäristössä voittajia, toiset häviäjiä. Lajit tekevät uusia valtauksia - kuten olemme pystyneet menneinä viikkoina seuraamaan Forumin kuuluisaa huuhkajaperhettä.
Virallisen yleiskaavan tavoite luoda uutta kaupunkiluontoa vaikuttaa hyvältä, mutta kaavaselostetta lukiessani perinteinen aatemaailma "suo, kuokka ja Jussi" paljasti itsensä. Suunnittelualueen ainutlaatuiset luontoarvot halutaan raivata tehokkaan maankäytön alta, syleillä ne kuoliaaksi tiivistyvän kaupungin sisälle tai julistaa ne urbaaniympäristön viholliseksi. Kaupunkiin ei haluta hirviä tai ilveksiä.
Uskon kuitenkin, että kaupunkisuunnittelijoista ja viranomaisista löytyy myös tahtoa ja kiinnostusta sovittaa luontoarvot ja kasvavan kaupungin tarpeet yhteen. Nyt on aika antaa näille ajatuksille vahvistusta ja lausua mielipiteensä Östersundomin yhteisestä yleiskaavaluonnoksesta. Luontoa tarvitaan myös paikallisesti - myös meitä ihmisiä varten.
Lue lisää:
www.varjokaava.fi
www.yhteinenostersundom.fi
2 kommenttia:
Tuntuu selvältä, että luonnon monimuotoisuutta on turvattava myös ihmisen asuttamilla alueilla. Ihmisiä on niin paljon, ettei luontoa voi ulkoistaa toisaalle.
Usein käy niin, että tutkitutkin asiat pääsevät kunnolla tietoisuuteen hitaasti ja viiveellä. Lähiluonnon merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille on jo tietoa. Toivottavasti tieto saadaan nopeasti suunnittelun avuksi.
Keskeiseltä tuntuisi löytää ratkaisuja, jotka vähentävät tarvetta liikkua kauas. Tästä seuraisi monia etuja. Muutama esimerkki seuraavassa:
1) Jalankulku ja kevyt liikenne lisääntyisivät.
2) Julkisen liikenteen kapasiteetin rajat eivät tulisi niin nopeasti vastaan.
3) Aikaa säästyisi ihmisille keskeiseen tekemiseen.
4) Vaikutukset ihmisten terveyteen olisivat positiivisia.
5) Ilmastokin kiittäisi.
T: Olli V.
Hei Kati!
Olen Meri-Rastilan metsää puolustaessani törmännyt samaan asiaan. Helsingin kaupunki ei halua ymmärtää, että luonnon monimuotoisuutta tulee suojella myös paikallisesti. Hurskastellaan sillä, että muka torjutaan ilmastonmuutosta kaupunkirakennetta tiivistämällä ja radan varteen rakentamalla, kun tosiasiassa tuhotaan hiilinieluja ja levitetään kaupunkia luontoalueille.
Oletan, että myös Östersundomin osalta on kyse huonosta suunnittelusta samoin kuin Meri-Rastilassakin. Sen sijaan, että kerralla rakennettaisiin korkeaa ja tiivistä sinne, missä enää ei ole luontoarvoja menetettäväksi, halutaan levitettää kaupunkia rannoille ja metsiin ja vielä mahdollisimman tehottomasti pientalopeltoina tai matalina kerrostaloina.
Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto on esitteessään kertonut arvoikseen seuraavat:
- ammattitaitoisuus
- avoimuus
- luovuus
- oikeudenmukaisuus
- päämäärätietoisuus
- yhteistyöhenkisyys
Oman kokemukseni perusteella näistä arvoista toteutuu vain päämäärätietoisuus. Kaupunkisuunnitteluvirasto on ollut erittäin päämäärätietoinen ajaessaan haluamaansa ratkaisua Meri-Rastilaan.
Meitä asukkaita ei ole kohdeltu avoimesti, oikeudenmukaisesti tai yhteistyöhenkisesti. Luovuutta ja ammattitaitoa käyttämällä Kaupunkisuunnitteluvirasto olisi pystynyt löytämään ehdotuksen, joka turvaisi arvokkaan luontoalueen säilymisen ja samalla mahdollistaisi lisärakentamisen.
Viime aikoina on taas puhuttu Turun taudista ja surtu aiempina vuosikymmeninä purettuja rakennuksia. Nyt liikkeellä on paljon pahempi sairaus. Kun jääkauden muovaamia kallioita ja viimeisiä hyväkuntoisia metsäalueita uhrataan rakentamiselle, ovat vahingot korvaamattomampia kuin vanhojen talojen purkamisesta aiheutuvat.
Tästä nykyisestä taudista tullaan tulevaisuudessa puhumaan vielä paheksuvampaan sävyyn kuin Turun taudista. Mikähän tulee olemaan sairauden nimi? Ehdotuksia?
Terveisin
Hanna-Leena Ylinen
Lähetä kommentti