Tästä päivästä eteenpäin elämme loppuvuoden velaksi

Osallistuin tänään Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämään 'Kestävä kehitys kohti Rio' -seminaariin. Tilaisuus sattui maailman ylikulutuspäivään (Earth Overshoot Day), jolloin ihmiskunta on hyödyntänyt tämän vuoden uusiutuvat luonnonvarat loppuun. Laskelmat perustuvat Global Footprint Network - tutkimuslaitoksen vuosittaisiin arviointiin siitä, miten suuren määrän tarvitsemme maa- ja merialueita nykyisen elintason ylläpitämiseen, kulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen sitomiseen. Viimeiset kolme kuukautta hyödynnämme luonnonvarojamme tulevien sukupolvien ja luonnon kustannuksella.

Hyvältä ei näytä tulevaisuuskaan. Ympäristöministeri Niinistö nosti omassa puheessaan esille sen tosiasian että, vaikka rikkaat maat leikkaisivat nykyistä elintasoaan puoleen ja rikastuvat maat pidättäytyisivät samalla tasolla, luonnonvarojen käyttö lisääntyy seuraavina vuosikymmeninä 40 % nykyisestä tasosta. Kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa huudetaan vihreän talouden ja teknologian perään. Energia- ja materiatehokkuutta on lisättävä ja uusia työpaikkoja luotava vihreän teollisuuden avulla. Hyvä näin, mutta miten minä - sinä - me kansalaiset voisimme osallistua ympäristötalkoisiin? Vai pitäisikö ahdistua synkistä tilastoista, ylikulutuspäivistä ja heittää hanskat tiskiin. Mitä yhden kansalaisen tekemiset vaikuttaa mihinkään?

Mehän elämme jatkuvasti yli omien varojemme. Pikavipit ovat yleistyneet räjähdysmäisesti ja elämme luotolla, koska olemme tottuneet siihen, että tarpeet voidaan tyydyttää, vaikka sitten lainarahalla. Toisaalta haluamme saada kaiken mahdollisimman edullisesti - eurot määrittävät lopulliset päätökset niin yksilön kuin valtion tasolla. Miksi siis murehtisimme siitä hyödynnämmekö nykyisiä luonnonvarojamme liikaa itsemme, perheemme ja yhteisömme hyväksi?

Jos nyt kuitenkin murehtisin perheeni ekologisesta jalanjäljestä ja haluaisin leikata kulutustamme nykyisestä tasosta 50 %  - mitä pitäisi tehdä? Riittääkö, että jätän joka toisen turhan ostoksen tekemättä, luovun toisesta tietokoneesta, puolitan lihankulutuksemme ja biojätteen määrän? Vai riittäisikö, jos luopuisimme autosta kokonaan? Ulkomaan matkoista en voi vähentää, kun niitä ei ole tehty lainkaan viime vuosiin (josta esikoispoika huomauttaa jatkuvasti, sillä kaikki muut koulussa ovat käyneet ulkomailla).

Ehkä sittenkin ainoa tapa, jolla kulutusta saisi pudotettua on tulojen väheneminen. Hyvä- tai keskituloisena on helppo hurskastella. Pienituloisella ei ole varaa liikoja kuluttaa tai pohtia ekologisesti järkevää valintaa. Valitettavasti ekologisesti kestävä valinta on monelle edelleen liian kallis. Näin ei olisi, jos maksaisimme tuotteista todellisen hinnan (oikeudenmukainen palkka työntekijöille, raaka-aine-, vesi- ja energiankulutus valmistusvaiheessa, muut käytetyt panokset kuten keinolannoitteet, torjunta-aineet, kemikaalit) sekä niistä aiheutuvien päästöjen mukaan.