Olin eilen erinomaisessa keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin onko perinteisellä luonnonsuojelulla jalansijaa tulevaisuuden Suomessa. Tilaisuuden järjesti Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmä. Huolestumiseen on todellinen syy, sillä jo kerran suojeluille kohteille, jossa ensisijainen tarkoitus on ollut turvata pala ainutlaatuisuutta, osoitetaan jos minkälaisia käyttötarpeita.
Suojelualueilla halutaan metsästää, etsiä malmia, ajaa moottorikelkoilla, hakata puuta, rakentaa hotellien laajennuksia ja tekoaltaita. Kun puhe on luonnon hyväksikäytöstä ei mikään näytä olevan arvokasta ja pyhää.
Ennen kaikkea kyse on arvoista ja mitä me pidämme tärkeänä. Alkuperäisen luonnon arvojen puolustaminen on tuotava rohkeasti ja tinkimättä esille. Kunnallisessa päätöksenteossa paikallisen luonnon monimuotoisuuden vaaliminen vaatii selkeitä päätöksiä.
Valitettavasti Helsingin kaupunki näyttää ottaneen linjan, että "selvitellään nyt ensin muu maankäyttötarve ja vasta sitten tunnustetaan alueen luonnonsuojeluarvot." Näin on menetelty Kivinokan suojelualueen kohdalla ja samoin tapahtui Natura-alueella Sipoossa, tulevalla liitosalueella.
Näin ei tarvitsisi olla. Mielestäni aidon vihreä politiikan pitää haastaa muut mukaan luonnonsuojelutalkoisiin. Luonnon kunnioitus ja sen arvojen huomioiminen on moniarvoista, järkevää ja kauaskantoista politiikkaa. Kerran tuhottua maisemaa, kalliota tai metsää ei saada enää takaisin.
1 kommentti:
Näin on tapahtumassa - tai jo tapahtunutkin - Laajasalossa ja myös eteläisessä Keskuspuistossa, Lääkärinkadun alueella. Vaikuttaa siltä, että kaikki muu maankäyttö on alisteista asuinrakentamiselle.
Lähetä kommentti