keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kolmen kunnan yhteinen yleiskaava

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee torstaisessa kokouksessaan Helsingin, Sipoon ja Vantaan yhteistä yleiskaavaa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan suunnittelualueelle, johon kuuluu Helsingin liitosalue, aiotaan asuttaa 50-80000 uutta asukasta. Raideliikenneratkaisuksi ehdotetaan Mellunmäen kautta kulkevaa metroa. Lisäksi selvitetään mahdollista pikaraitiotietä.

Soninivaara pohtii blogissaan maakunnallisia ratkaisuja siihen kuinka asutamme Uudenmaan maakuntaan satoja tuhansia uusia asukkaita. Liiton selvitysten perusteella vuoteen 2035 mennessä Uudellemaalle muuttaa vähintää 430 000 uutta asukasta. Liittohan laajenee vuoden 2011 alusta käsittämään sekä itäisen Uudenmaan maakunnat kattaen näin 28 jäsenkunnan alueen.

Huolestuttavaa yhteisen yleiskaavan laadinnassa on kiire, virkamiesvetoisuus ja tarve asuttaa kymmeniä tuhansia ihmisiä alueelle, jonka selvitykset ovat vielä kesken. Nyt tarvittaisiin reilu annos jäitä hattuun. Ensinnäkin pitäisi aloittaa yleiskaavan suunnittelu "tyhjältä pöydältä" ilman että ennen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa lyödään lukkoon minimiasukamäärä tai raideliikenneratkaisu.

Sen sijaan että hehkutetaan ainoastaan itämetron paremmuutta pitäisi tarkastella laajemmin mihin, jo olemassa olevien tai toteutuvien raideliikenneyhteyksien varteen kannattaisi sijoittaa ensimmäiset kymmenet tuahnnet uudet asukkaat, jotta se olisi kasvihuonekaasupäästöiltään pienin ja turvaisi nykyisen viherverkoston. Itäisen alueen suunnittelu voi hyvin odottaa itseään muutaman vuosikymmenen, jos kyse ei olisi halusta saada Helsinkiin hyviä veronmaksajia.

Viherverkoston säilyttämisen puolesta kannattaa jaksaa meluta. Pääkaupunkiseudun viherkehä ulottuu yhä Helsingin itäiseiltä kolkalta pohjoisen kautta länteen Nuuksioon. Jopa globaalissa mittakaavassa tämä on ainutlaatuinen yhteys, jota tuskin löytynee monesta Euroopan pääkaupungin ympäriltä. Kun jokin luontoalue kerran rakennetaan ei sitä enää saa palautettua alkuperäiseen muotoonsa. Vihreyttä ja viihtyisyyttä voimme rakentaa puistoilla ja istutuksilla. Mutta jos pohdimme luontoa ja viheralueita ekosysteempalvelun näkökulmasta on ehdottomasti kustannustehokkainta hyödyntää olemassa olevaa luontoympäristöä.

Ei kommentteja: