keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Annetaan luonnon olla kaupungissa

Kävimme poikien kanssa iltakävelyllä lähikaupassamme. 50 metrin matkalla pitkin Apollonkatua teimme kolme lintuhavaintoa ja löysimme asvaltin pienistä raoista 11 eri kasvilajia: pieniä kevätkukkijoita, voikukka, piharatamo, jalavan ja koivun pienet taimet. Luonto löytää paikkansa kivikaupungissa. 

Tänään Uudenmaan alueellisissa uutisissa oli lyhyt haastatteluni koskien virkistysalueille rakentamisesta. Edelleenkin kaupungisamme nakerretaan niinkin keskeistä aluetta kuin Keskuspuistoa, puhumattakaan muista viher- ja kaupunkimetsäalueista. Jäljelle jääviä metsiköitä uhkaa taas Helsingin kaupungin viranomaisten harjoittama intensiivinen hoito. Rakennusvirasto on tiukentanut linjaansa metsienhoidon osalta. Kaupunkimetsäliikkeen blogisivuilta löytyy lista hakatuista kaupunkimetsäkohteista ja mielipidekeskustelut metsienhoidosta. 

On suuri ero kuinka metsiämme hoidetaan. Riittävän tiheä ja erirakenteinen puusto, satunnaiset kaatuneet puut luovat mielikuvaa aidosta metsästä kuin harvapuustoiseksi hakattu alue. Valitettavasti silmämme ovat tottuneet näkemään hyvin hoidettua talousmetsää, joten Nuuksion ennallistamistyöt metsän eliöstöä ajatellen, herättää kiukkua ja närää. Alla on kuvapari Seurasaaresta.  Alimmaisessa puuston harventamisen seurauksesta alue on "pihloittunut". 4-vuotias poikani hakeutui salaperäiselle metsäpolulle, pihlajikon läpi ei päässyt kävelemään.


Eilisessä HS:ssa (26.5.09) julkaistiin Metlan professorin Liisa Tyrväisen tutkimushanke, joka vahvistaa käsitystä metsien merkityksestä kaupunkilaisille. Edelleen lähes puolet helsinkiläisistä ja tamperelaisista kokee luonnon parempana ulkoiluympäristönä kuin rakennetut puistot. Metsien sosio-psykologista merkitystäon myös tutkittu mm. stressioireiden tehokkaana vähentäjänä. Vaikka samoilija ei itse kokisi metsässä olemista rentouttavana jo muutaman minuutin jälkeen elimistö alkaa reagoida luonnonympäristöön: verenpaine laskee, pulssi hidastuu.

Ei kommentteja: