Torstain HS (7.8) mielipidesivulla oli Jussi Heikkisen erinomaisen hyvä kirjoitus koskien hallituksen ehdotusta asemakaavavalitusten luvanvaraistamisesta. Paneuduin kaavavalistusten kaventamisasiaan keväällä 2006, kun laadin Helsyn lausuntoa Tarastin tonttityöryhmän selvityksestä (ympäristöministeriö 1/2006). Työryhmän toimeksiantona oli löytää keinoja edistää kaavoituksen sujuvuutta ja rajoittaa kaksinkertaisia valitusoikeuksia tuomioistuimeen. Esityksen pohjalta tehtiin maankäyttö- ja rakennuslakiin muutokset, jotka estävät mm. jatkovalitukset asemakaavoissa, kun asia on ratkaistu oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tai vastaavasti rakennusluvissa, kun asia on ratkaistu jo asemakaavassa.
Huomionarvoista on se, että valitusten määrä ei ole kasvanut sinä aikana, jolloin uusi osallistavaan suunnitteluun kannustava maankäyttö- ja rakennuslaki on ollut voimassa. Kaikissa kunnissa valitusasemakaavojen osuus jää alle 10 %:iin. Pääkaupunkiseudulla (Espoo, Helsinki, Vantaa) valituskaavojen osuus asemakaavoista on vähentynyt 18 %:sta yhdeksään prosenttiin. Sen sijaan kansalaiset ovat usein kokeneet, että osallistaminen on ollut heikkoa ja pintapuolista. Erityisesti mielipiteiden vähättelyä on koettu kaavaprosesseissa, jotka koskevat viheralueille rakentamista. Ympäristöarvoja koskevat sisältövaatimukset: viihtyisä elinympäristö, rakennetun ja luonnonympäristön vaaliminen sekä puistojen ja lähivirkistysalueiden riittävyys nousivat esiin yli 60 % yksityishenkilöiden tekemistä asemakaavavalituksista.
Koen että valituskaavat ovat marginaalinen ongelma kaavoituksessa ja niiden vaikutus tonttipulaan on häviävän pieni. Hyvin harvoin on kyseessä ollut tahallisesta kaavoituksen hidastamisesta tai nimbyilystä. Annetaan siis kansalaisille, jotka todella haluavat perehtyä valituksen vaikeaan ja kimuranttiin maailmaan, mahdollisuus edistää tärkeäksi kokemiaan asioitaan.
1 kommentti:
Kovin usein Maankäyttö- ja rakennuslainkin mahdollistama vaikuttaminen ymmärretään vaikeuttamisena, ja nimbyilynä. Sana on inhottava, ja sen käyttämisessä kunnostautuvat etenkin kaavoituspoliitikot, jotka koettavat pilkkakirvestä heiluttamalla peitellä omaa nimbyilyään. Olisi erittäin mielenkiintoista vertailla systemaattisesti valtuutettujen asuinpaikkojen etäisyyttä kaavoitushankkeisiin, joita he julkisesti vastustavat.
Lähetä kommentti