Onerva kiven nokassa syyskuussa 2010.Pääsin keskiviikkona tutustumaan maakuntakaavaluonnokseen. Itä-Uudenmaan liiton yhdistymisen jälkeen maakunnan alueen kaava päivitetään pikavauhtia, vähän turhankin tiukalla aikataululla. En usko, että tämä hoppu on tarpeen, mutta on syntynyt ennen kaikkea Helsingin painostuksesta saada maakuntakaava valmiiksi samaan aikaan Östersundomin yhteisen yleiskaavan kanssa.
Kiireessä tulee oiottua asioita ja todella rajusti. Nyt olisi oikea hetki päivittää läntisen Uudenmaan alueelta maakunnallisesti arvokkaat luontokohteet. Entinen Itä-Uusimaa toteutti tämän ansiokkaasti ennen yhdistymistään ja MALU-raportti valmistui viime vuoden lopulla. Länsi-Uudenmaan luontoarvojen tarkistaminen vaatisi yhden intensiivisen maastokauden ja yhden pätevän biologin palkkaamisen työhön. Tähän kuulemma ei ole resursseja eikä aikaa, vaikka henkilö olisi jo odottelemassa töitä. Luontokohteet tarkistetaan sitten seuraavassa maakuntakaavassa.
Erittäin huolestuttavaa on Kivinokan maakuntakaavamääryksen muuttaminen taajamatoimintojen alueeksi. Kaavamerkintä on ohjauskeinoiltaan epämääräinen ja se voi sisältää myös virkistys- tai suojelualueita. Merkinnällä siirretään kaavoitusvalta kokonaan kunnalle. Myös Östersundomin yleiskaava-alue on merkitty kokonaan taajamatoiminta-alueeksi, ainoastaan Natura-alueet ja neljästä maakunnallisesti tärkeästä ekologisesta yhteydestä ainoastaan kasi Mustavuoreen ja Östersundomiin oli merkitty.
Taajamatoimintojen alue-merkintä tarkoittaa, että Kivinokka ja Östersundom tarjotaan lautasella niille Helsingin kaupungin suunnittelijoille ja poliittisille tahoille, jotka haluavat rakentaa alueet. Maakuntakaavassa ei ole kyetty (toisin sanoen haluttu) osoittamaan näiden alueiden ekologista, geologista tai virkistysarvoa. Östersundomin yleiskaavan suunnittelualueella on aikaisemmissa selvityksissä osoitettu useita maakunnallisesti arvokkaita kallio- ja luontoalueita.
Kivinokan maakunnallinen arvo viheralueena on monin väittein helposti perusteltavissa. Alueella on Uudenmaan mittakaavassakin upea vanhojen metsien kohde, joka on mukana Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa 2008-2017. Kivinokka rajautuu kansainvälisestikin arvokkaaseen Vanhakaupunginlahden luonnonsuojelu- ja Natura-alueeseen. Sen säilyttäminen suojelualueen puskurivyöhykkeenä on erityisen tärkeää.
Ja ennen kaikkea Kivinokka tarjoaa ilmastoystävällistä lähimökkeilyä. Kivinokkalaisen mökkeilijän hiilijalanjälki on murto-osa perinteiseen, ympärivuotiseen mökkeilyyn verrattuna. Mielestäni on kestävää maakuntatason maankäytön suunnittelua osoittaa kaupungin sisältä helsinkiläisille alueita vapaa-ajan asumiselle, pikemminkin kuin ohjata nämäkin mökkeilijät hakeutumaan (omalla autollaan) muualle Uudeltamaalle tai Suomeen.
