Helsingin kaupungin tekninen lautakunta käsittelee seuraavassa kokouksessaan pöydälle jätettyä Helsingin energian tarjousta YTV:lle rakentaa uusi jätteenpolttolaitos Kivikkoon. YTV on päättänyt aloittaa jätteiden polton arinapolttoon perustuvalla tekniikalla. Tavoitteena on polttaa yhdyskuntajätettä 250-320 tonnia vuodessa. Tämä vastaa noin nykyistä (283 t vuonna 2007) kotitalouksien tuottamaa sekajätteen määrää YTV (Helsinki, Espoo ja Vantaa) alueella. Yhdyskuntajätettä ovat kotitalouksissa syntyneet ja tuotannossa, erityisesti palvelualoilla, kertyneet kotitalousjätteisiin verrattavat jätteet.
Helsingin energia havittelee jätteenpolttolaitosta Kivikkoon. Jätteenpolton ympäristöystävällisyyttä puolustetaan henkeen ja vereen. Kivikkoon rakennettavan jätteenpolttolaitoksen myötä hiilidioksidipäästöt vähenisivät n. 179 kt ja lisäksi jätteenpolttovoimalaitos nostaisi uusiutuvan tuotannon määrää 4,1 %:sta 7,4 %:iin, koska Kivikon jätteenpolttolaitoksella voitaisiin korvata kivihiilellä tuotettua lämpöä. Jätteenpolton hiilidioksidikertoimen sanotaan olevan puolet kivihiilen, koska jätteen energiasisällöstä arvioidaan 60 % olevan uusiutuvaa ainesta. Laskelmissa on aliarvioitu öljypohjaisten materiaalien osuutta.
Laitos ei tuottaisi kuin lämpöä jakeluun ja sen vuoksi sähkö pitäisi hankkia edelleen muualta - kivihiilellä tuotettuna? Ja mitä tapahtuu yhteistuotannossa syntyneelle lämmölle, joka on syrjäytetty jätteenpolttolaitoksen tuottamalla lämmöllä? Johdetaan hukkalämpönä mereen?
Lue jätteenpoltosta lisää:
Miksi polttaa jätettä?
Jätteenpolttoa kannatetaan, koska se vähentää kaatopaikkojen jätekuormitusta. Totta, mutta kotitalouksien sekajätteen polttaminen ei ole ekogisesti tai taloudellisesti kestävä ja järkevä ratkaisu. Tuntuu hullulta polttaa uunissa biojätettä, josta saataisiin mädättämällä huomattavasti enemmän bioenrgiaa irti kuin polttamalla. Lisäksi uunissa paistuu kierrätyskelpoinen muovi, joka uudelleenkäytettynä säästäisi luonnonvaroja. 260-320 tonnin jätekakusta syntyy polttamalla 52-64 tonnia kaatopaikkasijoitettavaa jätettä ja ongelmajätettä n. 10 t. Niiden jälkisijoittaminen vaatii valtavia resursseja.
Lajittelematonta sekajätettä ei saa enää tulevaisuudessa sijoittaa kaatopaikalle (Vn päätös kaatopaikoista 861/1997, muutos 202/2006). Kuntien, kaupunkien ja valtion on nyt panostettava jätteiden ennalta ehkäisyyn ja kierrätykseen eikä jätteiden jätteiden massapolttoihin.
Kotitalousjätettä kertyy pääkaupunkiseudulla vuodessa 300 kiloa asukasta kohden. Biojätteen osuus on n. kolmannes eli reilu 100 kiloa asukasta kohti vuodessa. Kaatopaikalle päätyvä jätekassimme täyttyy edelleen biojätteestä (40 %), kierrätettävästä pahvista, kartongista ja metallista (20 %). Lisäksi mukana on palamatonta ainesta (kissanhiekat ym.).
Sekajätetutkimuksen mukaan (YTV 2004) biojätteen hyötyaste oli omistuskerrostaloissa 40 % ja vuokrakerrostaloissa 28 %. Paperia, kartonkia ja pahvia oli noin 34 kg asukasta kohden sekajätteessä. Meidän jokaisen on kannettava vastuumme jätemäärän vähentämisessä ja kierrätyksen lisäämisessä.
Lue lisää asiasta:
SYKE 39/2008: Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutukset ja kustannukset
Suomen luonnonsuojeluliiton sivut jätteenpoltosta
Suomen luonnonsuojeluliiton ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin lausunto Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (14.5.2007)
Jätteenpoltto ja bioenrgian myytti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti