Olin eilen (16.11) esittelemässä luontojärjestöjen Östersundomin varjokaavaa Viherympäristöliiton ja Helsingin yliopiston kaupunkiekologisen tutkimusryhmän järjestämässä "Maaseudusta kaupungiksi - kuinka käy viheralueiden" -seminaarissa. Tilaisuudessa esiteltiin kolme, itsenäistä maankäytön suurhanketta: Östersundom, Marja-Vantaa ja Sibbesborg, joissa jokaisessa tavoitteena on suunnitella uusia asuinalueita 30 000-70 000 asukkaalle. Kaikissa projekteissa tavoitteet ovat kestävä kehitys, asukkaiden ja ympäristön hyvinvointi, luonnon monimuotoisuuden huomioiminen, joukkoliikenteeseen tukeutuva yhdyskuntarakenne, energiapihi kaupunkirakenne. Kaikki tyynni ihailtavia tavoitteita.
Marja-Vantaan rakentamisen aloittaminen on jo kahdenkymmenen vuoden ajan odottanut Marjaradan rakentamispäätöstä. Kun se lopulta tehtiin, vahvistettiin kymmenen vuotta käynnissä ollut osayleiskaava vuonna 2006 ja detaljikaavoitus alueella on täydessä vauhdissa. Alueelle suunnitellaan raideliikenteeseen tukeutuvaa 30 000 asukkaan uutta yhdyskuntaa, jossa edelleen uskotaan suurten kauppakeskusten vetovoimaisuuteen. Marja-Vantaan suunnittelu näyttää eniten toteuttavan kestävyys -ideologiaa, sillä kaupunginosa rakentuu vasta kun rata on valmistunut. Alueen läheisyyteen sijoittuvan Isosuon Natura-alueen ja Petikon upeita metsiä rasittaa tulevaisuudessa kasvava virkistyspaine.
Kolmen kunnan yhteinen Östersundomin yleiskaavaprosessi on edennyt salamavauhtia Marja-Vantaaseen verrattuna. Kaavaa valmistellaan kuntien välisenä viranomaisyhteistyönä. Itäistä raideliikennelinjausta on tosin suunniteltu jo 80-luvulta lähtien. Alueelle on ehdotettu lähijunaa ja metroa. Kuten Marja-Vantaalla pientalovaltainen kaupunkialue tukeutuu raideliikenteeseen. Alueelle aiotaan asuttaa 65 - 70 000 uutta asukasta. Luontojärjestöjen varjokaava on pyrkinyt lisäämään keskustelua ja tuomaan mukaan vaihtoehtoisen maankäyttöratkaisun.
Aivan erilaisen tyylin tuo Sibbesborg -hanke, joka lähti liikkeelle kunnianhimoisin elkein. Sen sijaan, että alueen kaavoittajat olisivat alkaneet hiki hatussa työstämään maankäytön skenaarioita, he delegoivat työn eri asiantuntijoista muodostuville työryhmille, jotka laativat perusteet kestävälle kaupunkirakenteelle ympäristön, luonnon, asukkaiden ja taloudellisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Alueen suunnittelusta järjestettiin arkkitehtikilpailu. Näihin töihin voit tutustua netissä. Tavoitteena on kaavoittaa eteläistä Sipoota 70 000 -100 000 uudelle asukkaalle säilyttäen kuitenkin alueen erityispiirteet.
Esityksien aikana minulle vahvistui tunne, että kaupungit ja kunnat tekevät maankäytön suunnitelmiaan aikamoisen puhtaasti omien tarkoitusperien pohjalta ilman kokonaisvaltaista tarkastelua siitä minne ja miksi ja milloin kannattaisi rakentaa. Usko omien hankkeiden erinomaisuuteen on luja. Tavoiteltavat asukasmäärät ovat kahdessa jälkimmäisessä asetettu korkealle. Sibbesborgin kohdalla asukastavoitetta voidaan (kuulemani mukaan) pudottaa, jos alueelle ei saada kestävästi sijoitettua 100 000 uutta asukasta.
Jään mielenkiinnolla odottamaan kumpi, suunnittelustrategialtaan hyvin erilaista hanketta: Östersundom vai Sibbesborg, toteuttavat tiukkojen kriteerien mukaista kestävän kehityksen yhdyskuntarakennetta. Ja ollaanko suunnitelmia valmiita muuttamaan, jos ne heikentävät merkittävästi suunnittelua-alueiden luontoarvoja tai paikallisia kulttuurisia ominaispiirteitä muiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
