Olin eilen vetämässä työni puolesta kaksi erittäin mielenkiintoista esitystä Helsingin yliopiston Tiedekulmassa. Ensimmäisenä puhujana oli ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen. Hän ”töytäisi” keskusteluun innolla osallistunutta yleisöä vertaamalla finanssikriisiin sijoitettuja varoja ilmastokriisin torjuntaan. Tosiasia on, että talouden ylläpitoon satsattiin muutamassa kuukaudessa 8 miljoonaa miljoonaa euroa. 1/12 osa finanssikriisiin sijoitetuista varoista olisi riittänyt ilmastonmuutoksen globaaliin torjuntaan useammaksi vuodeksi. IPCC:n vuonna 2007 julkaisema ilmastomuutosraportin ilmastoennuste johti sen sijaan sähköpostivuotoihin, tieteen luotettavuuden mustamaalaamiseen ja koko arvion uskottavuuden horjuttamiseen. Professori Hukkinen nosti esille mistä erilaiset reaktiot johtuvat. Monilla meistä on omakohtaisia kokemuksia talouskriiseistä sekä yhteiskunnan että henkilötasolla. Ilmastonmuutos ei ole vielä koskettanut länsimaita ja länsimaisia ihmisiä. Kriisi ei ole iholla asti.
Yliopiston lehtori ja yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen uranuurtaja Ilmo Massa toi omassa puheenvuorossaan esille henkilökohtaisen ympäristöhistorian ja kokemusmaailman merkityksen ympäristökriisin ymmärtämisessä. Ilman vahvaa henkilökohtaista ympäristökokemusta ja arjen paineiden alla olemme alttiita antamaan periksi ”oman elämän ympäristöpolitiikassa”. Ympäristötietoisista tulee osa kulutusyhteiskuntaa, jotka suojautuvat ympäristötietoisuudelta ja -valistukselta kilven taakse huutamaan: ”Meiltä vaaditaan liikaa”.
Mikä sitten on liikaa? Ja kenen pitäisi ottaa vastuu? Hukkisen ja Massan esitykset innoittivat kuulijakunnan keskustelemaan ihmisen ja yhteiskunnan arvoista, etiikasta, moraalista ja sivistyksestä. Meidän pitäisi alkaa toimia globaalilla tasolla yhteisten pelisääntöjen mukaan, jotta maapallomme Tellus pelastuu. Tarvitsemme henkilökohtaisia rajoituksia kulutukselle, pelkkä ekotehokkuus ei riittä. Meidän on perustettava globaali instituutio, joka säätelee kaikkien valtioiden toimintaa ja jonka yhteisenä vihollisena on ilmastonmuutos ja jaettuna missiona sen torjuminen. Ennen kaikkea meidän on kehitettävä vaihtoehtoinen järjestelmä ”kasvua-kasvua-kasvua systeemille”. Kasvua tukevien järjestelmien rinnalle on luotava uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia järjestelmiä tukevia mittareita. Tätä odotellessa voimme aloittaa maailman parantamisen omista arjen ympyröistä vaikkapa vähentämällä lihan syöntiämme.
Kuuntele Janne Hukkisen esitelmä yliopiston Thinkwallilla live-tallenteissa Globaali ilmastonmuutos 4-8.6. (ladataan sivulle 8.6.)
Lue maapallon biosfäärin muutosennusteesta (7.6.2012)
Käy kommentoimassa selvitystä kansallisesta ilmastolaista
Lisää yliopiston Tiedekulman kesäkuun ohjelmasta
