Östersundomin suurpiirin ekologiset suunnitteluhaasteet

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys julkisti viime keskiviikkona (22.4.) omat näkemyksensä ekologisesti kestävälle maankäytön suunnittelulle Sipoon ja Vantaan liitosalueelle. Tiedotustilaisuudessa ruotsinkielinen media oli hyvin edustettuna ja HBL julkaisi seuraavana päivänä yhdistyksen tavoitteet kartan kera.

Ehdotuksen lähtökohtana on että Sipoonkorpi säilyy ehjänä kokonaisuutena, jota ei turhaan pilkota. Nykyisten suojelualueiden ympärille on jätettävä riittävät suojavyöhykkeet, jotta lisääntyvä virkistyspaine ei kohdistu ainoastaan suojelualueille. Ranta-alueet tulisi jättää kokonaan luonnolle ja virkistyskäyttäjille. Sipoonkorven yhteys Mustavuoreen ja Östersundomin Natura-alueille on turvattava riittävillä viherkäytävillä. Lisäksi tulvariskialueet tulisi huomioida suunnittelussa. Tähän kun lisätään kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet, mietin vain mitä suunnittelijoille jää jäljelle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta linjasi marraskuussa (2008) alustavia suunnittelutavoitteita n. 29 km2 kokoiselle liitosalueelle. Uuteen suurpiiriin, joka muodostuu viidestä kaupunginosasta halutaan asuttaa vähintään 30.000 uutta asukasta. Metro- ja pikaratikkalinjauksista aiotaan selvittää useampi vaihtoehto.

Maankäytön suunnittelun pitäisi aloittaa siitä että ensin osoitetaan kohteet, jotka aiotaan säilyttää rakentamiselta. Lisäksi kaavoittajien on syytä huomioida tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), joissa painotetaan muun muassa viheralueiden riittävyyden, viheryhteyden säilyttämisen sekä tulvariskien huomioimisen puolesta.

Toivon tosiaan että kaupunki lunastaa periaatepäätöksensä Östersundomin suurpiirin osalta ja suunnittelee siitä ekologisesti ja sosiaalisesti toimivan kaupunkialueen, jota ei pilata liiallisella yrittämisellä tunkea alueelle liikaa väkeä joka paikkaan.

Kivinokka ja Taivalsaari - unohdetut paratiisit

Osallistuin viikonloppuna Kivinokan keskustelutilaisuuteen ja olin ainoana puoluepoliittisena edustajana paikalla. Tunnelma oli katossaan ja osallistujia yli 120! Oli hienoa osallistua keskusteluun, jossa läsnäolijat ovat todella vahvasti edistämässä asiaansa. Vaikka jouduinkin edustamaan yksin kaupungin päättäjiä, jotka ovat kohtuuttomasti pitäneet kivinokkalaisia vuosikymmenten ajan epätietoisina tulevaisuudestaan, oli keskustelu avointa ja monipuolista. Mielestäni saimme hyviä ajatuksia kuinka edistää Kivinokan suojelua rakentamiselta ja ennen kaikkea parantaa kivinokkalaisten asemaa suunnitelussa. Ehdotin, että perustettaisiin oma Kivinokka -työryhmä, johon kutsuttaisiin kaikki Kivinokan alueella toimivat yhdistykset ja keskeisimmät kaupunkisuunnittelijat.

Valitettavasti Kivinokka on (tietoisesti?) unohdettu virkistyalue, jonka ulkoilutoiminta on jätetty mökkiläisten huollettavaksi. Kaupungilla on ikävä tapa jättää alueet heitteille, joiden kaavoitus ja maankäyttösuunnittelma on vielä kesken tai suunnittelu on vahvasti ristiriidassa eri toimijoiden kanssa. Näin nämä kohteet eivät saavuta sitä arvoansa mikä niille oikeutetusti kuuluisi. Töölön Taivalsaaren suunnittelu on yksi esimerkki. Kaupunki on innokkaasti ajanut alueelle kylpylähotellia. Tällä hetkellä hyvin suositulle ranta-alueelle on sijoitettu mm. katuhiekoituksen täyttöpisteet!

Helsinki kehuu olevansa merellinen kaupunki. Kaupungin keinot hyödyntää upeat, jo osittain rakennetut ranta-alueensa ovat naurettavan yksipuoliset: kylpylää ja hotellia (viittaus Katajanokkaan). Töölö-seuran ehdotus kaikille yhteisestä saunakeskuksesta on mielestäni loistava esimerkki omaleimaisesta ja alueen identiteettiä kunnioittavasta alueiden käytön suunnittelusta.