tiistai 8. joulukuuta 2009

Metsien arvot: CO2-sitoja ja teollisuuden raaka-aine


Huh, jätin väitöskirjani esitarkastukseen viime viikolla. Eilen pidin esitelmän metsänkäytön vaihtosuhteista (trade-offs), jota olen tutkinut myös väitöskirjassani. Luennoin kansainväliselle opiskelijajoukolle metsien arvojen välisistä vaihtosuhteista ja tutkimukseni väittääkin että ekologisen kestävyyden määritelmä itsessään sisältää kilpailevia arvoja ja tavoitteita, jolloin poliittisesti määritelty metsien ekologisesti kestävä käyttö on monien arvojen kompromissi.

Luennon jälkeen jäin pohtimaan lisääkö metsien moniarvoisuus niiden kestävää käyttöä vai lisääkö se ainoastaan metsän käyttöä hyötymielessä. Tässä yhteydessä ajattelen arvon materiaalisena ihmisen antamana tai yhteiskunnan toimijoiden yhteisesti sovittuna tavoitteena, en itseisarvona. Esimerkiksi seuraavina viikkoina Kööpenhaminassa päätetään minkälaisen hiilinielu -arvon metsille annetaan. Suomessa tämä tarkoittaisi yhtä tavoitetta - arvoa - metsillemme, joita hyödynnetään jo energiateollisuuden, metsäteollisuuden, elintarviketeollisuuden ja kemianteollisuuden tarpeiksi.

Metsillä harrastetaan tarkoituksenmukaista poliittista bisnestä. Metsiin ladataan monia metsäpoliittisia arvoja, puntaroimatta lainkaan kuinka käy metsien muiden arvojen - monimuotoisuus, luonnonsuojelu, virkistys - jotka ei suoranaisesti hyödytä teollisuuttamme tai lisää säätövaraa ilmastopoliittisissa sopimuksissa. Uudessa-Seelannissa monotonisille mäntymetsille (Pinus radiata) on keksitty uusi 'vihreä' arvo: ne toimivat tehokkaina kasvihuonekaasujen sitojina alle 30 vuoden kierrolla. Pelkistetty hiilensidonta -malli metsille edistäisi nopeaa ja tehokasta hakkuukiertoaikaa.