Arki on koittanut vaalihumun jälkeen ja voin taas aamulla herätä yhdessä perheen kanssa rynnimättä suin päin jakamaan esitteitä. Olen todella iloinen ja ylpeä saamastani 570 äänimäärästä. Se osoittaa, että moni näkee yhä luontoarvot yhtenä tärkeänä osana kaupungin päätöksenteossa. Olen tyytyväinen myös kampanjaani, josta tuli minun näköiseni. Kiitos kuuluu ennen kaikkea ihanalle tukiryhmälleni.
Kampanjani aikana pyrin tuomaan esille asiantuntemukseni luonto- ja ympäristöasioissa. Koen kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen erittäin keskeisinä työvälineinä parantaa kaupunkilaisten jaksamista ja hyvinvointia. Turvallinen, osallistava ja viithyisä asuinympäristö auttaa jaksamaan arkipäivän paineissa. Näitä taustalla vaikuttavia ympäristötekijöitä ei saa unohtaa muun politiikan rinnalla. Lisäksi uskon, että ihmisläheisellä, toimivalla ja luontoympäristöä kunnioittavalla yhdyskuntasuunnittelulla säästetään paljon kunnan rahaa, kun kaupunkilaisten hyvinvointi paranee.
Tästä on hyvä jatkaa. Edessä on monia, minulle tärkeitä päätöksiä koskien kaupunkiluontomme hoidon linjauksia. Hieno ja kannustava uutinen oli se, että tekninen lautakunta päätti ettei Helsingin energia lähde mukaan tekemään tarjousta jätteenpolttolaitoksesta. Mielestäni tämä on ekologisen järjen voitto jätteenpolton buumista.
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
tiistai 21. lokakuuta 2008
Helsingin energia ei mukaan jätteenpolton talkoisiin
Helsingin kaupungin tekninen lautakunta käsittelee seuraavassa kokouksessaan pöydälle jätettyä Helsingin energian tarjousta YTV:lle rakentaa uusi jätteenpolttolaitos Kivikkoon. YTV on päättänyt aloittaa jätteiden polton arinapolttoon perustuvalla tekniikalla. Tavoitteena on polttaa yhdyskuntajätettä 250-320 tonnia vuodessa. Tämä vastaa noin nykyistä (283 t vuonna 2007) kotitalouksien tuottamaa sekajätteen määrää YTV (Helsinki, Espoo ja Vantaa) alueella. Yhdyskuntajätettä ovat kotitalouksissa syntyneet ja tuotannossa, erityisesti palvelualoilla, kertyneet kotitalousjätteisiin verrattavat jätteet.
Helsingin energia havittelee jätteenpolttolaitosta Kivikkoon. Jätteenpolton ympäristöystävällisyyttä puolustetaan henkeen ja vereen. Kivikkoon rakennettavan jätteenpolttolaitoksen myötä hiilidioksidipäästöt vähenisivät n. 179 kt ja lisäksi jätteenpolttovoimalaitos nostaisi uusiutuvan tuotannon määrää 4,1 %:sta 7,4 %:iin, koska Kivikon jätteenpolttolaitoksella voitaisiin korvata kivihiilellä tuotettua lämpöä. Jätteenpolton hiilidioksidikertoimen sanotaan olevan puolet kivihiilen, koska jätteen energiasisällöstä arvioidaan 60 % olevan uusiutuvaa ainesta. Laskelmissa on aliarvioitu öljypohjaisten materiaalien osuutta.
Laitos ei tuottaisi kuin lämpöä jakeluun ja sen vuoksi sähkö pitäisi hankkia edelleen muualta - kivihiilellä tuotettuna? Ja mitä tapahtuu yhteistuotannossa syntyneelle lämmölle, joka on syrjäytetty jätteenpolttolaitoksen tuottamalla lämmöllä? Johdetaan hukkalämpönä mereen?
Lue jätteenpoltosta lisää:
Miksi polttaa jätettä?
Jätteenpolttoa kannatetaan, koska se vähentää kaatopaikkojen jätekuormitusta. Totta, mutta kotitalouksien sekajätteen polttaminen ei ole ekogisesti tai taloudellisesti kestävä ja järkevä ratkaisu. Tuntuu hullulta polttaa uunissa biojätettä, josta saataisiin mädättämällä huomattavasti enemmän bioenrgiaa irti kuin polttamalla. Lisäksi uunissa paistuu kierrätyskelpoinen muovi, joka uudelleenkäytettynä säästäisi luonnonvaroja. 260-320 tonnin jätekakusta syntyy polttamalla 52-64 tonnia kaatopaikkasijoitettavaa jätettä ja ongelmajätettä n. 10 t. Niiden jälkisijoittaminen vaatii valtavia resursseja.
Lajittelematonta sekajätettä ei saa enää tulevaisuudessa sijoittaa kaatopaikalle (Vn päätös kaatopaikoista 861/1997, muutos 202/2006). Kuntien, kaupunkien ja valtion on nyt panostettava jätteiden ennalta ehkäisyyn ja kierrätykseen eikä jätteiden jätteiden massapolttoihin.
Kotitalousjätettä kertyy pääkaupunkiseudulla vuodessa 300 kiloa asukasta kohden. Biojätteen osuus on n. kolmannes eli reilu 100 kiloa asukasta kohti vuodessa. Kaatopaikalle päätyvä jätekassimme täyttyy edelleen biojätteestä (40 %), kierrätettävästä pahvista, kartongista ja metallista (20 %). Lisäksi mukana on palamatonta ainesta (kissanhiekat ym.).
Sekajätetutkimuksen mukaan (YTV 2004) biojätteen hyötyaste oli omistuskerrostaloissa 40 % ja vuokrakerrostaloissa 28 %. Paperia, kartonkia ja pahvia oli noin 34 kg asukasta kohden sekajätteessä. Meidän jokaisen on kannettava vastuumme jätemäärän vähentämisessä ja kierrätyksen lisäämisessä.
Lue lisää asiasta:
SYKE 39/2008: Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutukset ja kustannukset
Suomen luonnonsuojeluliiton sivut jätteenpoltosta
Suomen luonnonsuojeluliiton ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin lausunto Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (14.5.2007)
Jätteenpoltto ja bioenrgian myytti
Helsingin energia havittelee jätteenpolttolaitosta Kivikkoon. Jätteenpolton ympäristöystävällisyyttä puolustetaan henkeen ja vereen. Kivikkoon rakennettavan jätteenpolttolaitoksen myötä hiilidioksidipäästöt vähenisivät n. 179 kt ja lisäksi jätteenpolttovoimalaitos nostaisi uusiutuvan tuotannon määrää 4,1 %:sta 7,4 %:iin, koska Kivikon jätteenpolttolaitoksella voitaisiin korvata kivihiilellä tuotettua lämpöä. Jätteenpolton hiilidioksidikertoimen sanotaan olevan puolet kivihiilen, koska jätteen energiasisällöstä arvioidaan 60 % olevan uusiutuvaa ainesta. Laskelmissa on aliarvioitu öljypohjaisten materiaalien osuutta.
Laitos ei tuottaisi kuin lämpöä jakeluun ja sen vuoksi sähkö pitäisi hankkia edelleen muualta - kivihiilellä tuotettuna? Ja mitä tapahtuu yhteistuotannossa syntyneelle lämmölle, joka on syrjäytetty jätteenpolttolaitoksen tuottamalla lämmöllä? Johdetaan hukkalämpönä mereen?
Lue jätteenpoltosta lisää:
Miksi polttaa jätettä?
Jätteenpolttoa kannatetaan, koska se vähentää kaatopaikkojen jätekuormitusta. Totta, mutta kotitalouksien sekajätteen polttaminen ei ole ekogisesti tai taloudellisesti kestävä ja järkevä ratkaisu. Tuntuu hullulta polttaa uunissa biojätettä, josta saataisiin mädättämällä huomattavasti enemmän bioenrgiaa irti kuin polttamalla. Lisäksi uunissa paistuu kierrätyskelpoinen muovi, joka uudelleenkäytettynä säästäisi luonnonvaroja. 260-320 tonnin jätekakusta syntyy polttamalla 52-64 tonnia kaatopaikkasijoitettavaa jätettä ja ongelmajätettä n. 10 t. Niiden jälkisijoittaminen vaatii valtavia resursseja.
Lajittelematonta sekajätettä ei saa enää tulevaisuudessa sijoittaa kaatopaikalle (Vn päätös kaatopaikoista 861/1997, muutos 202/2006). Kuntien, kaupunkien ja valtion on nyt panostettava jätteiden ennalta ehkäisyyn ja kierrätykseen eikä jätteiden jätteiden massapolttoihin.
Kotitalousjätettä kertyy pääkaupunkiseudulla vuodessa 300 kiloa asukasta kohden. Biojätteen osuus on n. kolmannes eli reilu 100 kiloa asukasta kohti vuodessa. Kaatopaikalle päätyvä jätekassimme täyttyy edelleen biojätteestä (40 %), kierrätettävästä pahvista, kartongista ja metallista (20 %). Lisäksi mukana on palamatonta ainesta (kissanhiekat ym.).
Sekajätetutkimuksen mukaan (YTV 2004) biojätteen hyötyaste oli omistuskerrostaloissa 40 % ja vuokrakerrostaloissa 28 %. Paperia, kartonkia ja pahvia oli noin 34 kg asukasta kohden sekajätteessä. Meidän jokaisen on kannettava vastuumme jätemäärän vähentämisessä ja kierrätyksen lisäämisessä.
Lue lisää asiasta:
SYKE 39/2008: Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutukset ja kustannukset
Suomen luonnonsuojeluliiton sivut jätteenpoltosta
Suomen luonnonsuojeluliiton ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin lausunto Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (14.5.2007)
Jätteenpoltto ja bioenrgian myytti
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
Päivittäistavarakaupat mukaan ympäristötalkoisiin
Bernt, Helena, Michael, minä ja VesaVihreät kunnallisvaaliehdokkaat uhmasivat eilen syysviimaa ja pystyttivät telttansa Töölöntorille. Tuuli yritti ottaa meistä niskalenkin, mutta se ei meitä nujertanut. Lopulta saimme teltan ilman seiniä pystyyn. Välillä torilla vilisti enemmän ehdokkaita kuin äänestäjiä.
Minulla oli kuitenkin mielenkiintoinen juttutuokio lähiasukkaan kanssa, joka kertoi järkyttyneensä kuinka paljon paikallinen lähitavarakauppa heittää hyvälaatuista ruokaa sekajätteisiin. Ruoka ei kuulemma mene kaupaksi edes puoleen hintaan, joten se joutaa roskikseen. Mutta miksi sitä ei laiteta biojätteisiin? Rouvan arvion mukaan viikoittain roskikseen lentää kymmeniä kiloja tuoretavaraa. Jos tämä käytäntö on arkipäivää useimmissa Alepoissa, lähikauppamme rasittavat todella rankasti Ämmässuon jätteenkäsittelypistettä. Lupasin selvitellä asiaa.
Ja tässä tämän päivän googlaus tulos. Ensin hieman taustaa. Alepa on HOK-Elannon vähittäiskauppa. HOK-Elanto on Pääkaupunkiseudulla toimiva on S-ryhmän suurin alueosuuskauppa. Helsingin Osuuskaupalla on 160 vähittäiskaupan toimipaikkaa ympäri maata. Ketjuun kuuluvat mm. pääkaupunkiseudun Alepat, Sokos, ABC ja Salet. Yritin löytää sivuilta viittausta ympäristöohjelmasta tai ympäristövastuullisuudesta. Laiha tulos tuotti yhden energiatehokkuuteen liittyvän ympäristöpilotin. Kierrätyksestä ei mitään.
Näyttää pahasti siltä, että HOK-Elanto ei millään tavoin ohjeista kauppojaan ympäristövastuullisuudessaan. Tämä korjaantunee lähitulevaisuudessa. Onhan 60-jäsenisessä edustajistossa kahdeksan pätevää vihreää poliitikkoa.
Seuraavaksi otin selvää mitä lähitavarakaupat yleensä tekevät tai voivat tehdä edistääkseen ympäristönsuojelua omassa toiminnassaan. Yksittäinen päivittäistavarakauppa voi anoa joutsenmerkkiä. Joutsenmerkitty kauppa täyttää ympäristövaatimukset mm. tuotevalikoimassa, energiakulutuksessa, pakkauksissa, kuljetuksessa ja jätehuollossa. Jätteiden lajittelu on yhtenä tärkeänä kriteerinä. Vuonna 2004 tehdyn selvityksen mukaan päivittäistavarakauppojen jätteistä 90 % muodostuu biojätteestä ja kierrätyskelpoisesta pakkausjätteestä. Kaatopaikalle päätyvän sekajätteen osuus on vain 10 %. Hyötykäyttöaste vaihtelee, eikä luotettavia tilastoja ole kattavasti saatavilla. YTV:n alueella pt-kauppojen jätteiden hyötyaste oli keskimäärin 60 %.
Monet yksittäiset toimijat ovat vapaaehtoisesti panostaneet ympäristöasioihin, vaikka ympäristölainsäädäntömme on tältä osin löyhä. Monien tärkeiden ympäristökysymysten ratkaiseminen ja ympäristötyön laaja edistäminen vaatii yhteistyötä mm. kuntien kanssa. Yhteiset pelisäännöt ja tiedonsaannin helpottaminen edistäisivät vuoden 2004 raportin mukaan pt-kauppojen ympäristötyötä.
Minulla oli kuitenkin mielenkiintoinen juttutuokio lähiasukkaan kanssa, joka kertoi järkyttyneensä kuinka paljon paikallinen lähitavarakauppa heittää hyvälaatuista ruokaa sekajätteisiin. Ruoka ei kuulemma mene kaupaksi edes puoleen hintaan, joten se joutaa roskikseen. Mutta miksi sitä ei laiteta biojätteisiin? Rouvan arvion mukaan viikoittain roskikseen lentää kymmeniä kiloja tuoretavaraa. Jos tämä käytäntö on arkipäivää useimmissa Alepoissa, lähikauppamme rasittavat todella rankasti Ämmässuon jätteenkäsittelypistettä. Lupasin selvitellä asiaa.
Ja tässä tämän päivän googlaus tulos. Ensin hieman taustaa. Alepa on HOK-Elannon vähittäiskauppa. HOK-Elanto on Pääkaupunkiseudulla toimiva on S-ryhmän suurin alueosuuskauppa. Helsingin Osuuskaupalla on 160 vähittäiskaupan toimipaikkaa ympäri maata. Ketjuun kuuluvat mm. pääkaupunkiseudun Alepat, Sokos, ABC ja Salet. Yritin löytää sivuilta viittausta ympäristöohjelmasta tai ympäristövastuullisuudesta. Laiha tulos tuotti yhden energiatehokkuuteen liittyvän ympäristöpilotin. Kierrätyksestä ei mitään.
Näyttää pahasti siltä, että HOK-Elanto ei millään tavoin ohjeista kauppojaan ympäristövastuullisuudessaan. Tämä korjaantunee lähitulevaisuudessa. Onhan 60-jäsenisessä edustajistossa kahdeksan pätevää vihreää poliitikkoa.
Seuraavaksi otin selvää mitä lähitavarakaupat yleensä tekevät tai voivat tehdä edistääkseen ympäristönsuojelua omassa toiminnassaan. Yksittäinen päivittäistavarakauppa voi anoa joutsenmerkkiä. Joutsenmerkitty kauppa täyttää ympäristövaatimukset mm. tuotevalikoimassa, energiakulutuksessa, pakkauksissa, kuljetuksessa ja jätehuollossa. Jätteiden lajittelu on yhtenä tärkeänä kriteerinä. Vuonna 2004 tehdyn selvityksen mukaan päivittäistavarakauppojen jätteistä 90 % muodostuu biojätteestä ja kierrätyskelpoisesta pakkausjätteestä. Kaatopaikalle päätyvän sekajätteen osuus on vain 10 %. Hyötykäyttöaste vaihtelee, eikä luotettavia tilastoja ole kattavasti saatavilla. YTV:n alueella pt-kauppojen jätteiden hyötyaste oli keskimäärin 60 %.
Monet yksittäiset toimijat ovat vapaaehtoisesti panostaneet ympäristöasioihin, vaikka ympäristölainsäädäntömme on tältä osin löyhä. Monien tärkeiden ympäristökysymysten ratkaiseminen ja ympäristötyön laaja edistäminen vaatii yhteistyötä mm. kuntien kanssa. Yhteiset pelisäännöt ja tiedonsaannin helpottaminen edistäisivät vuoden 2004 raportin mukaan pt-kauppojen ympäristötyötä.
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Laajasalon joukkoliikennejärjestelyt riittämättömät
Osallistuin ensimmäistä kertaa kuntavaalipaneeliin vihreänä ehdokkaana. Laajasalo-Degerö Seura järjesti maanantaina paneelitilaisuuden, jossa käsiteltiin Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaa, liikennejärjestelyjä ja paikallisia peruspalveluita. Illan päätteksi sain ilkeän mahataudin, joten vaalikampanjani on ollut muutaman päivän jäissä. Huomenna aion uskaltautua kaduille kampanjoimaan.
Vaalipaneelitilaisuudessa nostin esille huoleni Laajasalon joukkoliikennejärjestelyjen riittämättömyydestä. Vaikka pikaraitiotiesilta rakennettaisiin Kruunuvuorenrannasta suoraan keskustaan arvioidaan Laajasalon henkilöautoliikenteen kasvavan edelleen 23.000 ajoneuvolla vuorokaudessa. Lisäksi Jollaksen alueen asukkaat jäävät kokonaan ehdotetun raitiotielinjauksen katveeseen. Laajasalon nykyisestä liikenteestä 85 % kohdistuu muualle kuin kantakaupungin suuntaan. Joukkoliikennekapasiteettia on osoitettava ennen kaikkea suuntiin, jonne nykyinen syöttöliikenne on suurinta ja jotta alueen joukkoliikennetoiminnallisuus saavutetaan parhaiten.
Miksi Laajasaloa ei kytketä metroverkostoon Herttoniemen kautta? Tämä voisi tapahtua raitio- tai metrovaunuilla. Ihmetteln myös miksi raitiotie- tai metroyhteys Herttoniemeen ei ole ollut yhtenä vaihtoehtona mukana, kun on tarkasteltu Laajasalon eri joukkoliikennevaihtoehtoja.
Jos raitiotiesilta lähitulevaisuudessa rakennetaan, toivon että Laajasalon metrohankkeet jäädytettäisiin kokonaan. Metron rakentaminen keskustasta Laajasaloon luo kovat rakentamispaineet Santahaminaan, jonka toivotaan vapautuvan armeijalta kaupungille. Itse jättäisin Santahaminan kokonaan rakentamatta.
Vaalipaneelitilaisuudessa nostin esille huoleni Laajasalon joukkoliikennejärjestelyjen riittämättömyydestä. Vaikka pikaraitiotiesilta rakennettaisiin Kruunuvuorenrannasta suoraan keskustaan arvioidaan Laajasalon henkilöautoliikenteen kasvavan edelleen 23.000 ajoneuvolla vuorokaudessa. Lisäksi Jollaksen alueen asukkaat jäävät kokonaan ehdotetun raitiotielinjauksen katveeseen. Laajasalon nykyisestä liikenteestä 85 % kohdistuu muualle kuin kantakaupungin suuntaan. Joukkoliikennekapasiteettia on osoitettava ennen kaikkea suuntiin, jonne nykyinen syöttöliikenne on suurinta ja jotta alueen joukkoliikennetoiminnallisuus saavutetaan parhaiten.
Miksi Laajasaloa ei kytketä metroverkostoon Herttoniemen kautta? Tämä voisi tapahtua raitio- tai metrovaunuilla. Ihmetteln myös miksi raitiotie- tai metroyhteys Herttoniemeen ei ole ollut yhtenä vaihtoehtona mukana, kun on tarkasteltu Laajasalon eri joukkoliikennevaihtoehtoja.
Jos raitiotiesilta lähitulevaisuudessa rakennetaan, toivon että Laajasalon metrohankkeet jäädytettäisiin kokonaan. Metron rakentaminen keskustasta Laajasaloon luo kovat rakentamispaineet Santahaminaan, jonka toivotaan vapautuvan armeijalta kaupungille. Itse jättäisin Santahaminan kokonaan rakentamatta.
torstai 2. lokakuuta 2008
Loppuuko luonnonsuojelu Helsingissä?
Olin eilen erinomaisessa keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin onko perinteisellä luonnonsuojelulla jalansijaa tulevaisuuden Suomessa. Tilaisuuden järjesti Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmä. Huolestumiseen on todellinen syy, sillä jo kerran suojeluille kohteille, jossa ensisijainen tarkoitus on ollut turvata pala ainutlaatuisuutta, osoitetaan jos minkälaisia käyttötarpeita.
Suojelualueilla halutaan metsästää, etsiä malmia, ajaa moottorikelkoilla, hakata puuta, rakentaa hotellien laajennuksia ja tekoaltaita. Kun puhe on luonnon hyväksikäytöstä ei mikään näytä olevan arvokasta ja pyhää.
Ennen kaikkea kyse on arvoista ja mitä me pidämme tärkeänä. Alkuperäisen luonnon arvojen puolustaminen on tuotava rohkeasti ja tinkimättä esille. Kunnallisessa päätöksenteossa paikallisen luonnon monimuotoisuuden vaaliminen vaatii selkeitä päätöksiä.
Valitettavasti Helsingin kaupunki näyttää ottaneen linjan, että "selvitellään nyt ensin muu maankäyttötarve ja vasta sitten tunnustetaan alueen luonnonsuojeluarvot." Näin on menetelty Kivinokan suojelualueen kohdalla ja samoin tapahtui Natura-alueella Sipoossa, tulevalla liitosalueella.
Näin ei tarvitsisi olla. Mielestäni aidon vihreä politiikan pitää haastaa muut mukaan luonnonsuojelutalkoisiin. Luonnon kunnioitus ja sen arvojen huomioiminen on moniarvoista, järkevää ja kauaskantoista politiikkaa. Kerran tuhottua maisemaa, kalliota tai metsää ei saada enää takaisin.
Suojelualueilla halutaan metsästää, etsiä malmia, ajaa moottorikelkoilla, hakata puuta, rakentaa hotellien laajennuksia ja tekoaltaita. Kun puhe on luonnon hyväksikäytöstä ei mikään näytä olevan arvokasta ja pyhää.
Ennen kaikkea kyse on arvoista ja mitä me pidämme tärkeänä. Alkuperäisen luonnon arvojen puolustaminen on tuotava rohkeasti ja tinkimättä esille. Kunnallisessa päätöksenteossa paikallisen luonnon monimuotoisuuden vaaliminen vaatii selkeitä päätöksiä.
Valitettavasti Helsingin kaupunki näyttää ottaneen linjan, että "selvitellään nyt ensin muu maankäyttötarve ja vasta sitten tunnustetaan alueen luonnonsuojeluarvot." Näin on menetelty Kivinokan suojelualueen kohdalla ja samoin tapahtui Natura-alueella Sipoossa, tulevalla liitosalueella.
Näin ei tarvitsisi olla. Mielestäni aidon vihreä politiikan pitää haastaa muut mukaan luonnonsuojelutalkoisiin. Luonnon kunnioitus ja sen arvojen huomioiminen on moniarvoista, järkevää ja kauaskantoista politiikkaa. Kerran tuhottua maisemaa, kalliota tai metsää ei saada enää takaisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)