Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin

Alla oleva teksti julkaistiin tänään (31.5.09) Helsingin Sanomien mielipidesivuilla:

Kaupungin luontoalueet ovat tärkeitä kaupunkilaisille. Professori Liisa Tyrväisen haastattelu HS:ssa (25.5.) osoitti jälleen kerran, että luonto on löydettävä läheltä. Viheralueet voivat nostaa asuntojen arvoa ja vähentävät tehokkaasti stressiä. Kaupunkimetsien ylläpito on erittäin edullista verrattuna rakennettuihin puistoihin, varsinkin kun turhat hoitotoimenpiteet karsitaan minimiin. Toivoisin kaupunkisuunnitteluvirastossa tapahtuvan suunnittelukulttuurin täyskäännöksen: maankäytön suunnittelun on lähdettävä siitä, että ensin osoitetaan pysyvästi rakentamiselta säilytettävät alueet. Ennen sitä poliittisten tahojen on rohkeasti kannustettava suunnittelijoita ympäristölähtöiseen kaupunkisuunnitteluun. Ainoa, riittävän vahva suojelustatus Helsingin tärkeimmille viheralueille on kansallisen kaupunkipuiston perustaminen.

Kati Vierikko
puheenjohtaja
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys 

Annetaan luonnon olla kaupungissa

Kävimme poikien kanssa iltakävelyllä lähikaupassamme. 50 metrin matkalla pitkin Apollonkatua teimme kolme lintuhavaintoa ja löysimme asvaltin pienistä raoista 11 eri kasvilajia: pieniä kevätkukkijoita, voikukka, piharatamo, jalavan ja koivun pienet taimet. Luonto löytää paikkansa kivikaupungissa. 

Tänään Uudenmaan alueellisissa uutisissa oli lyhyt haastatteluni koskien virkistysalueille rakentamisesta. Edelleenkin kaupungisamme nakerretaan niinkin keskeistä aluetta kuin Keskuspuistoa, puhumattakaan muista viher- ja kaupunkimetsäalueista. Jäljelle jääviä metsiköitä uhkaa taas Helsingin kaupungin viranomaisten harjoittama intensiivinen hoito. Rakennusvirasto on tiukentanut linjaansa metsienhoidon osalta. Kaupunkimetsäliikkeen blogisivuilta löytyy lista hakatuista kaupunkimetsäkohteista ja mielipidekeskustelut metsienhoidosta. 

On suuri ero kuinka metsiämme hoidetaan. Riittävän tiheä ja erirakenteinen puusto, satunnaiset kaatuneet puut luovat mielikuvaa aidosta metsästä kuin harvapuustoiseksi hakattu alue. Valitettavasti silmämme ovat tottuneet näkemään hyvin hoidettua talousmetsää, joten Nuuksion ennallistamistyöt metsän eliöstöä ajatellen, herättää kiukkua ja närää. Alla on kuvapari Seurasaaresta.  Alimmaisessa puuston harventamisen seurauksesta alue on "pihloittunut". 4-vuotias poikani hakeutui salaperäiselle metsäpolulle, pihlajikon läpi ei päässyt kävelemään.

Eilisessä HS:ssa (26.5.09) julkaistiin Metlan professorin Liisa Tyrväisen tutkimushanke, joka vahvistaa käsitystä metsien merkityksestä kaupunkilaisille. Edelleen lähes puolet helsinkiläisistä ja tamperelaisista kokee luonnon parempana ulkoiluympäristönä kuin rakennetut puistot. Metsien sosio-psykologista merkitystäon myös tutkittu mm. stressioireiden tehokkaana vähentäjänä. Vaikka samoilija ei itse kokisi metsässä olemista rentouttavana jo muutaman minuutin jälkeen elimistö alkaa reagoida luonnonympäristöön: verenpaine laskee, pulssi hidastuu.

Kiusattuja ja kiusaajia

Tämän päivän Helsingin sanomissa (12.5.) kirjoitettiin koulukiusaamisesta. Mannerheimin lastensuojeluliiton teettämän kyselyn mukaan n. 10 % yläasteikäisistä, lukiolaisista ja ammattikoululaisista kiusataan viikottain. Koulukiusaaminen on saanut minun kouluajoilta uusia muotoja: netti- ja kännykkäkiusaamisen.

Muuten kiusatuksi tuleminen ja kiusaajana oleminen lienee yhtä ikävä ilmiö kuin reilu 20 vuotta sitten. Yläasteella ollessani luokallani oli poika, jota kiusattiin ja halveksittiin, koska hän käytti samoja vaatteita ympäri vuoden ja oli siistitön. Tuolloin asettauduin kiusaajien "yläpuolelle" enkä osallistunut kiusaukseen, joskin en tehnyt mitään estääkseni sitä. Pojan kiusaaminen oli näkyvää ja osittain jopa fyysistä. Se loppui kun hän joutui vakavaan auto-onnettomuuteen. Kahdeksannella luokalla hänestä tuli hyväksytty, kaikkien yhteinen kaveri.

Toisin kävi ala-asteystävälleni. Ajauduimme erilleen yläasteen aikana. Hengailin ns. suosittujen kanssa, jotka innostuivat kiusaamaan vanhaa ystävääni. Kiusaaminen oli hiljaisen tappavaa. En osallistunut kiusaukseen, osin en ollut siitä tietoinen, tai sitten vain ummistin silmäni kaikelta. Ystäväni kiusaaminen oli monimuotoista, ahdistavaa ja henkistä piinaa koko yläasteajan. Nuo ajat ovat edelleen kipeitä hänelle ja minulle.

Koulukiusattu harvoin kokee, että kertominen vanhemmilleen tai opettajalle auttaa. Kiusaamisen estämiseksi muutamissa kouluissa on kokeiltu roolileikkejä: millaista tuntuu olla kiusattu tai kiusaaja. Näin yritetään opettaa lapsille sosiaalisia taitoja. Samoja taitoja pitäisi myös vanhempien opetella. Kiusattu - olkoon sitten lapsi tai aikuinen - tarvitsee tukea läsnäolijoilta, juuri niiltä henkilöiltä jotka näkevät kiusaamisen.

Rohkea aikuinen opettaa lapselle, että epäoikeudenmukaisuutta ei pidä sallia, ja asioihin on puututtava. Kouluissa pitäisi kannustaa oppilaita perustamaan omia koulukiusaamista vastustavia ryhmiä, jotka käyvät kiusaamista vastaan nuorten omilla keinoilla.

Östersundomin suurpiirin ekologiset suunnitteluhaasteet

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys julkisti viime keskiviikkona (22.4.) omat näkemyksensä ekologisesti kestävälle maankäytön suunnittelulle Sipoon ja Vantaan liitosalueelle. Tiedotustilaisuudessa ruotsinkielinen media oli hyvin edustettuna ja HBL julkaisi seuraavana päivänä yhdistyksen tavoitteet kartan kera.

Ehdotuksen lähtökohtana on että Sipoonkorpi säilyy ehjänä kokonaisuutena, jota ei turhaan pilkota. Nykyisten suojelualueiden ympärille on jätettävä riittävät suojavyöhykkeet, jotta lisääntyvä virkistyspaine ei kohdistu ainoastaan suojelualueille. Ranta-alueet tulisi jättää kokonaan luonnolle ja virkistyskäyttäjille. Sipoonkorven yhteys Mustavuoreen ja Östersundomin Natura-alueille on turvattava riittävillä viherkäytävillä. Lisäksi tulvariskialueet tulisi huomioida suunnittelussa. Tähän kun lisätään kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet, mietin vain mitä suunnittelijoille jää jäljelle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta linjasi marraskuussa (2008) alustavia suunnittelutavoitteita n. 29 km2 kokoiselle liitosalueelle. Uuteen suurpiiriin, joka muodostuu viidestä kaupunginosasta halutaan asuttaa vähintään 30.000 uutta asukasta. Metro- ja pikaratikkalinjauksista aiotaan selvittää useampi vaihtoehto.

Maankäytön suunnittelun pitäisi aloittaa siitä että ensin osoitetaan kohteet, jotka aiotaan säilyttää rakentamiselta. Lisäksi kaavoittajien on syytä huomioida tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), joissa painotetaan muun muassa viheralueiden riittävyyden, viheryhteyden säilyttämisen sekä tulvariskien huomioimisen puolesta.

Toivon tosiaan että kaupunki lunastaa periaatepäätöksensä Östersundomin suurpiirin osalta ja suunnittelee siitä ekologisesti ja sosiaalisesti toimivan kaupunkialueen, jota ei pilata liiallisella yrittämisellä tunkea alueelle liikaa väkeä joka paikkaan.

Kivinokka ja Taivalsaari - unohdetut paratiisit

Osallistuin viikonloppuna Kivinokan keskustelutilaisuuteen ja olin ainoana puoluepoliittisena edustajana paikalla. Tunnelma oli katossaan ja osallistujia yli 120! Oli hienoa osallistua keskusteluun, jossa läsnäolijat ovat todella vahvasti edistämässä asiaansa. Vaikka jouduinkin edustamaan yksin kaupungin päättäjiä, jotka ovat kohtuuttomasti pitäneet kivinokkalaisia vuosikymmenten ajan epätietoisina tulevaisuudestaan, oli keskustelu avointa ja monipuolista. Mielestäni saimme hyviä ajatuksia kuinka edistää Kivinokan suojelua rakentamiselta ja ennen kaikkea parantaa kivinokkalaisten asemaa suunnitelussa. Ehdotin, että perustettaisiin oma Kivinokka -työryhmä, johon kutsuttaisiin kaikki Kivinokan alueella toimivat yhdistykset ja keskeisimmät kaupunkisuunnittelijat.

Valitettavasti Kivinokka on (tietoisesti?) unohdettu virkistyalue, jonka ulkoilutoiminta on jätetty mökkiläisten huollettavaksi. Kaupungilla on ikävä tapa jättää alueet heitteille, joiden kaavoitus ja maankäyttösuunnittelma on vielä kesken tai suunnittelu on vahvasti ristiriidassa eri toimijoiden kanssa. Näin nämä kohteet eivät saavuta sitä arvoansa mikä niille oikeutetusti kuuluisi. Töölön Taivalsaaren suunnittelu on yksi esimerkki. Kaupunki on innokkaasti ajanut alueelle kylpylähotellia. Tällä hetkellä hyvin suositulle ranta-alueelle on sijoitettu mm. katuhiekoituksen täyttöpisteet!

Helsinki kehuu olevansa merellinen kaupunki. Kaupungin keinot hyödyntää upeat, jo osittain rakennetut ranta-alueensa ovat naurettavan yksipuoliset: kylpylää ja hotellia (viittaus Katajanokkaan). Töölö-seuran ehdotus kaikille yhteisestä saunakeskuksesta on mielestäni loistava esimerkki omaleimaisesta ja alueen identiteettiä kunnioittavasta alueiden käytön suunnittelusta.

Eka kerta ja hitas

Olin ensimmäistä kertaa Helsingin valtuustosalissa varavaltuutettuna 18.3. Mielenkiintoinen kokemus nähdä kuinka päätöksiä tehdään ja kuinka kahvilassa käydään keskustelua ja tehään sosiaalisia sopimuksia. Äänestystilaisuus on sähköinen tilanne. Ensikertalaisena voi vain hämmästellä valtuustosalin ja kuppilan ilmapiiriä.

Osallistuin kokoukseen hitas -käsittelyn ajaksi. Demarit, vasemmisto ja vihreät päättivät laittaa hitas-käsittelyn palautukseen. En ole perehtynyt hitas -asiaan perusteellisesti, mutta periaatteellisella tasolla oli erittäin helppoa yhtyä palautukseen, koska mielestäni Helsingin on voitava tarjota jatkossakin huokeahintaisia asuntoja etenkin perheellisille. Käytännössä esitys olisi ajanut alas nykyisen hitas -järjestelmän. Järjestelmässä on monia puutteita, joita en tässä käy yksityiskohtaisesti erittelemään. Keinottelua on mm. havaittu: hitas-asuntoja on vuokrattu kovalla hinnalla eteenpäin ja hankittu useampia.

Hitas -järjestelmää eli kaupungin vuokratonteille rakennettujen asuntojen hinta- ja laatutason sääntelyjärjestelmä otettiin käyttöön 1978. Tavoitteena on ollut tarjota kaupunkilaisille laadukkaita ja kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Helsingissä on tällä hetkellä n. 20.000 hitas-asuntoa. Ongelmaksi on koettu etenkin jälleenmyyntitilanteisiin liittyvät epäkohdat, koska asunnonmyyjä ei saa asunnosta samaa hintaa kuin sääntelemättömistä asunnoista kyseisellä alueella. Lisäksi hitas -asuntojen jälleenmyyntihinta voi vaihdella erittäin paljon jopa samalla postinumeroalueella. Tämä ei suinkaan koske koko Helsinkiä, vaan suurimmassa osassa hitas-asuntoj jälleenmyyntihinta on samaa luokkaa kuin muiden omistusasuntojen samalla alueella.

Hitas -asiasta voit lukea mm. vihreiden Soininvaaran blogista. Vihreät ovat kannattaneet hitas-järjestelmän jatkamista.

Hitas-asiasta käydään kiivasta keskustelua adressit.com -sivuilla. Ymmärrän hyvin, että hitas -asunnonomistajat haluavat sääntelyn loppuvan kokonaan, koska he saisivat suuren taloudellisen voiton halvalla hankkimastaan asunnostaan.

Yksityisen lastenhoitajan palkkaaminen helpommaksi

Helsingin sosiaalilautakunta päätti korottaa alle 3-vuotiaiden yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisää 200 eurolla. Korotus on erittäin kannatettava ja lisää varmasti yksityisten hoitajien kysyntää. Se ei kuitenkaan poista olennaista ongelmaa: mistä löytää luotettavia, päteviä ja työhönsä motivoituneita hoitajia? Lisäksi yksityisen henkilön palkkaaminen on oman kokemukseni mukaan yllättävän työlästä ja monimutkaista.

Palkkaukseen liittyy monia selvitettäviä asioita kuten työnantajan maksut, pakolliset vakuutukset, ennakonpidätykset ja ennen kaikkea mitä työlainsääsäntöä sovelletaan työsopimuksessa. Tiedon hakeminen tapahtui monen linkin kautta ja vei paljon aikaa. Lyhyen työsopimuksen (3 kk) edestä liiankin työlästä ja monimutkaista.

Netissä on käytössä palkka.fi -palvelin, joka laskee automaattisesti työantajan maksut. Lisäksi hoitopaikka.net -palvelimelta löytyy tärkeää tietoa palkkauksesta ja työsuhdeasioista. Kaupunki voisi tarjota myös monipuolisempaa lastenhoidon järjestämiseen liittyvää nettipalvelua. Tähän on toivon mukaan tulossa muutos, kun vihreiden valtuutettu Sanna Vesikansa teki asiasta talousarvioaloitteen.