sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Östersundomin suurpiirin ekologiset suunnitteluhaasteet

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys julkisti viime keskiviikkona (22.4.) omat näkemyksensä ekologisesti kestävälle maankäytön suunnittelulle Sipoon ja Vantaan liitosalueelle. Tiedotustilaisuudessa ruotsinkielinen media oli hyvin edustettuna ja HBL julkaisi seuraavana päivänä yhdistyksen tavoitteet kartan kera.

Ehdotuksen lähtökohtana on että Sipoonkorpi säilyy ehjänä kokonaisuutena, jota ei turhaan pilkota. Nykyisten suojelualueiden ympärille on jätettävä riittävät suojavyöhykkeet, jotta lisääntyvä virkistyspaine ei kohdistu ainoastaan suojelualueille. Ranta-alueet tulisi jättää kokonaan luonnolle ja virkistyskäyttäjille. Sipoonkorven yhteys Mustavuoreen ja Östersundomin Natura-alueille on turvattava riittävillä viherkäytävillä. Lisäksi tulvariskialueet tulisi huomioida suunnittelussa. Tähän kun lisätään kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet, mietin vain mitä suunnittelijoille jää jäljelle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta linjasi marraskuussa (2008) alustavia suunnittelutavoitteita n. 29 km2 kokoiselle liitosalueelle. Uuteen suurpiiriin, joka muodostuu viidestä kaupunginosasta halutaan asuttaa vähintään 30.000 uutta asukasta. Metro- ja pikaratikkalinjauksista aiotaan selvittää useampi vaihtoehto.

Maankäytön suunnittelun pitäisi aloittaa siitä että ensin osoitetaan kohteet, jotka aiotaan säilyttää rakentamiselta. Lisäksi kaavoittajien on syytä huomioida tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), joissa painotetaan muun muassa viheralueiden riittävyyden, viheryhteyden säilyttämisen sekä tulvariskien huomioimisen puolesta.

Toivon tosiaan että kaupunki lunastaa periaatepäätöksensä Östersundomin suurpiirin osalta ja suunnittelee siitä ekologisesti ja sosiaalisesti toimivan kaupunkialueen, jota ei pilata liiallisella yrittämisellä tunkea alueelle liikaa väkeä joka paikkaan.

Ei kommentteja: