Yhteisöllisyys kunniaan

Mummo, lapsenlapset ja koirat

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat ovat herättäneet vahvan keskustelun yhteiskuntamme yhteisöllisyyden puutteesta. Olen pohtinut yhteisöllisyyden merkitystä omalta osaltani ja oivaltanut jotain. Kyse ei ole sen kummallisemmasta ilmiöstä kun opetella huomioimaan toinen ihminen itsensä kustannuksella. Tänä päivänä itsensä kehittämisen vimma on mennyt äärimmäisyyteen. Sinun on annettava aikaa itsellesi ja sinun täytyy jatkuvasti kehittää itseäsi, muuten saatat hukata itsesi ja alkaa voida pahoin. Mielestäni jokainen meistä voi helliä itseään toisen ihmisen kautta. Vahvan yhteisöllisyyden tunteen kokeminen yhteisen tekemisen kautta voi kehittää ja rentouttaa jokaista. Emme tarvitse siihen sen enempää joogaa, juoksulenkkiä kuin mietiskelyäkään.

Tekstiviesti- ja sähköpostikulttuurimme vähentävät mielestäni yhteisöllisyyden kokemista ja lisää asioiden väärintulkintaa. Yhteisömme ei voi toimia ainoastaan nettimaailman kautta. Meidän on kohdattava ihminen ollaksemme ihmisiä. Geneettisenä ja kulttuurisena olentona olemme oppineet tulkitsemaan eleitä, ilmeitä ja jopa toisen ihmisen tuoksua.

Olen luvannut perheelleni vähentää keskusteluja tietokoneeni äärellä. Haluan opettaa lapsilleni, että yhteisöllisyys vaatii yhdessäoloa, yhdessä tekemistä tai tekemättömyyttä. Joutilaisuus ja pienten asioiden oivaltaminen yhdessä rakkaittensa kanssa on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.