Metsien arvot: CO2-sitoja ja teollisuuden raaka-aine

Huh, jätin väitöskirjani esitarkastukseen viime viikolla. Eilen pidin esitelmän metsänkäytön vaihtosuhteista (trade-offs), jota olen tutkinut myös väitöskirjassani. Luennoin kansainväliselle opiskelijajoukolle metsien arvojen välisistä vaihtosuhteista ja tutkimukseni väittääkin että ekologisen kestävyyden määritelmä itsessään sisältää kilpailevia arvoja ja tavoitteita, jolloin poliittisesti määritelty metsien ekologisesti kestävä käyttö on monien arvojen kompromissi.

Luennon jälkeen jäin pohtimaan lisääkö metsien moniarvoisuus niiden kestävää käyttöä vai lisääkö se ainoastaan metsän käyttöä hyötymielessä. Tässä yhteydessä ajattelen arvon materiaalisena ihmisen antamana tai yhteiskunnan toimijoiden yhteisesti sovittuna tavoitteena, en itseisarvona. Esimerkiksi seuraavina viikkoina Kööpenhaminassa päätetään minkälaisen hiilinielu -arvon metsille annetaan. Suomessa tämä tarkoittaisi yhtä tavoitetta - arvoa - metsillemme, joita hyödynnetään jo energiateollisuuden, metsäteollisuuden, elintarviketeollisuuden ja kemianteollisuuden tarpeiksi.

Metsillä harrastetaan tarkoituksenmukaista poliittista bisnestä. Metsiin ladataan monia metsäpoliittisia arvoja, puntaroimatta lainkaan kuinka käy metsien muiden arvojen - monimuotoisuus, luonnonsuojelu, virkistys - jotka ei suoranaisesti hyödytä teollisuuttamme tai lisää säätövaraa ilmastopoliittisissa sopimuksissa. Uudessa-Seelannissa monotonisille mäntymetsille (Pinus radiata) on keksitty uusi 'vihreä' arvo: ne toimivat tehokkaina kasvihuonekaasujen sitojina alle 30 vuoden kierrolla. Pelkistetty hiilensidonta -malli metsille edistäisi nopeaa ja tehokasta hakkuukiertoaikaa.

Valtuustoaloitteeni metsienhakkuista

Tein kesällä valtuustoaloitteen koskien kaupungin metsienhakkuita. Esitin uutta toimintakulttuuria metsienhoidon suunnitteluun, jossa ympäristökeskus ja muut keskeiset toimijat sitoutettaisiin nykyistä voimakkaammin mukaan. Tällä hetkellä alueelliset luonnonhoitosuunnitelmat vahvistaa yleisten töiden lautakunta. 

Yleisten töiden lautakunta antoi viime viikolla lausuntonsa aloitteestani. Hieman ihmettelen miksi hallitntokeskus pyysi lausuntoa vain taholta, joka tuottaa kyseiset suunnitelmat. On hyvin luonnollista että työn tekijä puolustaa omaa tehtäväänsä, tuskin kukaan haluaa nähädä oman työnsä heikkoudet. Rakennusviraston puisto- ja katuosasto tekee hyvää työtä, kritiikkiä tulee paikoin liioittelevasta puuston harvennuksesta, hakkuiden ajankohdista kesäaikaan ja turhista hoitotoimista, kuten ylispuiden poisto. Usein huonoon työhön syynä on puutteellinen työnohjaus ja/tai -valvonta.

Toivon edelleen että Helsinkiin perustettaisiin oma luonnonhoidon ohjausryhmä, joka muodostuisi keskeisimmistä hallintokuntien virkahhenkilöistä, aekä ulkopuolisista asiantuntijoista. Tämä ryhmä päättäisi lopullisesti luonnonhoidon toimintasuunnitelmat ja mtsikkökohtaiset toimenpiteet. Suunnitelmat hyväksyisivät mieluiten ympäristölautakunta. Suunnitteluvastuu voisi olla edelleen rakennusvirastolla. Näin saataisiin jaettua vastuuta. Juridinen kysymys on voiko eri lautakunta hyväksyä toisen lautakunnan alaisena toimivan viraston asiakirjat?

Tonttien hinnat ylös keinottelulla

Eilinen silminnäkijä herkutteli Keskustan, Nuorisosäätiön, ARA:n ja RAY:n välisillä kytköksillä. Tutkivan journalistin mukaan Helsingin kaupungissa harrastetaan tonttien rahallisen arvonnousun keinottelua: rakennuttajat ja rakentajat myyvät toisilleen yhä korkeimmilla hinnoilla tontteja. Muutamassa vuodessa tontin hinta moninkertaistuu. Tällä on vaikutuksensa koko alueen tontin arvoihin, ja luonnollisesti tuotettujen asuntojen myyntihintoihin, kiinteistöveroon ja tonttien vuokriin. Mitäs kaupunki välittää tämänkaltaisesta keinottelusta, sehän saa vain lisää tuloa. On käsittämätöntä että maan (taloudellinen) arvo voi kohota muutamassa vuodessa perustuen sosiaalisiin sopimuksiin: kun alue kaavoitetaan (liitosalueella maan hinta kymmenkertaistuu kaavoituksen myötä), tai sille luodaan maankäytöllisesti vahva imago (Kruunuvuoren rannan alue kytketään osaksi kantakaupunkia raitiotiellä) tai grynderit sopivat keskenään niin johan hinnat kohoavat. Ja sitten vielä ihmetellään miksi vapaarahoitteiset asunnot ovat niin kalliita Helsingissä. 

Ruuhkamaksuista ja vähäpäästöisistä autoista

Eilisessä (1.9.09) ympäristölautakunnan kokouksessa käsittelimme ruuhkamaksua, vähäpäästöisten ajoneuvojen vapautusta parkkimaksuista ja ympäristövyöhykettä kantakaupunkiin. HS uutisoi tänään (2.9.) ympäristölautakunnan olevan huolissaan että toimistot ym. toiminnot siirtyvät pois keskustasta. Valitettavasti moni muu seikka jäi tieodoksiannosta pois. Kannatin yhdessä toisen vihreän Timo Pyhälahden kanssa kokoomuksen Johanna Haapalan tekemää lisäystä ruuhkamaksujen mahdollisista haitallisista vaikutuksista. Lautakunnan mielestä ruuhkamaksujen selvittämistä tulee edelleen jatkaa, ja erilaisten järjestelmien todettiin parantavan keskustan ja muiden joukkoliikenteeseen tukeutuvien alueiden vetovoimaa. Kaiken kaikkiaan lausunto oli ruuhkamaksujärjestelmää vahvasti kannattava. 

Itse olen sitä mieltä ettei meidän kannata tässä vaiheessa ummistaa silmiämme huonosti toteutetulle ruuhkamaksujärjestelmälle, joka voisi pahimmassa tapauksessa siirtää ruuhkat ja henkilöauton käytön muualle. Järjestelmän tulee olla alueellisesti riittävän laaja eli kattaa koko Helsingin seudun 14 kuntaa, ja perustua ajettuihin kilometreihin. Tekninen toteutus vaatii vielä hiomista ja suunnittelua. Lautakunta totesi myös että ruuhkamaksut on toteuttavissa ilman henkilöiden yksityisyyssuojaan kajoamista. 

Itse näkisin tulevaisuudessa että jokaiselle ajoneuvolle laaditaan vuosikulutuksen mukainen maksu (ajoneuvokohtainen hiilidioksimaksu), jonka suuruus määräytyisi sen mukaan missä autolla eniten ajetaan. Ajetut kilometrit tarkastettaisiin esim. katsastuksen yhteydessä ja auton liikkuminen ruuhkamaksualueella hoituisi teille asetetuilla seurantatolpilla. Jos auto säännöllisesti ohittaisi ns. ruuhkarajan, olisi ajettujen kilometrien hinta korkeampi kuin muualla.

Toinen kinkkinen asia on vähäpäästöisten autojen vapauttaminen aluepysäköintimaksusta ja oikeus rajalliseen, maksulliseen pysäköintiin. En lähtisi vapauttamaan yhtään ainoaa autoa parkkimaksuista. Sen sijaan kannatan nykyistä asukaspysäköinnin vuosimaksun tuntuvaa korotusta 34 eurosta 76 euroon. Vähäpäästöiset ajoneuvot saisivat vuosimaksun vanhan hinnalla. Lautakunta päätti palauttaa lausunnon. Ennen kaikkea haluttiin tarkennusta siihen voidaanko puhua ympäristövyöhykkeestä kantakaupungissa, jos se koskee ainoastaan Helsingin sisäistä ja seudullista bussiliikennettä.

Kaatopaikkajäte kovempaan verotukseen

Suomessa tuotetaan vuosittain erilaista jätettä (yhdyskunta-, teollisuus, rakennusjäte) noin 42 miljoonaa tonnia. Tämä selviää valtiovarain- ja ympäristöministeriön yhteisestä jäteverotuksen kehittäminen -selvityksestä. Jätteiden tuottamista, polttamista ja kaatopaikalle kärräämisestä pitäisi kurittaa kovemmalla kädellä. Suomen luonnonsuojeluliitto ehdottaa jäteveron tuntuvaa kiristämistä ja ulottamista kaikkiin tuotettuun kaatopaikkajätteeseen sekä jätteen polttoon. Tällä hetkellä jätteenpoltto on Suomessa verotonta, joka on epäreilua pienille biokaasua ja -polttoainetta tuottaville kotimaisille yritykselle. Lisäksi se asettaa polton liian edulliseen asemaan jätteen kierrättämisen suhteen.

Jätettä syntyy liian paljon koska sen tuottaminen on turhan helppoa. Konkreettiset kannustimet jätteiden hyötykäyttöön ovat edelleen heikot. Rakennustyömaiden jäte päätyy useimmiten kaatopaikalle ja kotitalouksien sekajäte joko kaatopaikalle tai massapolttoon lajittelemattoma. Nykyistä mallia on kehitettävä siten että se ohjaa kaikkia toimijoita (kuluttajia, tuottajia ja rakentajia) jätteiden kierrätykseen ja lajitukseen.

Yksi konkreettinen ongelma on vastaanotettavan jätteen maksut yksityishenkilöiltä. Erilaisin kertamaksuin kunnat karkoittavat yksityiset viemään vanhat tavarat lajittelemattona sekajätteiden keräyspisteisiin. Helsingissä kierrätettävää vanhaa tavaraa vastaanotetaan sorttiasemilla tai kierrätyskeskuksessa. Jätemaksun suuruus määräytyy sen mukaan onko jäte hyödynnettävissä vai ei. Kangasalla joudut pulittamaan jokaisesta jätekuormasta 10 euroa vaikka kaikki kelpaisi kierrätykseen. Kolmannen peräkärrykuormallisen jälkeen maksu alkaa jo tuntua kukkarossa. Ei ihme jos moni päätyy heittämään vanhat tavarat "takaisin luontoon" tai täyttämään jäteastiat niillä.

Kesä, talkootyö ja arvot

Kesä on mennyt perheen parissa Kangasalla. Ensi viikolla alkaa esikoisen jalkapallokoulu ja kokoukset. Olin maanantaina kitkemässä jättipalsamia Seurasaaressa. Laji on luokiteltu yhdeksi alkuperäislajistoa uhkaavaksi vieraslajiksi. Homma jäi vähän kesken, ensi viikolla jatketaan. Konkreettinen luonnonsuojelutyö on mukavaa. Tuntee tekevänsä jotain hyödyllistä. En saanut ainuttakaan punkkia.

Lapin maakuntauutiset esittelivät eilen Metsähallituksen harjoittamaa "kestävää" metsätaloutta Inarin Lapissa. Tuntuu käsittämättömältä että näille ikihongille pystytään antamaan rahallinen arvo kun niiden arvo pitäisi mitata ihan toisin konstein. Vanhojen metsien elämystä ja tunnetta ei voida määritellä taloudellisesta hyötynäkökulmasta - tai voidaan, jos universumissa ei ole muuta arvokäsitettä tavaroille ja kohteille kuin taloudelliseen/rahalliseen hyötyyn liittyvä. Poliittisessa päätöksenteossa - varsinkin niukkuuden aikana - muilla arvoilla ei näytä olevan suurta painoarvoa. Itse asiassa poliittinen keskustelu ei muuta käsitettä tunnu paljoa ymmärtävänkään kuin taloudellisen hyödyn näkökulmaa.

Laajasalon siltahankkeelle tehtävä YVA

Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksen mukaan Laajasalon ja kantakaupungin raideliikenneyhteyden vaikutukset on selvitettävä ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä. Silta kulkee Kruunuvuorenrannan tulevalta asuinalueelta Korkeasaaren ja Sompasaaren kautta Kruunuhakaan. Silta on toteutetuessaan Suomen pisin.

Ympäristökeskus perustelee päätöstään hankkeen mittavuudella ja sen vaikutuksilla valtakunnallisesti arvokkaaseen maisemaan ja yhdyskuntarakenteeseen, vesiympäristöön sekä vesiliikenteeseen kohdistuvilla vaikutuksilla. Olen erittäin tyytyväinen ympäristökeskuksen päätökseen. Vaikka raideliikenne parantaa merkittävästi Kruunuvuorenlammen joukkoliikenneyhteyksiä kantakaupunkiin, on siltahankkeella omat negatiiviset vaikutuksensa ympäristöönsä, jotka on syytä selvittää. 

Näin mittavan hankkeen ympäristövaikutuksien arviointia ei voida sivuuttaa vain sillä perusteella että se on julkista ja kevyttä liikennettä edistävä hanke. Olen erittäin iloinen että sain ympäristölautakunnassa taannoin (2.9.2008) muutosesitykseni läpi. Mielestäni lautakunnan tehtävänä on varmistaa riittävien vaikutusten arviointi.

Ehdotin että sillasta ja mahdollisista muista joukkoliikennevaihtoehdoista tehtäisiin ympäristönvaikutusten arviointi. Tuleva siltarakenne vaatii huomattavia perustuksia Kruunuvuorenrannan puolella. Osayleiskaavan laadintavaiheessa on tarpeen selvittää siltahankkeen luonto- ja ympäristövaikutukset. Lautakunnan jäsenen Riku Eskelinen ehdotti lisättäväksi että suunnittelussa tulee huomioida erityisesti merialueen tuulisuus, liityntäkohta Kruunuvuorenrannan puolella ja CO2- ja pienhiukkaspäästöt, eri liikennemuotojen tarvitsemien asemien ja muun infrastruktuurin energiankulutus sekä niiden tuottamat CO2-päästöt sekä eri vaihtoehtojen vaikutus kevyen liikenteen, joukkoliikenteen ja henkilöautoliikenteen määriin ja kulkutapaosuuksiin. Esitys meni yksimielisesti läpi.