Luonnonvihreää - Kati Vierikon poliittinen blogi

Hyvää alkanutta vuotta 2012!

2012-01-02T00:21:00.000+02:00

Tämä vuosi on minulle alusta alkaen hyvä. Aloitan työt Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen koordinaattorina. Akateemiselle pätkätyöläiselle vuoden pituinen määräaikainen työsuhde on iso asia. Työhön liittyy paljon muitakin arvoja kuin säännölliset tulot. Kun sinulla on työpaikka olet sisällä sosiaalisessa työympäristössä, kuulut johonkin ryhmään. Ulkopuolisena työttömänä, pätkätyöläisenä joutuu jatkuvasti vakuuttamaan muita ja itseään omista kyvyistään. On osoitettava muille olevansa aikaansaava, fiksu ja kyvykäs. Se on raskasta itselle ja perheelle. Vertaisryhmät ovat parasta terapiaa. Työvoimatoimiston koulutuspaketit tarjoavat ennen kaikkea uusia, mielenkiintoisia kontakteja muihin töitä innokkaasti hakeviin työttömiin.

Vuosi 2012 tulee olemaan muutenkin haastava ja mielenkiintoinen. Ensin presidentin- ja syksyllä kunnallisvaalit. Omalta kohdalta käyn syvää pohdintaa siitä olenko halukas ilmoittautumaan kunnallisvaaliehdokkaaksi. Seuraavalla valtuustokaudella (2013-2016) laaditaan Helsingin kaupungin alueelle uusi yleiskaava. Pelkästään se tosiasia velvoittaisi minut asettumaan ehdolle. Kaupungin maankäyttö- ja kaavoituspolitiikkaan täytyy saada mukaan luonnon monimuotoisuutta, paikallisia viheralueita ja ekosysteemipalveluita puolustavia henkilöitä.

Maaseutuympäristöön monimuotoisuutta kotimaisen lihansyönnin hinnalla

2011-12-10T00:16:00.002+02:00

Olen päässyt tutustumaan maatalouden ympäristökysymyksiin kahden vuoden aikana osallistuessani luontojärjestöjen lanseeraamaan Ympäristöakatemian seminaaripäivien suunnitteluun ja järjestelyihin. Samalla kun olen päivittänyt omaa tietämystäni maatalouspolitiikasta, maatalouden vesistö- ja monimuotoisuusvaikutuksista olen löytänyt itselleni järkevän syyn olla kieltäytymättä lihansyönnistä tai maitotuotteista kokonaan.

Vihreänä, aatteelisena, toisen lajien oikeudet tunnistavana ja ilmastonmuutokseen liittyvien tosiasioiden paineessa voi olla hieman vaikeaa sallia itsensä edelleen syödä lihaa tai juustoa. Ruoka on minulle erittäin tärkeä asia ja olen valmis maksamaan ruuasta enemmän, jos samalla lisään ruuantuotannon arvoketjun ekologista kestävyyttä etenkin alkutuotannon osalta. Valitettavasti luomulihan tai -juuston tuotantoketjun hiilijalanjälki on yhtä musta kuin tavanomaisen lihan (joidenkin laskelmien mukaan jopa isompi). Luomukaurahiutaleen tuotantoketjun jalanjälki sen sijaan on läpikuultavan ohut. Siirrynkö siis tiedostavana kuluttajana hyödyntämään vain kasvisperäisiä tuotteita?

Kumpi asiaa painaa enemmän vaakakupissa: Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vai monimuotoinen maaseutuympäristö? Vegaaniruokavalio on hiilidioksidipäästöiltään vähäisin. Lihatuotanto voitaisiin kokonaan lopettaa. Mutta millä korvaisimme teolliset väkilannoitteet tai karjanlannan, jota ovat tuottaneet mm. ilmastonmuutoksen pahamaineiset, märehtivät nautaeläimet? Laiduntava karja toimii maaseutuympäristön luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä. Luonnonlaitumilla laiduntava lihakarja ns. niittyliha pelastaa monen uhanalaisen perinnemaisemaan sopeutuneen eliölajin sukupuutolta, mutta samalla lisää kasvihuonekaasupäästöjä.

Me siis tarvitsemme lypsy- ja lihakarjaa ylläpitämään maaseudun luonnon ja ympäristön monimuotoisuutta ja tuottamaan lannoitetta viljapelloille. Varsinkin jos haluamme luopua teollisista lannoitteista. Voinko siis hyvillä mielin porskutella pihvillä ja jauhelihalla jatkossakin? Suomalaiset kuluttavat tällä hetkellä lihaa ja lihavalmisteita noin 75 kg vuodessa (205 g/päivä), joista noin puolet on porsasta, neljännes nautaa ja broileria. Terveyssuositusten mukaan punaisen lihan syöntiä tulisi rajoittaa 300 grammaan viikossa, joka vastaisi noin 15 kiloa vuodessa nykyisen reilun 50 kg sijaan.

Vähemmällä enemmän. Kestävällä ja terveellisellä lihansyönnin määrällä voisimme siirtyä kokonaan karjataloudessa ja muussa alkutuotannossa omavaraiseen, ekologisesti kestävään ja eläimen hyvinvoinnin huomioivaan luomutuotantoon karjan rehu- ja valkuaiskasveja myöten. Teollisesti tuotetusta lihasta pitäisi luopua kokonaan.

Kotimaista luomukanaa odotellessa jatkan ihmettelemistä kuinka broilerinliha voi maksaa alle 4 euroa kilo? Mistä olemme joutuneet/halunneet eläinten hyvinvoinnin lisäksi tinkiä? Ja miksi haluamme käyttää yhä vähemmän tuloistamme ruokaan - keskimäärin noin 12 %. Jospa muuttaisimme pihistelymme koskemaan rahan sijasta ruokaa. Tarvitsemme vähemmän jos suosimme laadukasta ja kestävästi tuotettua ruokaa ja samalla tuotamme enemmän hyvinvointia itsellemme ja luonnolle.

Lue lisää luomusta: www.luomu.fi

Pääkaupunkiseudun suuret kaavoitushankkeet eivät paljon "puhu" keskenään

2011-11-17T23:20:00.001+02:00

Olin eilen (16.11) esittelemässä luontojärjestöjen Östersundomin varjokaavaa Viherympäristöliiton ja Helsingin yliopiston kaupunkiekologisen tutkimusryhmän järjestämässä "Maaseudusta kaupungiksi - kuinka käy viheralueiden" -seminaarissa. Tilaisuudessa esiteltiin kolme, itsenäistä maankäytön suurhanketta: Östersundom, Marja-Vantaa ja Sibbesborg, joissa jokaisessa tavoitteena on suunnitella uusia asuinalueita 30 000-70 000 asukkaalle. Kaikissa projekteissa tavoitteet ovat kestävä kehitys, asukkaiden ja ympäristön hyvinvointi, luonnon monimuotoisuuden huomioiminen, joukkoliikenteeseen tukeutuva yhdyskuntarakenne, energiapihi kaupunkirakenne. Kaikki tyynni ihailtavia tavoitteita.

Marja-Vantaan rakentamisen aloittaminen on jo kahdenkymmenen vuoden ajan odottanut Marjaradan rakentamispäätöstä. Kun se lopulta tehtiin, vahvistettiin kymmenen vuotta käynnissä ollut osayleiskaava vuonna 2006 ja detaljikaavoitus alueella on täydessä vauhdissa. Alueelle suunnitellaan raideliikenteeseen tukeutuvaa 30 000 asukkaan uutta yhdyskuntaa, jossa edelleen uskotaan suurten kauppakeskusten vetovoimaisuuteen. Marja-Vantaan suunnittelu näyttää eniten toteuttavan kestävyys -ideologiaa, sillä kaupunginosa rakentuu vasta kun rata on valmistunut. Alueen läheisyyteen sijoittuvan Isosuon Natura-alueen ja Petikon upeita metsiä rasittaa tulevaisuudessa kasvava virkistyspaine.

Kolmen kunnan yhteinen Östersundomin yleiskaavaprosessi on edennyt salamavauhtia Marja-Vantaaseen verrattuna. Kaavaa valmistellaan kuntien välisenä viranomaisyhteistyönä. Itäistä raideliikennelinjausta on tosin suunniteltu jo 80-luvulta lähtien. Alueelle on ehdotettu lähijunaa ja metroa. Kuten Marja-Vantaalla pientalovaltainen kaupunkialue tukeutuu raideliikenteeseen. Alueelle aiotaan asuttaa 65 - 70 000 uutta asukasta. Luontojärjestöjen varjokaava on pyrkinyt lisäämään keskustelua ja tuomaan mukaan vaihtoehtoisen maankäyttöratkaisun.

Aivan erilaisen tyylin tuo Sibbesborg -hanke, joka lähti liikkeelle kunnianhimoisin elkein. Sen sijaan, että alueen kaavoittajat olisivat alkaneet hiki hatussa työstämään maankäytön skenaarioita, he delegoivat työn eri asiantuntijoista muodostuville työryhmille, jotka laativat perusteet kestävälle kaupunkirakenteelle ympäristön, luonnon, asukkaiden ja taloudellisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Alueen suunnittelusta järjestettiin arkkitehtikilpailu. Näihin töihin voit tutustua netissä. Tavoitteena on kaavoittaa eteläistä Sipoota 70 000 -100 000 uudelle asukkaalle säilyttäen kuitenkin alueen erityispiirteet.

Esityksien aikana minulle vahvistui tunne, että kaupungit ja kunnat tekevät maankäytön suunnitelmiaan aikamoisen puhtaasti omien tarkoitusperien pohjalta ilman kokonaisvaltaista tarkastelua siitä minne ja miksi ja milloin kannattaisi rakentaa. Usko omien hankkeiden erinomaisuuteen on luja. Tavoiteltavat asukasmäärät ovat kahdessa jälkimmäisessä asetettu korkealle. Sibbesborgin kohdalla asukastavoitetta voidaan (kuulemani mukaan) pudottaa, jos alueelle ei saada kestävästi sijoitettua 100 000 uutta asukasta.

Jään mielenkiinnolla odottamaan kumpi, suunnittelustrategialtaan hyvin erilaista hanketta: Östersundom vai Sibbesborg, toteuttavat tiukkojen kriteerien mukaista kestävän kehityksen yhdyskuntarakennetta. Ja ollaanko suunnitelmia valmiita muuttamaan, jos ne heikentävät merkittävästi suunnittelua-alueiden luontoarvoja tai paikallisia kulttuurisia ominaispiirteitä muiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Helsingin sanomat: Östersundomin rakentaminen uhkaa luontoarvoja

2011-10-29T19:17:00.000+03:00

Luin tänään Hesarista erittäin "ilahtuneena", että virallisten luontoselvitysten perusteella näyttää vahvasti siltä, että Östersundomin yhteinen yleiskaava uhkaa alueen luontoarvoja. Uutinen itsessään ei ollut uusi, mutta erittäin tärkeä siksi, että ulkopuolinen konsultti päätyi samaan arvioon, jonka luonnonsuojeluväki on todennut koko kaavoitusprosessin ajan. Sen vuoksi luontojärjestöt kokosivat asiantuntijansa yhteen ja palkkasivat arkkitehdit suunnittelemaan alueella vaihtoehtoista, alueen Natura ja muut luontoarvot huomioivaa kaavaa.

Varjokaava tarjoaa jatkossakin todellisen vertailukohteen, jossa on aidosti pyritty minimoimaan rakentamisen aiheuttamat suorat ja epäsuorat vaikutukset alueen luontoon, unohtamatta kuitenkaan kestävän yhdyskuntarakenteen merkitystä. Varjokaavan ekologinen "hyvyys" selviää lähikuukausina, kun sen vaikutuksia arvioidaan muiden vaihtoehtojen rinnalla. Ainakin se on kunnolla haastanut keväällä julkaistun ja HS:ssa tänään esitetyn yleiskaavaluonnoksen, jossa suunnittelualueen pinta-alasta lähes puolet varataan rakentamiselle ulottuen alueen tulva-alueille ja Natura-alueisiin kiinni. Varjokaavassa suojelu- ja viheralueiden osuus on lähes 2/3. Laajat luonnontilaiset rannat ja purouomien ekologiset käytävät toimivat luontaisina puskureina sekä sade- että merivesitulville.

Helsingin kaupunki kasvaa sekä sisäisesti että ulkoisesti rajojaan siirtämällä. Kasvua ei voida sallia hinnalla millä hyvänsä. Luonnonsuojelu ei voi aina olla se ikävä kehitystä jarruttava seikka, joka on siirrettävissä muualle muiden tärkeimpien missioiden vuoksi. Ilmastonmuutoksen ja hiilidioksidipäästöihin yksipuolisesti vedoten Helsingistä halutaan tehdä tiivis kaupunki. Hajautuva yhdyskuntarakenne ja kasvava liikenne ovat vakavia ilmiötä, mutta se ei kuitenkaan oikeuta toteuttaa kaupungissamme kaavoitusta, jota markkinoidaan ekologisuudella ja kestävän kehityksen periaatteilla, jos ensisijaisena ja ainoana tavoitteena on kaavoittaa lisää omakoti- ja pientalotontteja hyvätuloisille veronmaksajille.

Jos ekologisuus halutaan ottaa yhdeksi aidoksi kestävyyskriteeriksi, on monimuotoisuuden suojelulle ja luonnon tarjoamille, jo olemassa oleville ekosysteemipalveluille annettava nykyistä suurempi painoarvo kestävän yhdyskuntarakentamisen suunnittelussa. Tämänkaltaiseen suunnitteluun olisi Östersundomissa kaikki mahdollisuudet.

Tästä päivästä eteenpäin elämme loppuvuoden velaksi

2011-09-27T23:02:00.002+03:00

Osallistuin tänään Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämään 'Kestävä kehitys kohti Rio' -seminaariin. Tilaisuus sattui maailman ylikulutuspäivään (Earth Overshoot Day), jolloin ihmiskunta on hyödyntänyt tämän vuoden uusiutuvat luonnonvarat loppuun. Laskelmat perustuvat Global Footprint Network - tutkimuslaitoksen vuosittaisiin arviointiin siitä, miten suuren määrän tarvitsemme maa- ja merialueita nykyisen elintason ylläpitämiseen, kulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen sitomiseen. Viimeiset kolme kuukautta hyödynnämme luonnonvarojamme tulevien sukupolvien ja luonnon kustannuksella.

Hyvältä ei näytä tulevaisuuskaan. Ympäristöministeri Niinistö nosti omassa puheessaan esille sen tosiasian että, vaikka rikkaat maat leikkaisivat nykyistä elintasoaan puoleen ja rikastuvat maat pidättäytyisivät samalla tasolla, luonnonvarojen käyttö lisääntyy seuraavina vuosikymmeninä 40 % nykyisestä tasosta. Kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa huudetaan vihreän talouden ja teknologian perään. Energia- ja materiatehokkuutta on lisättävä ja uusia työpaikkoja luotava vihreän teollisuuden avulla. Hyvä näin, mutta miten minä - sinä - me kansalaiset voisimme osallistua ympäristötalkoisiin? Vai pitäisikö ahdistua synkistä tilastoista, ylikulutuspäivistä ja heittää hanskat tiskiin. Mitä yhden kansalaisen tekemiset vaikuttaa mihinkään?

Mehän elämme jatkuvasti yli omien varojemme. Pikavipit ovat yleistyneet räjähdysmäisesti ja elämme luotolla, koska olemme tottuneet siihen, että tarpeet voidaan tyydyttää, vaikka sitten lainarahalla. Toisaalta haluamme saada kaiken mahdollisimman edullisesti - eurot määrittävät lopulliset päätökset niin yksilön kuin valtion tasolla. Miksi siis murehtisimme siitä hyödynnämmekö nykyisiä luonnonvarojamme liikaa itsemme, perheemme ja yhteisömme hyväksi?

Jos nyt kuitenkin murehtisin perheeni ekologisesta jalanjäljestä ja haluaisin leikata kulutustamme nykyisestä tasosta 50 % - mitä pitäisi tehdä? Riittääkö, että jätän joka toisen turhan ostoksen tekemättä, luovun toisesta tietokoneesta, puolitan lihankulutuksemme ja biojätteen määrän? Vai riittäisikö, jos luopuisimme autosta kokonaan? Ulkomaan matkoista en voi vähentää, kun niitä ei ole tehty lainkaan viime vuosiin (josta esikoispoika huomauttaa jatkuvasti, sillä kaikki muut koulussa ovat käyneet ulkomailla).

Ehkä sittenkin ainoa tapa, jolla kulutusta saisi pudotettua on tulojen väheneminen. Hyvä- tai keskituloisena on helppo hurskastella. Pienituloisella ei ole varaa liikoja kuluttaa tai pohtia ekologisesti järkevää valintaa. Valitettavasti ekologisesti kestävä valinta on monelle edelleen liian kallis. Näin ei olisi, jos maksaisimme tuotteista todellisen hinnan (oikeudenmukainen palkka työntekijöille, raaka-aine-, vesi- ja energiankulutus valmistusvaiheessa, muut käytetyt panokset kuten keinolannoitteet, torjunta-aineet, kemikaalit) sekä niistä aiheutuvien päästöjen mukaan.

Milloin opimme hyödyntämään luonnon ilmaisia ekosysteemipalveluita?

2011-09-15T11:27:00.003+03:00

Viime tiistain (13.9.11) ympäristölautakunnan kokouksessa käsittelimme Bröändan- ja Mellukyläpuron siirtämistä Vartiokylänlahden pohjukkaan suunniteltavan tulvapenkereen tieltä. Nykyistä purouomaa joudutaan siirtämään 400 metrin matkalta. Penkereen pituus on 870 metriä ja harjakorkeus noin 2,5 metriä. Lisäksi rakennetaan tulvapumppaamo ja sulkuluukkukaivo. Vartiokylänlahden pohjukan meritulvariskialueelle (merivesi NN +2.00 m) sijoittuu noin 30 asuinrakennusta. Tulvasuojauksen toteuttaminen tulee arvion mukaan maksamaan noin 2 milj. euroa. Tämän päälle tulee huoltokustannukset.

Tulvasuojauksen alle jää osittain Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa mukana oleva Varjakanpuiston tervaleppäluhta. Kaupungin teettämän kasvillisuusarvioinnin mukaan tulvapenkereen rakentaminen tai purouoman siirtäminen ei heikennä arvokkaimpien kasvilajien kasvupaikkoja. Suurin uhka lienee lisääntynyt kuivuus, kun merivesi ei pääse enää vapaasti virtaamaan kohteeseen.

Tulvariski on vakava asia, joka pitäisi huomioida perusteellisesti jo kaavoitusvaiheessa. Jälkeenpäin rakennettu tulvasuojajärjestelmä maksaa ja on aina altis vaurioille. Paras ja ehdottamasti järkevin tapa suojautua mahdollisilta tulvilta on jättää tulvariskialueet rakentamatta. Tulvariskialueille pitäisi kehittää oma kaavamerkintänsä ja alueiden luonnon biotooppien kykyä toimia tulvien tasaajina pitäisi tukea. Vartiokylänlahden pohjukka on oivallinen esimerkki siitä kuinka luonnon omat systeemit toimivat tehokkaasti tulvan tasaajana. Kohteelle on syntynyt tulvimisesta hyötyvä luhtainen elinympäristö.

Helsingissä on edelleen monia kaavoittamattomia tulvariskialueita. Tulva on luonnonilmiö, josta muodostuu riski vasta sitten, kun alue kaavoitetaan rakentamiselle (asuminen, työpaikat ym.). Otammeko tietoisen riskin ja rakennamme tulva-alueelle ja kannamme siitä painavan ja kalliin vastuun?

Voimametsä

2011-08-02T10:46:00.006+03:00

Olin perheeni kanssa käymässä Ikaalisten kylpylässä. Jätin nykerönenät nukkumaan ja painuin varhaiselle aamulenkille Ikaalisten voimametsään, jota mainostettiin hotellin ala-aulassa. Innostuin asiasta ja pidin ajatusta viehättävänä. Mikä onkaan paras tapa houkutella ihmisiä metsään kuin nostaa esille sen elvyttävät ja terveellisyyttä lisäävät vaikutukset? Voimametsä on sanana osuva. Kyseessä on Parkanon metsäntutkimuslaitoksen ja Tampereen yliopiston Terveyttä metsästä -yhteishankkeesta.

Lähdin matkaan kovin odotuksin, sillä voimametsä antoi olettaa paljon. Olin kuitenkin pettynyt. Sain juosta aikamoisen matkan ennen kuin pääsin minun kriteerit täyttävään metsään. Ensin piti ohittaa ruma laskettelurinne ja hiekkakuoppa kunnes saavutin harvennushakatun mäntykankaan, josta löytyi mukavasti mustikoita. Ne pelastivatkin lenkkini ja sain todellista voimaa jatkaa juoksemista helteisessä säässä jo kahdeksan aikaan aamulla. Leveä lenkkitie jatkui taianomaisempaan kuusimetsään.

Juoksulenkkini jälkeen oli kehoni varmasti fysiologisesti voimaantunut, mutta mieleni jäi kaipaamaan voimametsää, jota en kokenut lyhyellä lenkilläni. Ikaalisten voimametsän tunnelmaa pilasi kolme minulle tärkeää tekijää: huono äänimaisema, liian hoidettu maisema ja liian leveät kulkutiet. Äänekäs valtatie kivenheiton päässä häiritsi suunnattomasti metsän kokemuksen tuntua. Liian harvennettu mäntymetsä on liian avara, eikä pidä sisällään yllätyksiä, jotka mielestäni kuuluvat voimametsään. Kaipaan myös merkkejä luonnontilaisuudesta: kookkaat kelot tai maapuut lisäävät luonnollisuuden tuntua. Kun haluan päästää metsään sisälle ei se onnistu leveän lenkkitien tai hiihtoreitin varrella. Sen sijaan kapea, salaperäinen polku johdattaa mielen ja kehon metsän sydämeen. Onneksi tämänkaltainen voimametsä löytyy kesämökkimme lähistöltä (ks. kuva).

KHO:n päätös Kruunuvuoren osayleiskaavasta

2011-06-12T21:44:00.005+03:00

Tällä viikolla (7.6) Korkein hallinto-oikeus julkaisi päätöksensä koskien Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaa. KHO vahvisti osayleiskaavan Kruunuvuorenlammen V- ja SL-alueiden osalta. Sen sijaan, KHO päätti kumota osayleiskaavan Stansvikinnummen osalta, sillä tehdyt luontoselvitykset ovat olleet riittämättömät (Helsyn valitus). Mielestäni päätös on tärkeä, sillä se vahvistaa V- ja SL-merkintöjen kaavastatusta.

Lyhyesti taustaa: Kruunuvuoren osayleiskaavasta valitti useampi taho hallinto-oikeuteen. Itse valmistelin Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen valitusta, jossa vaadittiin ensisijaisesti kaavan kumoamista ja toissijaisesti kumoamista mm. Stanvikinnummen osalta. Helsy on koko kaavaprosessin ajan esittänyt, että Kruunuvuoren osayleiskaavassa uudisrakentaminen osoitetaan nykyiselle öljysatama-alueelle. Alueen yksityiset maanomistajat olivat huolissaan siitä, että heidän maalleen oli osoitettu liikaa virkistys (V) ja luonnonsuojelualueita (SL) ja vaativat tämän vuoksi kaavan kumoamista.

Hallinto-oikeus päätti kumota kaupunginvaltuuston päätöksen ja tulkitsi, että maanomistajia ei oltu kohdeltu tasavertaisesti maankäyttö- ja rakennuslain hengessä. KHO tulkitsi asian toisin - ja onneksi kaupunki päätti tältä osin päätöksestä valittaa - ja asetti lähivirkistysalueiden merkityksen ja luonnonsuojelulliset tavoitteet yksittäisen, omaa etuaan tavoittelevien asianosaisten edelle. Päätöksellä on toivon mukaan vaikutusta myös vastaavanlaisiin kaavakiistoihin.

Valitettavan usein asumiseen kaavoitettu maa-alue kokee suhteetonta arvonnousua verrattuna siihen, jos alue kaavoitettaisiin virkistys- tai suojelualueeksi. Jostain syystä viheralueet eivät ole saaneet osakseen sitä arvonnousua, joka niille kuuluisi. Selvityksissä on osoitettu, että asukkaat ovat valmiit maksamaan asunnosta enemmän, jos se sijaitsee lähellä viheralueita. Pääkaupunkiseudun asuntomarkkinat ovat tuotteistaneet luonnon ja vehreyden osaksi maninontaansa. KHO:n päätös antaa vahvan signaalin sille, että viherlaueiden säilyminen ja niiden riittävyys ovat keskeisiä tekijöitä toteutettaessa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista kestävää ja viihtyisää yhdyskuntakirakennetta.

21x arvokkaampi

2011-05-21T23:59:00.005+03:00

Tällä viikolla oli Helsingin sanomissa kirjoitus että suuryritysten johtajien palkat palkkioineen ovat 21-kertaisia keskivertosuomalaisen tuloihin verrattuna. Minun oikeudentajuntaan ja moraalikäsitykseen tämä ei sovi. Voiko kukaan kertoa minulle miksi kenenkään pitää ansaita tämänkaltaisia summia? Mitä hyvää sillä saavutetaan?

Toimitusjohtajat ovat vastuussa, että yritys on tuottava. Kireinä aikoina potkitaan väkeä pellolle, jotta yhtiön työn tuottavuus ei ei laske. Saneerauksia, uudelleenjärjestelyjä tehdään, jotta tuottavuus ja liikevoitto turvattaisiin. Tarvitsemme hyviä ja osaavia johtajia. Olemme kaikki siitä varmasti samaa mieltä. Mutta minkälainen on hyvä johtaja?

Johtajuus - yhteisöstä tai yhtiöstä riippumatta edustaa koko yhteisöä tai yhtiötä. Hän on tahtomattaan alaistensa arvostelun tai arvon kohteena. Omalla toiminnallaan hän luo yhteisössä uskoa tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja hyvyyteen. Miten johtaja voi vaatia työyhteisöltään, että kovina aikoina meidän kaikkien on joustettava, jos hän samalla nostaa omaa palkkaansa?

Huudan arvojohtajuuden perään. Haluan nostaa hattua niille yrityksille, jotka ovat ensin leikanneet johtajiensa palkkoja. Johtajien pitää olla esimerkkinä alaisilleen, puhdas rahanteko ei enää riitä. Hyvä veli -meininki "kun maailmalla on ollut tapana" tai lausahdukset "muuten ei saada hyviä johtajia"on kyseenalaistettava. En vaadi johtajille huonoa palkkaa, mutta kohtuutta kylläkin. Lisääkö 21-kertainen palkka yhteisön, työyhteisön, perheiden tai johtajien hyvinvointia? Ovatko he onnellisempia, jos tienaavat yhden miljoonan sijasta kaksi vuodessa? Epäilen.

Östersundomin varjokaava

2011-05-04T10:36:00.005+03:00

Julkaisimme viime viikolla (28.4.) Östersundomin varjokaavaluonnoksen. Lehdistötiedote meni hyvin läpi nettiuutisissa. Esittelimme varjokaavaa viranomaisille julkistamispäivänä. Keskustelu oli erittäin antoisaa. Eilen (3.5.) Anna-Riitta dadadotankista ja minä esittelimme vaihtoehtokaavaammepaikallisille asukkaille Östersundomissa. Eilinen tilaisuus oli erittäin antoisa ja keskustelu monipuolista. Läsnä oli yli 30 asukasta.

Viranomaiskeskustelusta haluan nostaa muutaman seikan esille. Paikallisluonnon suojelu ei välttämättä koeta merkitykselliseksi ja luonnonsuojelun edelle asetetaan tavoite hiilijalanjäljen pienentämisestä maakunnallisella tasolla. Mielenkiintoinen seikka oli se, että ennen kaikkea helsinkiläiset kaupunkisuunnittelijat kyseenalaistivat tarvetta suojella luonnon monimuotoisuutta paikallisesti, Helsingin rajojen sisäpuolella. Luonnonsuojelun velvoite haluttiin siirtää "tuonnemaksi" muiden, huomattavasti merkittävimpien tavoitteiden kuten tiiviin ja ekotehokkaan yhdykuntarakenteen tieltä.

Mikä on ekotehokas yhdyskunta ja saavutetaanko nykyisellä kaavoituksella Östersundomin yhteiselle yleiskaava-alueelle kestävä kaupunkirakenne, joka vähentää asumiseen ja liikennöimiseen tarvittavaa energiaa? Virallisessa yleiskaavaluonnoksessa rakentamiselle on osoitettu kaikkiaan 2 210 ha ja rakentamatonta viheraluetta n. 1 800 ha, kun varjokaavassa vastaavat luvut ovat 860 ha ja n. 3 100 ha. Varjokaavassa ei myöskään osoiteta rantarakentamista - haluamme maksimoida luonnon tarjoamat ilmaiset ekoysteemipalvelut ja varata luonnonrannat tulvatorjuntaan.

Virallisessa yleiskaavaluonnoksessa pyritään rikkomaan urbaanin ja luonnonympäristön rajoja ja sovittamaan nämä yhteen. Viranomaiskeskustelun aikana kyseenalaistettiin varjokaavan lähtökohtia, jotka jatkavat perinteistä dualistista maankäytön ajattelua luonto vastaan ihminen. Eihän tästä ole kyse, jos alkuperäistä luontoa halutaan turvata kaavoituksen keinoin. Luontoa säästävillä maankäytön ratkaisuilla voidaan turvata riittävä viheralueverkosto ja toimivat ekosysteemipalvelut.

Rakentaminen tulee muuttamaan Östersundomin yleiskaava-alueen maisemaa ja luontoympäristöä merkittävästi. Luonto kaupungissa sopeutuu yhteiseloon ihmisen kanssa. Toiset lajit ovat urbaanissa ympäristössä voittajia, toiset häviäjiä. Lajit tekevät uusia valtauksia - kuten olemme pystyneet menneinä viikkoina seuraamaan Forumin kuuluisaa huuhkajaperhettä.

Virallisen yleiskaavan tavoite luoda uutta kaupunkiluontoa vaikuttaa hyvältä, mutta kaavaselostetta lukiessani perinteinen aatemaailma "suo, kuokka ja Jussi" paljasti itsensä. Suunnittelualueen ainutlaatuiset luontoarvot halutaan raivata tehokkaan maankäytön alta, syleillä ne kuoliaaksi tiivistyvän kaupungin sisälle tai julistaa ne urbaaniympäristön viholliseksi. Kaupunkiin ei haluta hirviä tai ilveksiä.

Uskon kuitenkin, että kaupunkisuunnittelijoista ja viranomaisista löytyy myös tahtoa ja kiinnostusta sovittaa luontoarvot ja kasvavan kaupungin tarpeet yhteen. Nyt on aika antaa näille ajatuksille vahvistusta ja lausua mielipiteensä Östersundomin yhteisestä yleiskaavaluonnoksesta. Luontoa tarvitaan myös paikallisesti - myös meitä ihmisiä varten.

Lue lisää:
www.varjokaava.fi
www.yhteinenostersundom.fi

Kivinokan tulevaisuus maakuntakaavassa

2011-04-01T10:59:00.006+03:00

Onerva kiven nokassa syyskuussa 2010.

Pääsin keskiviikkona tutustumaan maakuntakaavaluonnokseen. Itä-Uudenmaan liiton yhdistymisen jälkeen maakunnan alueen kaava päivitetään pikavauhtia, vähän turhankin tiukalla aikataululla. En usko, että tämä hoppu on tarpeen, mutta on syntynyt ennen kaikkea Helsingin painostuksesta saada maakuntakaava valmiiksi samaan aikaan Östersundomin yhteisen yleiskaavan kanssa.

Kiireessä tulee oiottua asioita ja todella rajusti. Nyt olisi oikea hetki päivittää läntisen Uudenmaan alueelta maakunnallisesti arvokkaat luontokohteet. Entinen Itä-Uusimaa toteutti tämän ansiokkaasti ennen yhdistymistään ja MALU-raportti valmistui viime vuoden lopulla. Länsi-Uudenmaan luontoarvojen tarkistaminen vaatisi yhden intensiivisen maastokauden ja yhden pätevän biologin palkkaamisen työhön. Tähän kuulemma ei ole resursseja eikä aikaa, vaikka henkilö olisi jo odottelemassa töitä. Luontokohteet tarkistetaan sitten seuraavassa maakuntakaavassa.

Erittäin huolestuttavaa on Kivinokan maakuntakaavamääryksen muuttaminen taajamatoimintojen alueeksi. Kaavamerkintä on ohjauskeinoiltaan epämääräinen ja se voi sisältää myös virkistys- tai suojelualueita. Merkinnällä siirretään kaavoitusvalta kokonaan kunnalle. Myös Östersundomin yleiskaava-alue on merkitty kokonaan taajamatoiminta-alueeksi, ainoastaan Natura-alueet ja neljästä maakunnallisesti tärkeästä ekologisesta yhteydestä ainoastaan kasi Mustavuoreen ja Östersundomiin oli merkitty.

Taajamatoimintojen alue-merkintä tarkoittaa, että Kivinokka ja Östersundom tarjotaan lautasella niille Helsingin kaupungin suunnittelijoille ja poliittisille tahoille, jotka haluavat rakentaa alueet. Maakuntakaavassa ei ole kyetty (toisin sanoen haluttu) osoittamaan näiden alueiden ekologista, geologista tai virkistysarvoa. Östersundomin yleiskaavan suunnittelualueella on aikaisemmissa selvityksissä osoitettu useita maakunnallisesti arvokkaita kallio- ja luontoalueita.

Kivinokan maakunnallinen arvo viheralueena on monin väittein helposti perusteltavissa. Alueella on Uudenmaan mittakaavassakin upea vanhojen metsien kohde, joka on mukana Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa 2008-2017. Kivinokka rajautuu kansainvälisestikin arvokkaaseen Vanhakaupunginlahden luonnonsuojelu- ja Natura-alueeseen. Sen säilyttäminen suojelualueen puskurivyöhykkeenä on erityisen tärkeää.

Ja ennen kaikkea Kivinokka tarjoaa ilmastoystävällistä lähimökkeilyä. Kivinokkalaisen mökkeilijän hiilijalanjälki on murto-osa perinteiseen, ympärivuotiseen mökkeilyyn verrattuna. Mielestäni on kestävää maakuntatason maankäytön suunnittelua osoittaa kaupungin sisältä helsinkiläisille alueita vapaa-ajan asumiselle, pikemminkin kuin ohjata nämäkin mökkeilijät hakeutumaan (omalla autollaan) muualle Uudeltamaalle tai Suomeen.

Östersundomin kaavaluonnos julkaistiin

2011-02-22T00:30:00.005+02:00

Kaupunkisuunnitteluvirasto julkaisi tänään kolmen kunnan yhteisen ns. Östersundomin yleiskaavaluonnoksen. Yhteisen yleiskaavan alueelle (yht. 45 km², josta Helsinkiin kuuluu 30 km²) tavoitellaan puutarhakaupunkia 60 000 -70 000 asukkaalle ja toimitiloja yli 10 000 työpaikalle. Kymmenestä eri rakennemallivaihtoehdosta Östersundomin työryhmä on ottanut pohjakseen rannikolle vahvasti nivoutuvan luonnosvaihtoehdon. Tavoitteissa ylistetään alueen luontoarvoja, jotka pyritään ottamaan kaavoituksessa erityisesti huomioon.

Kun katsoin kaavaluonnoksen karttaa, arvioin nykyisistä rakentamattomista viheralueista (metsät, kalliot, ranta-alueet, purot) ja kulttuurimaisemasta (pellot ja niityt) katoavan 70 % Helsingin alueella. Kaavan mukaan rakentamiselle osoitetaan n. 50 % maa-alasta.

Suunnittelualue on osa pääkaupunkiseudun viherkehää, jossa itäinen Uusimaa kytkeytyy metsämantereitten ja viheryhteksien välityksellä Nuuksion kautta Hankoniemeen. Suunnittelualueelle sijoittuu keskeinen osa Sipoonkorven metsämannerta, etelässä Natura-alueet ja lännessä Mustavuoren ja Kasabegetin luonnonsuojelualueet. Lisäksi suunnittelualueella on Itä-Uudenmaan maakunnan arvokkaat luontokohteet -selvityksen (MALU) mukaan erittäin arvokkaita luontoalueita mm. Sipoon Granön saarella ja Majvikissa. Ekologiset yhteydet ovat keskeinen osa suunnittelualuetta. Esittelijä sivuaa ekologiset yhteydet toteamalla:

”Östersundomin yleiskaava-alueen mittakaavassa viheryhteydet palvelevat pääasiassa ihmisten siirtymistä ulkoillessaan paikasta toiseen. Esimerkiksi hirvieläimille ei osoiteta käytäviä kaupunkirakenteen läpi niiden oman turvallisuuden takia. Kaupunkiympäristössä viihtyvien lajien leviämisen ja elinvoimaisuuden kannalta yhteydet meren ja Sipoonkorven välillä eivät ole olennaisia. Rannikkovyöhykkeen luontotyypit puolestaan muodostavat jatkumon, jossa ekologiset yhteydet ovat kunnossa.”

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on liitosalueelta tehnyt useita selvityksiä. Suunnittelun lähtökohdiksi on otettu Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen ja Natura-alueiden kytkeminen keskeiseksi osaksi kaupunkikuvaa. Lisäksi Helsingin valtuustostrategiassa vaaditaan säilyttämään alueen viheralueverkosto. Kaupunki on valmis tukemaan kansallispuiston perustamista Sipoonkorven ydinalueille, mutta kaupungin kaavaluonnos ei ehdota Natura-alueiden liittämistä osaksi kansallispuistoa.

Kaavaluonnos ja tavoitteet eivät tue toisiaan. Ekologiset yhteydet on huomioitu niukasti. Rakentamista osoitetaan Natura-alueiden kylkeen ja tulva-alueille. Alueen muille kuin luonnonsuojelulailla suojelluille luonnon monimuotoisuuskohteille, kuten uhanalaiset luontotyypit, ei ole kaavassa annettu merkittävää painoarvoa.

Olen mukana valmistelemassa luontojärjestöjen Östersundomin varjokaavaa, jossa alueen ekologinen kestävyys asettaa rajat rakentamiselle. Vaihtoehtokaavassamme pyrimme minimoimaan rakentamisen haitalliset vaikutukset luontoympäristöön, osoittaa rakentaminen sille soveltuville alueille välttäen riskialueita (tulva-alueet), huomioida asukkaiden lähivirkistystarpeet, huomioida alueen kulttuurihistorialliset arvot ja toteuttaa kaupunkirakenne tiiviisti, jossa päivittäiset lähipalvelut sijaitsevat kävelyetäisyydellä.

Pieni on kaunista kulttuurissakin

2011-01-21T09:05:00.004+02:00

Tämän päivän Helsingin sanomissa (21.01) keskusteltiin Guggenheim-museon tuomisesta Helsinkiin. Ajatus jakaa mielipiteitä - puolustajat näkevät hankkeen mahdollisuutena nostaa Suomi maailmankartalle, epäilijät kyseenalaistavat uuden museon sillä mm. Kiasman kävijämäärät ovat jatkuvasti laskeneet ja museoita suljetaan. Kuulun ehdottomasti epäilijöiden joukkoon. Minulla nousee aina primitiivinen vastustus kaikkia massiivisia ja muualta lainattuja hankkeita vastaan. Minun yksinkertaisen logiikkani mukaan iso ja lainattu syö paikalliset pienet.

Haen biologina "suuret syö pienet" ilmiölle analogian ekologiasta. Alueelle leviävä, suurta yleisöä viehättävä uusi laji saattaa tukehduttaa kotoperäiset, hitaasti lisääntyvät, pienikokoiset lajit. Ja monimuotoisuus laskee. Hyvänä esimerkkinä kurtturuusu, joka on monien mielestä viehättävä koristekasvi, mutta uhkaa tukehduttaa merten hiekkarantojen uhanalaiset kasvillisuudet.

Mielestäni saman ilmiön voi havaita sosio-kulttuurisessa ympäristössä. Jos esimerkiksi Töölönlahden keskuskirjasto toteutetaan, kilpailee se samoista niukoista kaupungin resursseista paikallisten kirjastojen kanssa. Alussa hanketta voidaan tukea omalla budjetilla, mutta niukkuuden nimessä aina jostain on tingittävä ja silloin pieni toimipiste on huomattavasti helpompi sulkea kuin suuri. Keskuskirjasto ajatuksena sinällään on kaunis - keskustaan on saatava markkinavapaita tiloja, jossa kaupunkilaiset voivat tavata ja oleskella. Varmasti viehättävää, jos satut asumaan muutaman kilometrin päässä Töölönlahdelta, mutta ei palvele vaikkapa itäisen Helsingin asukkaita, joiden arkiympäristöön keskuskirjasto ei ylety.

Kulttuuritarjonnan keskittäminen muutamaan isoon yksikköön ei mielestäni eroa toimintaperiaatteiltaan mitenkään suurista ostoskeskuksista. Suuryksikön etu on näkyvyys ja raha. Guggenheimin museo houkuttelisi varmasti uusia kävijöitä ja turisteja. Mutta riittääkö näistä kävijämääristä pienempien museoiden vierailijoiksi? Edistäisikö Gugge-hype suomalaisten taiteilijoiden tunnettuvuuden kansainvälistymistä? Brändien lainaamisen sijaan haluaisin, että meillä on kykyä luoda omia vetovoimaisia brändejä.

Monimuotoisuuden suojelu vaatii poliittista profiloitumista

2010-12-02T12:58:00.006+02:00

Eilen julkaistiin 4. kansallinen uhanalaisuusarvio Suomen lajeista, joka perustuu Kansainvälisen luononsuojelujärjestön IUCN:n arviointikriteereihin. Maailmanlaajuisessa vertailussa Suomen arvio on huippuluokkaa, koska Suomessa tunnetusta n. 45 000 lajista uhanalaisuus kyettiin arvoimaan 21 398 taksonista mikä on noin 47 % lajistosta. Suomessa on pitkät perinteet lajistotutkimuksessa ja lajiharrastuksessa, joiden ansiosta voidaan tehdä luotettavia arvioita lajien ja niiden populaatioiden mahdollisuudesta säilyä tulevaisuudessa. Jotta nykyistä tietotasoa voidaan entisestään syventää, on huolehdittava Luonnontieteellisten keskusmuseoiden ja muiden lajisto- ja taksonomian perustutkintoa ja tietokantoja ylläpitävien tutkimushenkilöiden työ riittävällä budjettirahoituksella.

Uuden uhanalaisuusarvion mukaan metsät säilyttivät edelleen ykkösasemansa uhanalaisten lajien ensisijaisena elinympäristönä (36 %). Perinnebiotoopit on toinen uhanalaisten lajien hotspot-elinympäristö.

Seurasin uhanalaisuuden julkistamistilaisuutta suorana nettilähetyksenä kodista käsin. Uhanalaistumisselvityksessä ei noussut minulle biologina mitään yllättävää tietoa, mutta sen sijaan jäin pohtimaan Riku Lumiaron esitystä miten tiedottamisella voidaan edistää monimuotoisuuden suojelua. Hän toi esityksessään esille erittäin mielenkiintoisia selvityksiä kansalaisten ympäristötietoisuudesta. Tiedebarometri 2010 mukaan me suomalaiset seuraamme ja luotamme tieteteelliseen tietoon ja teknologiaan erittäin paljon (57 % vastanneista). Ympäristö- ja luontoasioita seurasi 77 % vastanneista. Tästä huolimatta ainoastaan 9 % suomalaisista on huolestunut monimuotoisuuden vähenemisestä Suomessa, kun vastaava luku oli Ruotsissa 35 % ja Euroopassa 42 %. Miksi monimuotoisuuden suojelu ei huoleta suurta yleisöä?

Luonnon monimuotoisuus-keskustelu näyttää hukkuneen ilmastonmuutoksen alle. Kööpenhaminan ilmastokonferenssia oli seuraamassa useita tuhansia toimittajia, kun vastaavasti Nagoyn monimuotoisuus-konferenssia seurasi muutama sata. Olen Lumiaron kanssa samaa mieltä, että tarvitsemme lisää poliittista keskustelua ja linjauksia luonnon monimuotoisuuden suojelun puolesta. Kunnallispolitiikassa tämä tarkoittaa, että luonnon monimuotoisuuden suojelu on nostettava yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi, kun edistetään eheää yhdyskuntarakennetta ja päätetään kaavoituksesta tai maankäytöstä.

Olen seuraamassa kaupunkiekologian seminaaria, jossa pohditaan pitääkö luonnon monimuotoisuutta suojella kaupunkiympäristössä. Ekosysteemipalvelut - luonnon tuottamat hyödyt kaupunkilaisille - ovat konkreettinen keino julistaa ja osoittaa monimuotoisuuden tärkeyttä kansalaisille, päättäjille ja suunnittelijoille. Tutkija Saara Vauramo tiivisti mielestäni kaupunkiluonnon merkityksen erinomaisesti.

"Puhumme, että sademetsät ovat maapallon keuhkot. Kun puhumme luonnosta kaupungissa voisimme ajatella, että keuhkojen lisäksi luonto on kaupungin maksa, joka puhdistaa ja sitoo ilmaiseksi ja tehokkaasti myrkyllisiä yhdisteitä. Se on myös kaupungin munuaiset, jotka suodattavat veden epäpuhtaudet ja tuottavat puhdasta vettä. Ja ennen kaikkea se on kaupungin sydän, joka tarjoaa kaupunkilaisille elämyksiä, hyvinvointia ja terveyttä."

Meri-Rastilan upea metsä säilytettävä

2010-11-22T22:35:00.007+02:00

Vuosaaren Meri-Rastilan osayleiskaavaluonnos on nähtävillä. Hanke on kaikin puolin masentava. Alueelle rakennetaan asuntoja noin 2000 uudelle asukkaalle. Rakentaminen kohdistuu kokonaan metsäalueelle. Se katkaisee tehokkaasti Meri-Rastilan ekologisen yhteyden Kallahdenniemeltä Vartiokylänlahteen. Nykyinen esitys ylittää jopa yleiskaava 2002:en ylimitoitetut kaavavaraukset.

Olen jo yleiskaavavaiheessa vastustanut Meri-Rastilan rakentamista. Tiivis ja ekotehokas kaupunki ei voi tarkoittaa sitä, että alueellisesti ja maakunnallisesti ainutlaatuinen metsäkokonaisuus pirstotaan. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on ottanut vahvasti kantaa alueen suojelemiseksi. Yhdistys laati muun muassa Vartiokylälahden luontopolun nostaakseen alueen luonto- ja virkistysarvoja yleiseen tietoisuuteen. Alueelle ollaan valmistelemassa luonnonhoidonsuunnittelmaa ja asukaskyselyiden aikana selvisi alueen tärkeys ulkoilualueena. Lähiasukkaat ja kauempaakin tulevat arvostavat Meri-Rastilan ulkoilualuetta erittäin paljon.

Meri-Rastilan alueella on jäljellä erittäin upeita metsiä, jotka voidaan luokitella Metson luonnontieteellisten kriteerien perusteella jopa 1. luokkaan. Alueen ydinalueilla puusto on monikerroksellista, kookkaita haapoja ja koivuja esiintyy yleisesti. Jos rakentaminen toteutetaan ehdotetulla intensiteetillä kohdistaa se nykyistä ja tulevaa käyttöpainetta entisestään alueelle, jossa on merkittäviä monimuotoisuusarvoja. Lisääntynyt virkistyskäyttö ei välttämättä uhkaa metsien luontoarvoja, mutta liian voimakas metsienhoito, vaarallisten lahopuiden poistaminen ja metsän "valmennus" tulevaa rakentamista varten vähentävät alueen aarniomaisuutta.

Kävelyetäisyys luontoon arvossaan

2010-10-12T10:44:00.004+03:00

Kirjoituksemme julkaistiin Helsingin sanomien mielipidesivulla 11.10.2010. Alla alkuperäinen teksti, jota oli hieman tiivistetty toimituksen puolesta:

Helsingin Sanomat uutisoi 6.10. Aalto-yliopiston tutkimuksesta, jossa oli selvitetty kaupunkilaisten mielipaikkoja ja viihtyvyyttä erilaisissa kaupunkiympäristöissä. Tutkimuksen mukaan onnellisuusindeksi nytkähti ylöspäin, kun kaupunkikuva tiivistyi ja "asvalttiviidakko" tihentyi. Mielestämme tulos on järkeenkäypä, sillä tiiviissä kaupungissa, jossa asukkaiden määrä tiettyä rakennettua pinta-alaa kohden on riittävän korkea (esimerkiksi Töölössä reilu 6000 asukasta/km2), palvelut pysyvät kävelyetäisyydellä ja kaupungista muodostuu elävä ja monimuotoinen. Kivijalkakaupat, kahvilat, puistot ja leikkikentät luovatasukkaille viihtyisyyttä ja toimiva joukkoliikenne helpottaa liikkumista ilman autoa.

Tiiviin kaupunkimiljöön ihannoiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asukkaat eivät kaipaisi luonnollisia viheralueita kävelyetäisyydelleasuinpaikastaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet luonnonympäristöjen edesauttavan asukkaiden viihtyisyyttä ja hyvinvointia. Esimerkiksi Helsingin Keskuspuiston läheisyydessä (<0,5 km) sijaitsevat asuintalot ovat haluttuja ja niistä ollaan valmiita maksamaan enemmän ennen kaikkea lähellä sijaitsevan metsäluonnon vuoksi. Jos metsiä, kalliota tai vapaita ranta-alueita ei löydy asuinpaikan läheisyydestä, asukkaat hakevat elvyttäviä luontokokemuksia kauempaa, jolloin vapaa-ajan liikkumissäde kasvaa.

Helsinki toteuttaa lähivuosina Östersundomin yleiskaavaa yhdessä Sipoon ja Vantaan kanssa. Tavoitteena on sijoittaa 50 000-80 000 uutta asukasta suunnittelualueelle. Alueelle kaavaillaan laajalle levittyvää, pientalovaltaista ja joukkoliikenteeseen painottuvaa kaupunkimiljöötä. Mielestämme suunnittelijoiden tulisi kuitenkin pohtia myös sitä, miten arjen viihtyisyys ja lähipalveluiden tarjonta turvataan uudessa kaupunginosassa. Toivomme suunnittelijoilta visioita tiiviistä ja toimivasta kaupunkirakenteesta sekä potentiaalia nostaa kortteli- ja tonttikohtaista rakentamistehokkuutta. Etukäteen liian korkealle asetettu asukastavoite luo turhan kovat rakentamispaineet, ja asukkaiden lopullisen määrän tulisikin määrittyä vasta suunnittelun edetessä. Östersundomin alueen upeat luontokohteet: rannat, metsät ja kalliot sekä niiden väliset ekologiset yhteydet onsäästettävä rakentamiselta, sillä ne tarjoavat tuleville asukkaille monia lähes ilmaisia ekosysteemipalveluita (mm. monimuotoisuus, virkistys,tulvantorjunta).

Kati Vierikko
Filosofian tohtori, ympäristötieteet

Kaisa Hauru
Filosofian maisteri, Kaupunkiekologian tutkija

Sipoonkorpeen tulee kansallispuisto

2010-10-03T20:09:00.005+03:00

Olin lapsieni ja äitini kanssa eilen sieniretkellä Sipoonkorvessa. Moni vastaantulija tuntui olevan todella iloinen kansallispuistohankkeen etenemisestä. Hallitus näytti vihreää valoa Sipoonkorven kansallispuistolle käsiteltyään asiaa iltakoulussaan menneellä viikolla. Helsingin Sanomat uutisoi torstaina näkyvästi "Lehtomäki lupaa että rakentaminen saa väistyä ekologisten yhteyksien tieltä". Tuona päivänä hykertelin iloisena koko päivän ennen kuin annoin vallan realismille. Seuraava iso kysymys on Sipoonkorven kansallispuiston rajaus ja kuinka innokkaasti saadaan Helsinki mukaan kansallispuistohankkeeseen. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Penttilä ilmoitti jo torstai-illan tiedotteessaan, että kaupunki on halukas maanvaihtoihin liittyen Helsingin omistamiin metsäpalstoihin Sipoon kunnan alueella, joita on yhteensä n. 500 ha.

Suurin haaste tulee olemaan varsinaisen Sipoonkorven metsämantereen eteläpuolella, Helsingin hallinoimalla alueella jossa maankäytön ristiriidat kulminoituvat. Teknisesti olisi helppo liittää nykyiset jo suojelualueiksi perustetut Natura-alueet kansallispuistoon. Onko kaupungilla halua liittyä suojelutalkoisiin, joka takaisi liitosalueen keskeisten luonto- ja viheralueiden säilymisen ja turvaisi ainutlaatuisen viherkehän, joka ulottuu Helsingin itäisiltä rannikkoalueilta Sipoonkorven kautta aina Nuuksioon ja Porkkalanniemeen asti.

Helsinki, Vantaa ja Sipoo aloittavat tämän syksyn aikan Östersundomin yhteisen yleiskaavan laadinnan. Alueelle pyritään sijoittamaan 40-60.000 uutta asukasta ja raideliikenteeseen painottuvat kaupunginosat. Nyt tarvitaan kaupunkisuunnitteluvirastolta tahtoa toteuttaa käytännössä valtakunnalliset erityistavoitteet säilyttää ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittäviä, yhtenäisiä luontoalueita.

Pohjoisesplanadin autottomuuskokeilu ei saanut kannatusta

2010-09-01T07:56:00.004+03:00

Helsingin ympäristölautakunta palautti eilisessä kokouksessaan ympäristökeskuksen laatiman aloitteen kaupunginhallitukselle Pohjoisesplanadin kävely- ja oleskelualueen kokeilusta. Ehdotusta kannattivat vihreät ja keskustan edustaja, kokoomuksen, demareiden ja SKP:n äänestäessä vastaan. Kokoomuksen edustajat olivat yhtäältä huolissaan ympäristökeskuksen aloitteellisuudesta toisaalta ajatus nähtiin viehättävänä. Kaunopuheisuus ei auta kun äänestys ratkaisee.

Todella hämmentävä äänestystulos (3-6). Esitystä vastaan äänestäneet huolehtivat siitä että ympäristölautakunta ei ole jatkossakaan aktiivinen ja kantaaottava. Vaikka ehdotus olisi vaatinut vielä työstämistä, olisi tässä vaiheessa lautakuntien jäsenten pitänyt antaa täyden tukensa ympäristökeskuksen aloitteellisuudelle. Pahoin pelkään että aloite kaatui tähän äänestykseen. Harmin paikka.

Viikon kokeilu voisi olla liian lyhyt aika saada riittävästi kokemusta autottomasta Pohjoisesplanadista. Riittävällä suunnittelulla ja vaihtoehtoisten ajoreittien etukäteisellä suunnittelulla vähintään kuukauden mittainen kokeilu toisi paremmin esille mahdolliset hyödyt ja haitat Pohjoisespan liiketoiminnalle. Lisäksi riittävän pitkä kokeilu osoittaisi kuinka autoilijat "sopeutuvat" muuttuneeseen tilanteeseen.

Kolmen kunnan yhteinen yleiskaava

2010-08-25T06:19:00.004+03:00

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee torstaisessa kokouksessaan Helsingin, Sipoon ja Vantaan yhteistä yleiskaavaa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan suunnittelualueelle, johon kuuluu Helsingin liitosalue, aiotaan asuttaa 50-80000 uutta asukasta. Raideliikenneratkaisuksi ehdotetaan Mellunmäen kautta kulkevaa metroa. Lisäksi selvitetään mahdollista pikaraitiotietä.

Soninivaara pohtii blogissaan maakunnallisia ratkaisuja siihen kuinka asutamme Uudenmaan maakuntaan satoja tuhansia uusia asukkaita. Liiton selvitysten perusteella vuoteen 2035 mennessä Uudellemaalle muuttaa vähintää 430 000 uutta asukasta. Liittohan laajenee vuoden 2011 alusta käsittämään sekä itäisen Uudenmaan maakunnat kattaen näin 28 jäsenkunnan alueen.

Huolestuttavaa yhteisen yleiskaavan laadinnassa on kiire, virkamiesvetoisuus ja tarve asuttaa kymmeniä tuhansia ihmisiä alueelle, jonka selvitykset ovat vielä kesken. Nyt tarvittaisiin reilu annos jäitä hattuun. Ensinnäkin pitäisi aloittaa yleiskaavan suunnittelu "tyhjältä pöydältä" ilman että ennen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa lyödään lukkoon minimiasukamäärä tai raideliikenneratkaisu.

Sen sijaan että hehkutetaan ainoastaan itämetron paremmuutta pitäisi tarkastella laajemmin mihin, jo olemassa olevien tai toteutuvien raideliikenneyhteyksien varteen kannattaisi sijoittaa ensimmäiset kymmenet tuahnnet uudet asukkaat, jotta se olisi kasvihuonekaasupäästöiltään pienin ja turvaisi nykyisen viherverkoston. Itäisen alueen suunnittelu voi hyvin odottaa itseään muutaman vuosikymmenen, jos kyse ei olisi halusta saada Helsinkiin hyviä veronmaksajia.

Viherverkoston säilyttämisen puolesta kannattaa jaksaa meluta. Pääkaupunkiseudun viherkehä ulottuu yhä Helsingin itäiseiltä kolkalta pohjoisen kautta länteen Nuuksioon. Jopa globaalissa mittakaavassa tämä on ainutlaatuinen yhteys, jota tuskin löytynee monesta Euroopan pääkaupungin ympäriltä. Kun jokin luontoalue kerran rakennetaan ei sitä enää saa palautettua alkuperäiseen muotoonsa. Vihreyttä ja viihtyisyyttä voimme rakentaa puistoilla ja istutuksilla. Mutta jos pohdimme luontoa ja viheralueita ekosysteempalvelun näkökulmasta on ehdottomasti kustannustehokkainta hyödyntää olemassa olevaa luontoympäristöä.

Kuntalaisten kokemuksellisen ympäristötiedon kerääminen

2010-06-17T23:48:00.006+03:00

Viime tiistain ympäristölautakunnassa keskustelimme pitkään ympäristötiedon keruusta, subjektiivisesta ja objektiivisesta havainnoinnista. Pohdintaamme ohjasi toisen vihreän jäsenen Timo Pyhälahden tekemä lisäys esityslistan kohtaan Ystp/3 valtuustoaloitteesta koskien melu- ja hiukkasmittaustaulujen asentamista keskeisten katujen varteen. Päädyimme Timon kanssa tekemään ehdotuksesta valtuustoaloitteen, jonka luovutin eilen valtuustokokouksen aikana. Aloitteen allekirjoitti 14 valtuutettua. Mielestäni tämänkaltaisen foorumin kehittäminen edistäisi kokemuksellisen ja ns. hiljaisen tiedon keruuta kansalaisilta.

VALTUUSTOALOITE

Kaupunkilaisten ympäristöhavaintojen kerääminen yhteiseen käyttöön

Helsinkiläiset ovat itse ympäristönsä asiantuntijoita: He havaitsevat ja mielellään kertoisivatkin, jos tiet pölisevät kovasti, melu häiritsee hiljaisinakin tunteina, roskat ja autonromut ovat levällään tai katurakennelmat rikki. Valitettavasti ilmoittelu jää usein tekemättä, koska ei ole käytettävissä selkeää ja yksinkertaista, nykyisiä mobiiliviestintä- ja nettiyhteisöjä hyödyntäviä keinoja toimittaa tieto perille nopeasti.

Kaupunki voisi ylläpitää yhteistä keskitettyä palvelua, johon kerättäisiin 'yhden luukun periaatteella' kaupunkilaisten tekemiä ympäristöhavaintoja. Pienellä neuvonnalla ympäristön havainnointia harrastavat voisivat tuottaa hallinnollekin käyttökelpoista tietoa esim vieraslajien leviämisestä luontoon, leväesiintymistä rannikoillamme tai hulevesiongelmista kaduilla. Vapaaehtoisvoimin olisi mahdollista suorittaa myös yksinkertaisia mittauksia, joiden avulla viranomaisten ammattilaislaitteillaan tekemien havaintojen tekemistä voitaisiin tukea ja suunnata oikeaan aikaan ja paikkaan. Raja-arvojen ylittymisen toteaminen mittaamalla yms virallinen valvonta jäisi kuitenkin viranomaisten vastuulle.

Kaupungin tuottaman ”raakamateriaalin” -tietokantaan voitaisiin käyttöehtojen mukaisesti, yksityisyydensuojaa kunnioittaen ja pahimmat väärinkäytökset suodattaen- avata yhteys paitsi kaupungin hallinnolle, myös yrityksille, yhdistyksille, tutkijoille ja tiedotusvälineille havaintotiedon jalostamiseksi hyödyllisiksi ja kiinnostaviksi tietopalveluiksi. Vapaasti saatavilla oleva julkinen havaintotieto kasvattaisi paitsi yritys- ja harrastustoimintaa, myös kaupunkilaisten sitoutumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuden tunnetta kotiseutunsa asioihin.

Kati Vierikko, vihr.

Itämeren tulevaisuus on myös suomalaisten käsissä

2010-06-11T22:40:00.006+03:00

Valokuva: Vesa Vierikko

Itämeren pahoinvointi ja rehevöitymisen ongelma on hyvin tiedostettu. Taidamme kaikki olla samaa mieltä siitä, että Itämeri on pelastettava. Keinotkin ovat periaatteessa tiedossa: meidän on pysäytettävä ravinnevirta pieneen ja matalaan mereemme. Rehevöitymisen lisäksi meremme hyvinvointia uhkaavat vierasperäiset lajit, ympäristömyrkyt, mahdolliset suuronnettomuudet.

Olin 7-8.6. mukana järjestämässä Ympäristöakatemian Itämeri -seminaaria korkean luokan päättävälle ja vastuutahoille. Kahden päivän intensiivikurssi tarjosi osallistujille yhtäältä rautaisen annoksen asiantuntijoita ja käytännön kokemuksia maastossa. Seminaarin teemana olivat suomalaisen maatalouden ja haja-asutuksen aiheuttamat ravinnepäästöt ja mahdolliset ratkaisut ravinnevuotoihin.

Ympäristöakatemia, jonka perustajajäseniä ovat Birdlife Suomi, Luonto-Liitto, Natur och Miljö ja Suomen luonnonsuojeluliitto, tarjoaa uudenlaisen, neutraalin foorumin keskustella keskeisistä ympäristö- ja luonnonsuojeluasioista sekä pohtia yhdessä päättäjien, virkahenkilöiden, luottamushenkilöiden ja tutkijoiden kesken mahdollisia ratkaisukeinoja. Tämänkaltaisia foorumeja tarvitaan, jossa eri toimijat kohtaavat ja keskustelevat omista näkemyksistään. Väitöskirjatyössäni korostin että tutkijoiden tulisi osallistua "poliittiseen" keskusteluun. Mielestäni Ympäristöakatemia tarjoaa keskustelupaikan ennen kaikkea tutkijoille, jotka kaihtavat suoraa vaikuttamista politiikkapäätösten tekooon.

Kahden päivän aikana imin valtavasti uutta tietoa. Päivitin tehokkaasti vanhentuneet tietoni suomalaisen maatalouden tilasta. Olen edelleen vakuuttunut, että suomalainen maatalous on säilytettävä ja pyrittävä omavaraistalouteen. Lainatakseni erään tutkijan sanoja, että jos ruuantuotanto siirtyisi muualle, siirtäisimme ravinnetaseemme globaaliin kiertoon, jonka kestävä hallinta on huomattavasti vaativampaa ja työläämpää kuin kansallisella tasolla. Haluammeko siirtää ravinnetaseemme muiden kansojen harteille vai huolehdimmeko siitä itse? Meistä tulisi ravinteiden netto-ottajia, mutta miten varmistaisimme että ravinnetasapaino säilyy?

Keskusteltuani alan asiantunrijoiden kanssa sain uskoa näkemykselleni että suomalainen maatalous voi olla sekä ekologisesti kestävää (= eläinten hyvinvoinnista huolehditaan, ravinnehuuhtoumat vesistöihin kuriin, maaperän hyvinvoinnista huolehditaan, väkilannoitteista luovutaan, , luonnon monimuotoisuus turvataan), kunhan pyrimme 100 %:en luomutuotantoon tai vähintään 100 %:en kotimaiseen tuotantoketjuun: karjan väkirehu ja lannoitteet ovat kotimaisesti tuotettu. Lanta ei ole paras mahdollinen lannoite, mutta ainoa keino päästä eroon väkilannoitteista, joiden tuonti on suurta. Nykyinen ympäristötukijärjestelmä on rakennettava kokonaan uudelleen. On perustettava aidot ja todelliset kannustinjärjestelmät, jotka ohjaavat maanviljelijöitä sekä kuluttajia toimimaan ja valitsemaan luontoa säästävät vaihtoehdot.

Lue lisää:

Tietoa Itämerestä (Itämeriportaali)

Helcom Itämeren suojelukomissio

Helcom Baltic Sea Action Plan

Maatalouden ympäristötukijärjestelmä (SYKE)

Sipoonkorven kansallispuisto Helsingin ympäristölautakunnassa

2010-04-25T22:31:00.006+03:00

Helsingin ympäristölautakunta käsitteli tiistain (20.04) kokouksessaan Metsähallituksen selvitystä Sipoonkorven kansallispuiston perustamisedellytyksistä. Selvityksessä on ehdotettu kolmea kansallispuistokokonaisuutta, joista viimeinen (V3) on laaja esitys, jossa nykyiset Mustavuori-Östersundomin luonnonsuojelu- ja Helsingin Natura 2000 -alueet liitettäisiin mukaan kansallispuistoon. Kolmannessa vaihtoehdossa Helsingin ja Vantaan omistamat keskeisimmät metsäpalstat Sipoonkorvessa on ehdotettu liitettäväksi mukaan kansallispuistoon. Metsähallituksen selvityksessä on huomioitu myös tärkeät, etelä-pohjoissuuntaiset ekologiset yhteydet.

Lautakunta antoi tukensa laajimmalle vaihtoehdolle. Tein kaksi muutosesitystä, joista ensimmäinen meni yksimielisesti ja toinen äänestyksen jälkeen läpi. Ensimmäinen lisäys koski liitosalueen taajamarakentamista, joka tulisi toteuttaa siten että olemassa olevat viheryhteydet säilytetään. Toisessa lisäyksessä ehdotin että selvitetään mahdollisuutta hyödyntää luonnonsuojelulain 22 §:n mukaista toimintaa kansallispuistoa perustettaessa. Lakipykälä 22 viittaa siihen että kaupunki voisi liittää omistamansa alueet osaksi kansallispuistoa, vaikka hallinto säilyisi edelleen Helsingillä.

Jostain syystä Metsähallituksen laaja esitys (V3) on herättänyt huolestumista siitä kuinka Helsingin uudelle liitosalueelle voidaan toteuttaa toimiva raideliikenne ja eheä yhdyskyntarakenne, jos alueen kaikki luonnnosuojelualueet ja ekologiset yhteydet turvataan. Helsinki on laatimassa selvitystä metrosta ja pikaraitioliikenteestä alueelle. Selvitykset valmistunevat ennen kesää.

Ympäristölautakunta hyväksyi maaliskuussa esityksen Mustavuoren-Porvarinlahden luonnonsuojelualueen laajentamiseksi 11 hehtaarilla vastaamaan nykyistä Natura 2000 -rajausta ja voimassa olevaa yleiskaava 2002:sta ja asemakaavaa, jossa koko alue on kaavoitettu SL- tai SL1-alueiksi.

Kaupunkisuunnitteluvirastto ja osa lautakunnan jäsenistä ovat olleet pettyneitä, kun suojelualuetta päätettiin laajentaa. Kaupunkisuunnittelulautakunnalla ei ollut suojelualueen laajentamiseen mitään huomauttamista vuonna 2007. Suojelualueen vahvistaminen kuulemma kaataa halvimman ja parhaimman pikaraitiotiereitin liitosalueelle tehden siitä miljoonia euroja kalliimman.

En ole nähnyt vielä julkaisemattomia selvityksiä raidevaihtoehdoista, mutta mielenkiinnolla odotan kuinka Mustavuoren luonnonsuojelualueen nykyinen laajennus blokkaa raideliikenteen kun suojelualueen ja Itäväylän väliin jää kuitenkin 100 metriä matkaa. Alustavien tietojen mukaan pikaratikan linjaus noudattaa Itäväylää ja Uutta Porvoontietä. Jotenkin tuntuu että vastustus on ollut lähinnä periaatteellista, jota ajaa pelko siitä että Vantaan puoleiset Natura-alueet aiotaan myös luonnonsuojelulailla suojella. Vantaan puoleinen Mustavuoren lehdon Natura-alue yltää Itäväylän molemmin puolin tiehen asti.

Hämmästyttävää kyllä, virasto on nähtävästi suunnitellut pikaraitiolinjausta kulkemaan olemassa olevien Natura-alueiden läpi, vaikka alue on Vantaan yleiskaavoituksessa Mustavuoren alue on varattu suojeltavaksi. Minusta on käsittämättömän kehnoa kaupunkisuunnittelua, jos kallis raideliikenneyhteys suunnitellaan ns. riskialueille huomioimatta mahdollisia muita maankäytön muotoja. Alun alkaen olisi pitänyt huomioida liikennesuunnittelun reunaehdot. Kaupunkisuunnittelijat eivät voi syyttää luonnonsuojelua, jos he päättävät vetää linjan suojelualueen läpi.

Liitosalueen suunnittelu on suuri haaste. Alue halutaan kytkeä raideliikenteellä osaksi Helsinkiä. Raideliikenneratkaisua pitäisi mielestäni tarkastella aina maakunnan tasolla ja hyödyntää ensi sijassa jo olemassa oleva raideliikenneverkostoa. Eheä ja ilmastoystävällinen yhdyskuntarakenne ei muodostu yksin Helsingin mittakaavalla. Varsinkin kun emme voi olettaa että liitosalueen päivittäiset työmatkan liikennesuoritteet suuntautuvat ainoastaan länteen tai Helsingin keskustaan.

Kannattaako puuta polttaa Helsingin energiantuotannossa?

2010-03-22T23:08:00.003+02:00

Helsingin Energian kehitysohjelma kohti hiilineutraalia tulevaisuutta oli ympäristölautakunnan lausunnolla edellisessä kokouksessa. Kehitysohjelman tavoitteena on toteuttaa Helsigin kaupunginvaltuuston asettamat tavoitteet nostaa uusiutuvien polttoaineiden osuudeksi 20 % vuoteen 2020 mennessä. Toteutuessaan ohjelma luo edellytykset hiilineutraaliin tulevaisuuteen 2030 jälkeen. Tavoitteeseen pyritään lisäämällä mm. biomassan ja ennen kaikkea metsäpohjaisen biomassan käyttöä energiatuotannossa. Kuulostaa hyvältä ja kunnianhimoiselta tavoitteelta.

Itseäni jäi mietityttämään puun kestävä käyttö ja kuinka energiapuun korjuu vaikuttaa metsäekosysteemiin. Kansallisen metsäohjelman 2015 tavoitteena on lisätä energiapuuhakkuita nykyisestä n. 3 miljoonan kuutiosta 8-12 miljoonaan kuutioon vuodessa. Arvioiden mukaan energiapuuta voidaan kerätä vuosittain noin 15 milj. kuutiota, joka vastaisi noin 8 % vuoden 2007 energiakulutustasoa. Ilmastotavoitteisiin ei pidä pyrkiä keinoilla, joilla voi olla negatiiviset vaikutuksensa metsäluonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemin toimintaan.

Hieman taustoista, jotta lukijallekin selviää mistä on oikein kyse. Helsingin Energian mainitsema metsäpohjainen biomassa tuotetaan metsähakkeesta. Haketta tuotetaan hakkuiden yhteydessä kerätyistä puiden oksista ja lehvästöstä (hakkuutähteet). Tänä päivän nostetaan myös kantoja aukkohakkuilta. Haketta voidaan tehdä myös nuorten metsien ensiharvennuksista eli pienpuustosta, joka ei läpimitaltaan kelpaa kuitupuuksi. Suomessa ei käytetä runkopuuta (kuitu- ja tukkipuut) varsinaisti sellaisenaan energiatuotantoon.

Hakkuutähteiden keruun vaikutuksista maan fysiologiin olosuhteisiin ei ole tutkittu. Keruulla voi olla suuri vaikutus metsän maaperään toimintaan ja vapauttaa maaperän hiilivarastoja ilmakehään. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jari Liskin mukaan hakkuutähteiden keruu ja käyttö energiatuotantoon voi aiheuttaa suuren hiilidioksidikuorman. Ainakaan ei pitäisi ajatella puubiomassan polton olevan hiilineutraalia päästöiltään. On syytä myös muistaa että kaikki kerätty puuaines on aina pois metsäekosysteemistä ja tällä on köyhdyttävä vaikutus metsäekosysteemin ravintotaseeseen ja vähentää lahopuun määrää sekä siitä riippuvaisia eliölajeja. Energiapuuta ei pidä kerätä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemin toiminnan kustannuksella.

Lue lisää:
Suomen ympäristökeskus 2007: Bioenergian tuotannon uudet haasteet Suomessa ja niiden ympäristönäkökohdat.
Metla ja Tapio 2008: Energiapuun korjuun ympäristövaikutukset.

Sipoonkorven kansallispuisto mukaan suunnittelun pohjaksi

2010-02-23T12:38:00.005+02:00

Helsingin Sanomat uutisoi launtaina (20.2) kansallispuistohankkeesta ristiriitaisin otsikoin. Kaupunkisuunnitteluviranomaiset olivat kummissaan esitetyistä suojelusuunnitelmista ja ihmettelivät, miksi Metsähallitus ei ole esitellyt suunnitelmiaan aikaisemmin. Mielestäni Metsähallituksen esitys on sopusoinnussa alueelle laaditun Itä-Uudenmaan maakuntakaavan osalta. Vaikka kaavaa ei vahvistettu Östersundomin osalta,voitaisiin alueen kaavoitus toteuttaa maakuntakaavan pohjalta. Lisäksi viranomaisten maankäytön suunnittelua ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Tarkistetut tavoitteet korostavat mm. viheralueiden yhteyksien säilyttämistä.

Alueen projektipäällikkö Visanti asetti kohtuuhintaiset asunnot ja lajiensuojelun vastakkain. Mielestäni tällainen vastakkainasettelu on suunnittelijalta turhaa kahden tärkeän tavoitteen rinnastamista. Järkevällä ja suunnitelmallisella kaavoituspolitiikalla molemmat on sovitettavissa yhteen. On syytä muistaa että asuntojen hintaan Helsingissä vaikuttavat monet tekijät. Jos alueelle rakennettavat asunnot ovat vapaarahoitteisia, hintataso tuskin lähtee nykyisestä itähelsinkiläisestä tasosta laskuun.

On valitettavaa, ettei Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa olla edelleenkään valmiita myöntämään Östersundomin luontoarvoja muusta kuin heidän itse määrittämistään lähtökohdista. Toivoisin arkkitehdeiltä löytyvän aitoa tahtoa kehittää aluetta siten, että Sipoonkorpi säilyy, ranta-alueet jätetään rakentamatta ja alueen joukkoliikenne toteutetaan ekologiset käytävät säilyttäen. Helsy esitti vuosi sitten tällaiset ekologiset minimivaatimukset, joista Visanti on hyvin tietoinen.

Visanti ihmetteli, miksi Metsähallitus ei ole esittänyt suunnitelmiaan aikaisemmin. Väite on mielestäni vähintäänkin outo. Sen sijaan että Metsähallitus olisi aloittanut kabinettikeskustelun Helsingin kanssa, päätti se avoimuuden nimissä esitellä hankettaan kaikille samaan aikaan. Ehkä kaikki eivät harrasta samanlaista suunnittelukulttuuria kuin Helsingissä on ollut tapana. Helsinki ei voi väittää, että se olisi ollut avoin omissa suunnitelmissaan kun se taannoin toi kaupunginvaltuustoon esille liittää Sipoosta alue osaksi Helsinkiä.

Luonnonhoidon linjauksia ja monimuotoisuutta

2010-02-02T22:16:00.003+02:00

Kaupungin virkistysalueiden hoidossa on toivon mukaan tapahtumassa merkittävä muutos. Helsingin kaupunginhallitus käsittelee ensi maanantaina pöydälle jätettyä esitystä luonnonhoidon ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaperiaatteista. Näiden kahden asian yhteensovittaminen kaupungin viheralueiden hoidossa etenkin metsien osalta on ollut haasteellista, johon olen osaltani osallistunut jo usean vuoden ajan.

Kaupungissa luonto joutuu kovalle koetukselle kun mm. ilman epäpuhtaudet, vieraslajit ja tallaus muuttavat kaupunkimetsiä. Ne ovat muuttuneet ihmisten toimesta, mutta tästä huolimatta metsät kaupungissa ovat erittäin tärkeitä meille asukkaille ja toisaalta metsien asukeille. Monimuotoisuutta voidaan vaalia myös kaupunkimetsissä kunhan luovutaan turhan yksipuolistavista hakkuista ja sallitaan puuston erirakenteisuus. Viime keväänä ilmestynyt väitöstyö osoitti että tiheäpuustoinen, kuusivaltainen metsä puskuroi parhaiten tallauspaineita tai reunavaikutusta.

Toivon mukaan kaupunginhallitus päättää perustaa uuden ja aidon poikkihallinnollisen ja luontoasiantuntijoista koostuvan työryhmän, joka osallistuu viheralueiden suunnitteluun ja yhteistyössä pohtii mitkä toimenpiteet vähentävät luonnon monimuotoisuutta ja samalla heikentävät metsän elinvoimaisuutta. Valitettavan usein metsäekosysteemin elinvoimaisuus ymmäretään puuston elinvoimaisuudeksi. Urbaani metsä on paljon muutakin kuin puita, se on ihmeellinen luontokokemus josta moni saa imettyä voimia arjen hulinaan.

Metsien arvot: CO2-sitoja ja teollisuuden raaka-aine

2009-12-08T14:27:00.004+02:00

Huh, jätin väitöskirjani esitarkastukseen viime viikolla. Eilen pidin esitelmän metsänkäytön vaihtosuhteista (trade-offs), jota olen tutkinut myös väitöskirjassani. Luennoin kansainväliselle opiskelijajoukolle metsien arvojen välisistä vaihtosuhteista ja tutkimukseni väittääkin että ekologisen kestävyyden määritelmä itsessään sisältää kilpailevia arvoja ja tavoitteita, jolloin poliittisesti määritelty metsien ekologisesti kestävä käyttö on monien arvojen kompromissi.

Luennon jälkeen jäin pohtimaan lisääkö metsien moniarvoisuus niiden kestävää käyttöä vai lisääkö se ainoastaan metsän käyttöä hyötymielessä. Tässä yhteydessä ajattelen arvon materiaalisena ihmisen antamana tai yhteiskunnan toimijoiden yhteisesti sovittuna tavoitteena, en itseisarvona. Esimerkiksi seuraavina viikkoina Kööpenhaminassa päätetään minkälaisen hiilinielu -arvon metsille annetaan. Suomessa tämä tarkoittaisi yhtä tavoitetta - arvoa - metsillemme, joita hyödynnetään jo energiateollisuuden, metsäteollisuuden, elintarviketeollisuuden ja kemianteollisuuden tarpeiksi.

Metsillä harrastetaan tarkoituksenmukaista poliittista bisnestä. Metsiin ladataan monia metsäpoliittisia arvoja, puntaroimatta lainkaan kuinka käy metsien muiden arvojen - monimuotoisuus, luonnonsuojelu, virkistys - jotka ei suoranaisesti hyödytä teollisuuttamme tai lisää säätövaraa ilmastopoliittisissa sopimuksissa. Uudessa-Seelannissa monotonisille mäntymetsille (Pinus radiata) on keksitty uusi 'vihreä' arvo: ne toimivat tehokkaina kasvihuonekaasujen sitojina alle 30 vuoden kierrolla. Pelkistetty hiilensidonta -malli metsille edistäisi nopeaa ja tehokasta hakkuukiertoaikaa.

Valtuustoaloitteeni metsienhakkuista

2009-10-13T15:58:00.005+03:00

Tein kesällä valtuustoaloitteen koskien kaupungin metsienhakkuita. Esitin uutta toimintakulttuuria metsienhoidon suunnitteluun, jossa ympäristökeskus ja muut keskeiset toimijat sitoutettaisiin nykyistä voimakkaammin mukaan. Tällä hetkellä alueelliset luonnonhoitosuunnitelmat vahvistaa yleisten töiden lautakunta.

Yleisten töiden lautakunta antoi viime viikolla lausuntonsa aloitteestani. Hieman ihmettelen miksi hallitntokeskus pyysi lausuntoa vain taholta, joka tuottaa kyseiset suunnitelmat. On hyvin luonnollista että työn tekijä puolustaa omaa tehtäväänsä, tuskin kukaan haluaa nähädä oman työnsä heikkoudet. Rakennusviraston puisto- ja katuosasto tekee hyvää työtä, kritiikkiä tulee paikoin liioittelevasta puuston harvennuksesta, hakkuiden ajankohdista kesäaikaan ja turhista hoitotoimista, kuten ylispuiden poisto. Usein huonoon työhön syynä on puutteellinen työnohjaus ja/tai -valvonta.

Toivon edelleen että Helsinkiin perustettaisiin oma luonnonhoidon ohjausryhmä, joka muodostuisi keskeisimmistä hallintokuntien virkahhenkilöistä, aekä ulkopuolisista asiantuntijoista. Tämä ryhmä päättäisi lopullisesti luonnonhoidon toimintasuunnitelmat ja mtsikkökohtaiset toimenpiteet. Suunnitelmat hyväksyisivät mieluiten ympäristölautakunta. Suunnitteluvastuu voisi olla edelleen rakennusvirastolla. Näin saataisiin jaettua vastuuta. Juridinen kysymys on voiko eri lautakunta hyväksyä toisen lautakunnan alaisena toimivan viraston asiakirjat?

Tonttien hinnat ylös keinottelulla

2009-09-29T22:08:00.003+03:00

Eilinen silminnäkijä herkutteli Keskustan, Nuorisosäätiön, ARA:n ja RAY:n välisillä kytköksillä. Tutkivan journalistin mukaan Helsingin kaupungissa harrastetaan tonttien rahallisen arvonnousun keinottelua: rakennuttajat ja rakentajat myyvät toisilleen yhä korkeimmilla hinnoilla tontteja. Muutamassa vuodessa tontin hinta moninkertaistuu. Tällä on vaikutuksensa koko alueen tontin arvoihin, ja luonnollisesti tuotettujen asuntojen myyntihintoihin, kiinteistöveroon ja tonttien vuokriin. Mitäs kaupunki välittää tämänkaltaisesta keinottelusta, sehän saa vain lisää tuloa. On käsittämätöntä että maan (taloudellinen) arvo voi kohota muutamassa vuodessa perustuen sosiaalisiin sopimuksiin: kun alue kaavoitetaan (liitosalueella maan hinta kymmenkertaistuu kaavoituksen myötä), tai sille luodaan maankäytöllisesti vahva imago (Kruunuvuoren rannan alue kytketään osaksi kantakaupunkia raitiotiellä) tai grynderit sopivat keskenään niin johan hinnat kohoavat. Ja sitten vielä ihmetellään miksi vapaarahoitteiset asunnot ovat niin kalliita Helsingissä.

Ruuhkamaksuista ja vähäpäästöisistä autoista

2009-09-02T22:35:00.005+03:00

Eilisessä (1.9.09) ympäristölautakunnan kokouksessa käsittelimme ruuhkamaksua, vähäpäästöisten ajoneuvojen vapautusta parkkimaksuista ja ympäristövyöhykettä kantakaupunkiin. HS uutisoi tänään (2.9.) ympäristölautakunnan olevan huolissaan että toimistot ym. toiminnot siirtyvät pois keskustasta. Valitettavasti moni muu seikka jäi tieodoksiannosta pois. Kannatin yhdessä toisen vihreän Timo Pyhälahden kanssa kokoomuksen Johanna Haapalan tekemää lisäystä ruuhkamaksujen mahdollisista haitallisista vaikutuksista. Lautakunnan mielestä ruuhkamaksujen selvittämistä tulee edelleen jatkaa, ja erilaisten järjestelmien todettiin parantavan keskustan ja muiden joukkoliikenteeseen tukeutuvien alueiden vetovoimaa. Kaiken kaikkiaan lausunto oli ruuhkamaksujärjestelmää vahvasti kannattava.

Itse olen sitä mieltä ettei meidän kannata tässä vaiheessa ummistaa silmiämme huonosti toteutetulle ruuhkamaksujärjestelmälle, joka voisi pahimmassa tapauksessa siirtää ruuhkat ja henkilöauton käytön muualle. Järjestelmän tulee olla alueellisesti riittävän laaja eli kattaa koko Helsingin seudun 14 kuntaa, ja perustua ajettuihin kilometreihin. Tekninen toteutus vaatii vielä hiomista ja suunnittelua. Lautakunta totesi myös että ruuhkamaksut on toteuttavissa ilman henkilöiden yksityisyyssuojaan kajoamista.

Itse näkisin tulevaisuudessa että jokaiselle ajoneuvolle laaditaan vuosikulutuksen mukainen maksu (ajoneuvokohtainen hiilidioksimaksu), jonka suuruus määräytyisi sen mukaan missä autolla eniten ajetaan. Ajetut kilometrit tarkastettaisiin esim. katsastuksen yhteydessä ja auton liikkuminen ruuhkamaksualueella hoituisi teille asetetuilla seurantatolpilla. Jos auto säännöllisesti ohittaisi ns. ruuhkarajan, olisi ajettujen kilometrien hinta korkeampi kuin muualla.

Toinen kinkkinen asia on vähäpäästöisten autojen vapauttaminen aluepysäköintimaksusta ja oikeus rajalliseen, maksulliseen pysäköintiin. En lähtisi vapauttamaan yhtään ainoaa autoa parkkimaksuista. Sen sijaan kannatan nykyistä asukaspysäköinnin vuosimaksun tuntuvaa korotusta 34 eurosta 76 euroon. Vähäpäästöiset ajoneuvot saisivat vuosimaksun vanhan hinnalla. Lautakunta päätti palauttaa lausunnon. Ennen kaikkea haluttiin tarkennusta siihen voidaanko puhua ympäristövyöhykkeestä kantakaupungissa, jos se koskee ainoastaan Helsingin sisäistä ja seudullista bussiliikennettä.

Kaatopaikkajäte kovempaan verotukseen

2009-08-26T12:33:00.004+03:00

Suomessa tuotetaan vuosittain erilaista jätettä (yhdyskunta-, teollisuus, rakennusjäte) noin 42 miljoonaa tonnia. Tämä selviää valtiovarain- ja ympäristöministeriön yhteisestä jäteverotuksen kehittäminen -selvityksestä. Jätteiden tuottamista, polttamista ja kaatopaikalle kärräämisestä pitäisi kurittaa kovemmalla kädellä. Suomen luonnonsuojeluliitto ehdottaa jäteveron tuntuvaa kiristämistä ja ulottamista kaikkiin tuotettuun kaatopaikkajätteeseen sekä jätteen polttoon. Tällä hetkellä jätteenpoltto on Suomessa verotonta, joka on epäreilua pienille biokaasua ja -polttoainetta tuottaville kotimaisille yritykselle. Lisäksi se asettaa polton liian edulliseen asemaan jätteen kierrättämisen suhteen.

Jätettä syntyy liian paljon koska sen tuottaminen on turhan helppoa. Konkreettiset kannustimet jätteiden hyötykäyttöön ovat edelleen heikot. Rakennustyömaiden jäte päätyy useimmiten kaatopaikalle ja kotitalouksien sekajäte joko kaatopaikalle tai massapolttoon lajittelemattoma. Nykyistä mallia on kehitettävä siten että se ohjaa kaikkia toimijoita (kuluttajia, tuottajia ja rakentajia) jätteiden kierrätykseen ja lajitukseen.

Yksi konkreettinen ongelma on vastaanotettavan jätteen maksut yksityishenkilöiltä. Erilaisin kertamaksuin kunnat karkoittavat yksityiset viemään vanhat tavarat lajittelemattona sekajätteiden keräyspisteisiin. Helsingissä kierrätettävää vanhaa tavaraa vastaanotetaan sorttiasemilla tai kierrätyskeskuksessa. Jätemaksun suuruus määräytyy sen mukaan onko jäte hyödynnettävissä vai ei. Kangasalla joudut pulittamaan jokaisesta jätekuormasta 10 euroa vaikka kaikki kelpaisi kierrätykseen. Kolmannen peräkärrykuormallisen jälkeen maksu alkaa jo tuntua kukkarossa. Ei ihme jos moni päätyy heittämään vanhat tavarat "takaisin luontoon" tai täyttämään jäteastiat niillä.

Kesä, talkootyö ja arvot

2009-08-05T23:41:00.005+03:00

Kesä on mennyt perheen parissa Kangasalla. Ensi viikolla alkaa esikoisen jalkapallokoulu ja kokoukset. Olin maanantaina kitkemässä jättipalsamia Seurasaaressa. Laji on luokiteltu yhdeksi alkuperäislajistoa uhkaavaksi vieraslajiksi. Homma jäi vähän kesken, ensi viikolla jatketaan. Konkreettinen luonnonsuojelutyö on mukavaa. Tuntee tekevänsä jotain hyödyllistä. En saanut ainuttakaan punkkia.

Lapin maakuntauutiset esittelivät eilen Metsähallituksen harjoittamaa "kestävää" metsätaloutta Inarin Lapissa. Tuntuu käsittämättömältä että näille ikihongille pystytään antamaan rahallinen arvo kun niiden arvo pitäisi mitata ihan toisin konstein. Vanhojen metsien elämystä ja tunnetta ei voida määritellä taloudellisesta hyötynäkökulmasta - tai voidaan, jos universumissa ei ole muuta arvokäsitettä tavaroille ja kohteille kuin taloudelliseen/rahalliseen hyötyyn liittyvä. Poliittisessa päätöksenteossa - varsinkin niukkuuden aikana - muilla arvoilla ei näytä olevan suurta painoarvoa. Itse asiassa poliittinen keskustelu ei muuta käsitettä tunnu paljoa ymmärtävänkään kuin taloudellisen hyödyn näkökulmaa.

Laajasalon siltahankkeelle tehtävä YVA

2009-07-03T23:10:00.007+03:00

Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksen mukaan Laajasalon ja kantakaupungin raideliikenneyhteyden vaikutukset on selvitettävä ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä. Silta kulkee Kruunuvuorenrannan tulevalta asuinalueelta Korkeasaaren ja Sompasaaren kautta Kruunuhakaan. Silta on toteutetuessaan Suomen pisin.

Ympäristökeskus perustelee päätöstään hankkeen mittavuudella ja sen vaikutuksilla valtakunnallisesti arvokkaaseen maisemaan ja yhdyskuntarakenteeseen, vesiympäristöön sekä vesiliikenteeseen kohdistuvilla vaikutuksilla. Olen erittäin tyytyväinen ympäristökeskuksen päätökseen. Vaikka raideliikenne parantaa merkittävästi Kruunuvuorenlammen joukkoliikenneyhteyksiä kantakaupunkiin, on siltahankkeella omat negatiiviset vaikutuksensa ympäristöönsä, jotka on syytä selvittää.

Näin mittavan hankkeen ympäristövaikutuksien arviointia ei voida sivuuttaa vain sillä perusteella että se on julkista ja kevyttä liikennettä edistävä hanke. Olen erittäin iloinen että sain ympäristölautakunnassa taannoin (2.9.2008) muutosesitykseni läpi. Mielestäni lautakunnan tehtävänä on varmistaa riittävien vaikutusten arviointi.

Ehdotin että sillasta ja mahdollisista muista joukkoliikennevaihtoehdoista tehtäisiin ympäristönvaikutusten arviointi. Tuleva siltarakenne vaatii huomattavia perustuksia Kruunuvuorenrannan puolella. Osayleiskaavan laadintavaiheessa on tarpeen selvittää siltahankkeen luonto- ja ympäristövaikutukset. Lautakunnan jäsenen Riku Eskelinen ehdotti lisättäväksi että suunnittelussa tulee huomioida erityisesti merialueen tuulisuus, liityntäkohta Kruunuvuorenrannan puolella ja CO2- ja pienhiukkaspäästöt, eri liikennemuotojen tarvitsemien asemien ja muun infrastruktuurin energiankulutus sekä niiden tuottamat CO2-päästöt sekä eri vaihtoehtojen vaikutus kevyen liikenteen, joukkoliikenteen ja henkilöautoliikenteen määriin ja kulkutapaosuuksiin. Esitys meni yksimielisesti läpi.

Hakkuut jäihin -valtuustoaloite

2009-06-10T23:33:00.005+03:00

Räystäspääskyset saapuivat tänään Valtimolle. Vietän lomaa perheeni kanssa Pohjois-Karjalassa. Lapsuuteni maisemaa on avarrettu ronskilla kädellä viimeisten 15 vuoden aikana: maisemaa hallitsevat aukkohakkuut ja nuoret koivutaimikot. Toivottavasti meillä on pian uusi toimintakulttuuri Helsingissä kaupunkimetsien hoidon osalta. Elisaaren toukokuisista hakkuista kimpaantuneena tein valtuustoaloitteen, johon keräsin 3.6. kokouksessa 34 valtuutetun nimen. Mielenkiintoista nähdä kuinka aloite etenee ja onko sillä mitään käytännön vaikutusta mihinkään.

VALTUUSTOALOITE METSÄNHAKKUIDEN JÄÄDYTTÄMISEKSI JA METSÄNHOIDON TOIMINTATAVAN MUUTTAMISEKSI

Helsingin kaupungin metsienhakkuut ovat kevään aikana herättäneet kaupunkilaisten vastustuksen. Toimenpiteet ovat vähentäneet puuston erirakenteisuutta, joka puolestaan lisää metsäalueen heiniintymistä ja pusikoitumista. Lisäksi kaupunki hakkaa tai hakkauttaa metsiään touko-kesäkuussa, joka hävittää lintujen pesät, lisää jäljelle jäävän puuston vaurioita ja aiheuttaa maisemaa rumentavia hakkuujälkiä virkistysmetsiin. Samaan aikaan monissa rakennetuissa puistoissa on huutava tarve uudistaa kalustoa ja korjata mm. kanituhojen aiheuttamia kasvillisuusvaurioita.

Esitämme että kaupunki pidättäytyy kaupunkimetsien ja ulkopaikkakunnillaan sijaitsevien metsien hakkuista kunnes valtuusto on hyväksynyt luonnonhoidon linjaukset. Luonnonhoitosuunnitelmat on toteutettava ja tarkistettava ympäristökeskusten luontoasiantuntijoiden kanssa. Metsienhoidon päätöksiin on yleisten töiden lautakunnan lisäksi sidottava muut merkittävimmät metsien käyttöön osallistuvat tahot kuten tahot kuten ympäristölautakunta ja liikuntalautakunta. Lisäksi esitämme että hoitokapasiteettia on ohjattava metsienhoidon sijasta rakennettuihin puistoihin.

Helsingissä 3.6.2009

Kati Vierikko
varavaltuutettu (vihr.)

Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin

2009-05-31T20:12:00.004+03:00

Alla oleva teksti julkaistiin tänään (31.5.09) Helsingin Sanomien mielipidesivuilla:

Kaupungin luontoalueet ovat tärkeitä kaupunkilaisille. Professori Liisa Tyrväisen haastattelu HS:ssa (25.5.) osoitti jälleen kerran, että luonto on löydettävä läheltä. Viheralueet voivat nostaa asuntojen arvoa ja vähentävät tehokkaasti stressiä. Kaupunkimetsien ylläpito on erittäin edullista verrattuna rakennettuihin puistoihin, varsinkin kun turhat hoitotoimenpiteet karsitaan minimiin. Toivoisin kaupunkisuunnitteluvirastossa tapahtuvan suunnittelukulttuurin täyskäännöksen: maankäytön suunnittelun on lähdettävä siitä, että ensin osoitetaan pysyvästi rakentamiselta säilytettävät alueet. Ennen sitä poliittisten tahojen on rohkeasti kannustettava suunnittelijoita ympäristölähtöiseen kaupunkisuunnitteluun. Ainoa, riittävän vahva suojelustatus Helsingin tärkeimmille viheralueille on kansallisen kaupunkipuiston perustaminen.

Kati Vierikko
puheenjohtaja
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys

Annetaan luonnon olla kaupungissa

2009-05-27T22:33:00.006+03:00

Kävimme poikien kanssa iltakävelyllä lähikaupassamme. 50 metrin matkalla pitkin Apollonkatua teimme kolme lintuhavaintoa ja löysimme asvaltin pienistä raoista 11 eri kasvilajia: pieniä kevätkukkijoita, voikukka, piharatamo, jalavan ja koivun pienet taimet. Luonto löytää paikkansa kivikaupungissa.

Tänään Uudenmaan alueellisissa uutisissa oli lyhyt haastatteluni koskien virkistysalueille rakentamisesta. Edelleenkin kaupungisamme nakerretaan niinkin keskeistä aluetta kuin Keskuspuistoa, puhumattakaan muista viher- ja kaupunkimetsäalueista. Jäljelle jääviä metsiköitä uhkaa taas Helsingin kaupungin viranomaisten harjoittama intensiivinen hoito. Rakennusvirasto on tiukentanut linjaansa metsienhoidon osalta. Kaupunkimetsäliikkeen blogisivuilta löytyy lista hakatuista kaupunkimetsäkohteista ja mielipidekeskustelut metsienhoidosta.

On suuri ero kuinka metsiämme hoidetaan. Riittävän tiheä ja erirakenteinen puusto, satunnaiset kaatuneet puut luovat mielikuvaa aidosta metsästä kuin harvapuustoiseksi hakattu alue. Valitettavasti silmämme ovat tottuneet näkemään hyvin hoidettua talousmetsää, joten Nuuksion ennallistamistyöt metsän eliöstöä ajatellen, herättää kiukkua ja närää. Alla on kuvapari Seurasaaresta. Alimmaisessa puuston harventamisen seurauksesta alue on "pihloittunut". 4-vuotias poikani hakeutui salaperäiselle metsäpolulle, pihlajikon läpi ei päässyt kävelemään.

Eilisessä HS:ssa (26.5.09) julkaistiin Metlan professorin Liisa Tyrväisen tutkimushanke, joka vahvistaa käsitystä metsien merkityksestä kaupunkilaisille. Edelleen lähes puolet helsinkiläisistä ja tamperelaisista kokee luonnon parempana ulkoiluympäristönä kuin rakennetut puistot. Metsien sosio-psykologista merkitystäon myös tutkittu mm. stressioireiden tehokkaana vähentäjänä. Vaikka samoilija ei itse kokisi metsässä olemista rentouttavana jo muutaman minuutin jälkeen elimistö alkaa reagoida luonnonympäristöön: verenpaine laskee, pulssi hidastuu.

Kiusattuja ja kiusaajia

2009-05-12T14:52:00.004+03:00

Tämän päivän Helsingin sanomissa (12.5.) kirjoitettiin koulukiusaamisesta. Mannerheimin lastensuojeluliiton teettämän kyselyn mukaan n. 10 % yläasteikäisistä, lukiolaisista ja ammattikoululaisista kiusataan viikottain. Koulukiusaaminen on saanut minun kouluajoilta uusia muotoja: netti- ja kännykkäkiusaamisen.

Muuten kiusatuksi tuleminen ja kiusaajana oleminen lienee yhtä ikävä ilmiö kuin reilu 20 vuotta sitten. Yläasteella ollessani luokallani oli poika, jota kiusattiin ja halveksittiin, koska hän käytti samoja vaatteita ympäri vuoden ja oli siistitön. Tuolloin asettauduin kiusaajien "yläpuolelle" enkä osallistunut kiusaukseen, joskin en tehnyt mitään estääkseni sitä. Pojan kiusaaminen oli näkyvää ja osittain jopa fyysistä. Se loppui kun hän joutui vakavaan auto-onnettomuuteen. Kahdeksannella luokalla hänestä tuli hyväksytty, kaikkien yhteinen kaveri.

Toisin kävi ala-asteystävälleni. Ajauduimme erilleen yläasteen aikana. Hengailin ns. suosittujen kanssa, jotka innostuivat kiusaamaan vanhaa ystävääni. Kiusaaminen oli hiljaisen tappavaa. En osallistunut kiusaukseen, osin en ollut siitä tietoinen, tai sitten vain ummistin silmäni kaikelta. Ystäväni kiusaaminen oli monimuotoista, ahdistavaa ja henkistä piinaa koko yläasteajan. Nuo ajat ovat edelleen kipeitä hänelle ja minulle.

Koulukiusattu harvoin kokee, että kertominen vanhemmilleen tai opettajalle auttaa. Kiusaamisen estämiseksi muutamissa kouluissa on kokeiltu roolileikkejä: millaista tuntuu olla kiusattu tai kiusaaja. Näin yritetään opettaa lapsille sosiaalisia taitoja. Samoja taitoja pitäisi myös vanhempien opetella. Kiusattu - olkoon sitten lapsi tai aikuinen - tarvitsee tukea läsnäolijoilta, juuri niiltä henkilöiltä jotka näkevät kiusaamisen.

Rohkea aikuinen opettaa lapselle, että epäoikeudenmukaisuutta ei pidä sallia, ja asioihin on puututtava. Kouluissa pitäisi kannustaa oppilaita perustamaan omia koulukiusaamista vastustavia ryhmiä, jotka käyvät kiusaamista vastaan nuorten omilla keinoilla.

Östersundomin suurpiirin ekologiset suunnitteluhaasteet

2009-04-26T22:30:00.006+03:00

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys julkisti viime keskiviikkona (22.4.) omat näkemyksensä ekologisesti kestävälle maankäytön suunnittelulle Sipoon ja Vantaan liitosalueelle. Tiedotustilaisuudessa ruotsinkielinen media oli hyvin edustettuna ja HBL julkaisi seuraavana päivänä yhdistyksen tavoitteet kartan kera.

Ehdotuksen lähtökohtana on että Sipoonkorpi säilyy ehjänä kokonaisuutena, jota ei turhaan pilkota. Nykyisten suojelualueiden ympärille on jätettävä riittävät suojavyöhykkeet, jotta lisääntyvä virkistyspaine ei kohdistu ainoastaan suojelualueille. Ranta-alueet tulisi jättää kokonaan luonnolle ja virkistyskäyttäjille. Sipoonkorven yhteys Mustavuoreen ja Östersundomin Natura-alueille on turvattava riittävillä viherkäytävillä. Lisäksi tulvariskialueet tulisi huomioida suunnittelussa. Tähän kun lisätään kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet, mietin vain mitä suunnittelijoille jää jäljelle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta linjasi marraskuussa (2008) alustavia suunnittelutavoitteita n. 29 km2 kokoiselle liitosalueelle. Uuteen suurpiiriin, joka muodostuu viidestä kaupunginosasta halutaan asuttaa vähintään 30.000 uutta asukasta. Metro- ja pikaratikkalinjauksista aiotaan selvittää useampi vaihtoehto.

Maankäytön suunnittelun pitäisi aloittaa siitä että ensin osoitetaan kohteet, jotka aiotaan säilyttää rakentamiselta. Lisäksi kaavoittajien on syytä huomioida tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), joissa painotetaan muun muassa viheralueiden riittävyyden, viheryhteyden säilyttämisen sekä tulvariskien huomioimisen puolesta.

Toivon tosiaan että kaupunki lunastaa periaatepäätöksensä Östersundomin suurpiirin osalta ja suunnittelee siitä ekologisesti ja sosiaalisesti toimivan kaupunkialueen, jota ei pilata liiallisella yrittämisellä tunkea alueelle liikaa väkeä joka paikkaan.

Kivinokka ja Taivalsaari - unohdetut paratiisit

2009-04-09T13:32:00.004+03:00

Osallistuin viikonloppuna Kivinokan keskustelutilaisuuteen ja olin ainoana puoluepoliittisena edustajana paikalla. Tunnelma oli katossaan ja osallistujia yli 120! Oli hienoa osallistua keskusteluun, jossa läsnäolijat ovat todella vahvasti edistämässä asiaansa. Vaikka jouduinkin edustamaan yksin kaupungin päättäjiä, jotka ovat kohtuuttomasti pitäneet kivinokkalaisia vuosikymmenten ajan epätietoisina tulevaisuudestaan, oli keskustelu avointa ja monipuolista. Mielestäni saimme hyviä ajatuksia kuinka edistää Kivinokan suojelua rakentamiselta ja ennen kaikkea parantaa kivinokkalaisten asemaa suunnitelussa. Ehdotin, että perustettaisiin oma Kivinokka -työryhmä, johon kutsuttaisiin kaikki Kivinokan alueella toimivat yhdistykset ja keskeisimmät kaupunkisuunnittelijat.

Valitettavasti Kivinokka on (tietoisesti?) unohdettu virkistyalue, jonka ulkoilutoiminta on jätetty mökkiläisten huollettavaksi. Kaupungilla on ikävä tapa jättää alueet heitteille, joiden kaavoitus ja maankäyttösuunnittelma on vielä kesken tai suunnittelu on vahvasti ristiriidassa eri toimijoiden kanssa. Näin nämä kohteet eivät saavuta sitä arvoansa mikä niille oikeutetusti kuuluisi. Töölön Taivalsaaren suunnittelu on yksi esimerkki. Kaupunki on innokkaasti ajanut alueelle kylpylähotellia. Tällä hetkellä hyvin suositulle ranta-alueelle on sijoitettu mm. katuhiekoituksen täyttöpisteet!

Helsinki kehuu olevansa merellinen kaupunki. Kaupungin keinot hyödyntää upeat, jo osittain rakennetut ranta-alueensa ovat naurettavan yksipuoliset: kylpylää ja hotellia (viittaus Katajanokkaan). Töölö-seuran ehdotus kaikille yhteisestä saunakeskuksesta on mielestäni loistava esimerkki omaleimaisesta ja alueen identiteettiä kunnioittavasta alueiden käytön suunnittelusta.

Eka kerta ja hitas

2009-03-20T14:18:00.014+02:00

Olin ensimmäistä kertaa Helsingin valtuustosalissa varavaltuutettuna 18.3. Mielenkiintoinen kokemus nähdä kuinka päätöksiä tehdään ja kuinka kahvilassa käydään keskustelua ja tehään sosiaalisia sopimuksia. Äänestystilaisuus on sähköinen tilanne. Ensikertalaisena voi vain hämmästellä valtuustosalin ja kuppilan ilmapiiriä.

Osallistuin kokoukseen hitas -käsittelyn ajaksi. Demarit, vasemmisto ja vihreät päättivät laittaa hitas-käsittelyn palautukseen. En ole perehtynyt hitas -asiaan perusteellisesti, mutta periaatteellisella tasolla oli erittäin helppoa yhtyä palautukseen, koska mielestäni Helsingin on voitava tarjota jatkossakin huokeahintaisia asuntoja etenkin perheellisille. Käytännössä esitys olisi ajanut alas nykyisen hitas -järjestelmän. Järjestelmässä on monia puutteita, joita en tässä käy yksityiskohtaisesti erittelemään. Keinottelua on mm. havaittu: hitas-asuntoja on vuokrattu kovalla hinnalla eteenpäin ja hankittu useampia.

Hitas -järjestelmää eli kaupungin vuokratonteille rakennettujen asuntojen hinta- ja laatutason sääntelyjärjestelmä otettiin käyttöön 1978. Tavoitteena on ollut tarjota kaupunkilaisille laadukkaita ja kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Helsingissä on tällä hetkellä n. 20.000 hitas-asuntoa. Ongelmaksi on koettu etenkin jälleenmyyntitilanteisiin liittyvät epäkohdat, koska asunnonmyyjä ei saa asunnosta samaa hintaa kuin sääntelemättömistä asunnoista kyseisellä alueella. Lisäksi hitas -asuntojen jälleenmyyntihinta voi vaihdella erittäin paljon jopa samalla postinumeroalueella. Tämä ei suinkaan koske koko Helsinkiä, vaan suurimmassa osassa hitas-asuntoj jälleenmyyntihinta on samaa luokkaa kuin muiden omistusasuntojen samalla alueella.

Hitas -asiasta voit lukea mm. vihreiden Soininvaaran blogista. Vihreät ovat kannattaneet hitas-järjestelmän jatkamista.

Hitas-asiasta käydään kiivasta keskustelua adressit.com -sivuilla. Ymmärrän hyvin, että hitas -asunnonomistajat haluavat sääntelyn loppuvan kokonaan, koska he saisivat suuren taloudellisen voiton halvalla hankkimastaan asunnostaan.

Yksityisen lastenhoitajan palkkaaminen helpommaksi

2009-03-05T11:01:00.001+02:00

Helsingin sosiaalilautakunta päätti korottaa alle 3-vuotiaiden yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisää 200 eurolla. Korotus on erittäin kannatettava ja lisää varmasti yksityisten hoitajien kysyntää. Se ei kuitenkaan poista olennaista ongelmaa: mistä löytää luotettavia, päteviä ja työhönsä motivoituneita hoitajia? Lisäksi yksityisen henkilön palkkaaminen on oman kokemukseni mukaan yllättävän työlästä ja monimutkaista.

Palkkaukseen liittyy monia selvitettäviä asioita kuten työnantajan maksut, pakolliset vakuutukset, ennakonpidätykset ja ennen kaikkea mitä työlainsääsäntöä sovelletaan työsopimuksessa. Tiedon hakeminen tapahtui monen linkin kautta ja vei paljon aikaa. Lyhyen työsopimuksen (3 kk) edestä liiankin työlästä ja monimutkaista.

Netissä on käytössä palkka.fi -palvelin, joka laskee automaattisesti työantajan maksut. Lisäksi hoitopaikka.net -palvelimelta löytyy tärkeää tietoa palkkauksesta ja työsuhdeasioista. Kaupunki voisi tarjota myös monipuolisempaa lastenhoidon järjestämiseen liittyvää nettipalvelua. Tähän on toivon mukaan tulossa muutos, kun vihreiden valtuutettu Sanna Vesikansa teki asiasta talousarvioaloitteen.

Tyttöjä ja/vai poikia?

2009-02-08T22:39:00.000+02:00

Perheemme kasvoi, kun suloinen tyttömme syntyi keskiviikkoaamutuimaan. Poikajoukkueemme täydentyi tyttöenergialla. Onnemme tuntuu täydelliseltä. Kieltämättä tuntui ihanalta saada tyttö perheeseen. Kotiin palattuani selailin Vihreää lankaa (6/09) ja kiinnostuin artikkelista, joka käsitteli Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen julkaisemaa kirjaa "Feministin käsikirja", joka käsittelee sukupuoleen sidottua kasvatusta. Jäin pohtimaan oliko äitiyteni riippuvainen lasteni sukupuolesta.

Nykypäivänä tuntuu olevan itsestäänselvyys, että jokainen äiti haluaa tytön ja jos kahden pojan jälkeen syntyy kolmas tai jopa neljäs poika, säälitellään äitiä ja toivotetaan jaksamista. Poikien äitinä olen joutunut muutamaan otteeseen puolustamaan poikien feminiinisiä taitoja ja herkyyttä osoittaa empaattisia tunteita. Nämä piirteethän ovat ”luonnostaan tytöissä”. Voin ymmärtää tyttöjen äitejä, jotka turhautuvat siitä että tyttöjen koetaan olevan huomaavaisia ja kiltempiä kuin poikien.

Mielestäni sukupuolisuutta ei voi täysin ohittaa, se on jo biologinen mahdottomuus. Sen sijaan erilaisten ominaispiirteiden vahvistaminen – sekä feminiinisten että maskuliinisten – ja niiden salliminen sekä tytöillä ja pojilla on meidän vanhempien tehtävä. Haluan kuitenkin poikieni olevan juuri niin poikamaisia tai tyttöni pienen prinsessan kuin itse sitä haluavat. Kohteliaisuus, huomaavaisuus ja suvaitsevaisuus syntyvät muista tekijöistä kuin perinteisten roolien kyseenalaistamisesta.

Päivä- vai kotihoitoa lapselle?

2009-01-27T15:57:00.001+02:00

Julkisuudessa on jälleen kerran pohdittu onko lapsen paras paikka kotona vai päiväkodissa. Koti ja perhe ovat luonnollisesti pienen lapsen tärkein paikka. Päiväkotijärjestelmän tuomitseminen kovin sanoin on kuitenkin mielestäni perusteetonta, ja kertoo pikemminkin kyseisen henkilön tavasta käsitellä asioita kuin totuudesta itse asiasta.

Molemmat poikani ovat aloittaneet päivähoidossa alle 2-vuotiaina. Varsinkin esikoisen kohdalla aloitus oli sen verran vaikeaa, että jälkeen päin ajatellen puolikin vuotta myöhempi ajankohta aloitukselle olisi helpottanut hänen sopeutumista päiväkodin rytmiin.

Vaikka koti on lapselle paras paikka, olen vahvasti sitä mieltä että päivähoito sosiaalisine kontakteineen voi tuoda rikkautta ja tärkeää sisältöä lapsen arkeen. Karsastan turhaa vastakkainasettelua kothoidon ja päiväkotihoidon välillä. On turhaa lisätä vanhempien syyllisyyttä, jos taloudellisen tai muun tilanteen vuoksi heidän on palattava töihin aiemmin kuin haluaisivat. Se ei ainakaan paranna lapsen hyvinvointia. Tärkeintä on että lapsi tuntee olonsa kotona turvalliseksi ja rakastetuksi.

Kenellä on oikeus mielipiteisiin

2009-01-19T09:31:00.000+02:00

Uusi vuosi on alkanut kiireisenä. Valmistelen siirtymistä äitiysvapaalle.

Eilisen (18.01.09) HS:n mielipidesivuilla oli kahden metsätutkijan mielipidekirjoitus metsien merkityksestä ja kenellä on oikeus esittää mielipiteitään metsien käytöstä. Olen kirjoittanut metsien merkityksestä Helsingin vihreiden viheraluetyöryhmän skutta-blogiin ja Suomen luonnonsuojeluliiton nettikolumniin 27.10.2007. Tutkijat kritisoivat mielestäni erittäin oikeutetusti aikaisempaa Markus Peltolan kirjoitusta (05.01) siitä, keneltä kannattaa kysyä mielipidettä. Peltolan mukaan kansalaisilla, jotka eivät omista metsää tai eivät tunne metsäalaa, on "väärä" kuva suomalaisten metsien käytöstä ja merkityksestä.

Metsäala on perinteisesti ollut metsäalan ammattilaisten ja -tutkijoiden valtaama ala, jossa ainoastaan tiukasti määritellyllä ja kyseisen yhteisön hyväksymällä asiantuntijalla on päätöstenteossa ja suunnittelussa todellinen sananvalta. Tutkija tai metsätyöläinen on helposti leimattu "popularistiseksi, epäkelvoksi, ammattitaidottomaksi" jos hänen näkemyksensä eivät ole yhteneväiset metsäalan valtavirran kanssa. Metsäala on pyrkinyt pääsemään eroon sisäsiittoisuudestaan ja metsien moniarvoisuudesta ja -käytöstä on tullut alan eniten käytetty kielikuva. Tämä vaatii konkreettisia muutoksia: metsäpolitiikassa, -suunnittelussa, -sertfioinnissa ja kestävän metsätalouden rahoituksessa on luotava vahvat keinot turvata metsien ekologiset, kulttuuriset ja sosiaaliset arvot puuntuotannon rinnalla.

Valitettavasti sama ilmapiiri on myös liian usein maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Vaikka nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki antaa kansalaisille ja kuntalaisille vahvan oikeuden osallistua kaavoitukseen, jää heidän mielipiteensä useimmiten varjoon. Varsinkin jos kyseessä on rakennusoikeuksien vähentämisestä ja rakentamattomien alueiden puolustamisesta. Yleinen ilmapiiri leimaa vastustavat tahot "edistyksen jarruttajiksi, valittajiksi, oman edun tavoittelijoiksi tai nimbyiksi". Psykologinen kikka on onnistunut: ensin valtaa siirretään näennäisesti kansalaisille ja sen jälkeen median avulla osallistuvat ja aktiiviset kansalaiset leimataan yhteiskunnan tai yhteisen hyvän vastustajiksi.

Hyvää joulua ja Uutta vuotta 2009

2008-12-22T07:38:00.000+02:00

Toivotan kaikille rauhallista joulua ja riemullista vuotta 2009.

Uusi vuosi tuo mukanaan valtavia haasteita. Kolmannen lapsemme laskettu aika on 10. helmikuuta. Isoveli on jo antanut nimen uudelle tulokkaalle. Jatkan ympäristölautakunnassa varapuheenjohtajana. Aion panostaa kaavoitukseen, luonnon- ja ympäristönsuojeluun entistä voimakkaammin. Kevään aikana toivottavasti saan väitöskirjani esitarkastajille. Mutta ennen sitä aion nauttia joulunpyhistä rakkaan perheeni kanssa.

Taitelijakoti Lallukan suojelu toisi uusia mahdollisuuksia

2008-12-15T14:36:00.000+02:00

Asun rakkaan mieheni näyttelijäprofessori Vesa Vierikon ja kahden poikamme kanssa Lallukan taitelijakodissa Töölössä. Taitelijakoti valmistui 1933 ja jo samana vuonna ensimmäiset asukkaat muuttivat taloon. Juha ja Maria Lallukan lahjoittaman testamentin ansiosta, ja nimikkosäätiön toimesta taiteilijatalo on tarjonnut huokeita vuokra-asuntoja menestyneille kuvataitelijoille, näyttelijöille ja musiikinalan ammattilaisille.

Tänä syksynä Töölö-seura teki Lallukasta rakennussuojeluesityksen Uudenmaan ympäristökeskukselle. Uudenmaan ympäristökeskus asetti rakennussuojelulain 9 §:n mukaisen väliaikaisen toimenpidekiellon. Kielto koskee toimenpiteitä, jotka vaarantavat rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa.

Lallukan taitelijakoti on hyvä esimerkki töölöläisestä 30-luvun funktionalismista. Rakennuksen julkiset tilat ovat suhteellisen hyvin säilyneet, joskin rakennuksen yleiskunto on huolestuttavasti rapistunut vuosien saatossa. Alkuperäiset tammi-ikkunat uhkaavat lahota. Asukkaana toivon, että suojelupäätös olisi myönteinen. Olin järjestämässä yhdessä kuvanveistäjä Helena Hietasen kanssa elokuussa keskustelutilaisuutta, johon osallistuivat sekä Säätiön että Helsingin kaupunginmuseon, Museoviraston, Uudenmaan ympäristökeskuksen edustajia ja talon asukkaita.

Suojelupäätös nostaisi Lallukan taitelijakodin rakennushistoriallista arvoa. Suojelu varmistaisi sen että tulevat remontit suunniteltaisiin yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa ja ne toteutettaisiin rakennuksen omaleimaisuutta ja rakenteita kunnioittaen. Vanhojen rakennusten remonttien ja korjausten toteuttaminen rakennusperintöä vaalien ja kunnioittaen on myös ekologisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti järkevää. Uudis- ja korjausrakennustyömailta syntyy valtavat määrät kaatopaikkajätettä. Hyödyntämällä vanhaa materiaalia tarkasti vähentäisi jätelavalle syntyvää jätemassaa huomattavasti. Sisä- ja ulkotilojen suojelu ja pieteetillä rakentaminen ylläpitää perinnerakentamisen taitoa ja ammattiosaamista. Lisäksi suojelukohteen ennallistaville tai korjaaville rakennustoimenpiteilleon huomattavasti helpompi hakea ulkopuolista rahoitusta .

Lue lisää:

Lallukan taiteilijakodin suojeluesityksestä
Ylen kulttuuriuutisissa 16.11.2008

Rakennusperinnön vaalimisesta
rakennusperinto.fi
Museviraston sivuilta
Ympäristöministeriön sivuilta

Syntyvän rakennusjäteen uudelleen hyödyntäminen maksuttomassa rakennustarvikkeiden nettimarkkinoilla.

Leikkipuistot säilytettävä kaikille avoimina

2008-11-24T09:49:00.000+02:00

Ensilumi saapui Helsinkiin 23.11.2008. Voi sitä 4-vuotiaan riemua ja 2-vuotiaan hämmennystä valkoisen lumivaipan peittäessä Töölön harmaat kadut.

Edellisellä viikolla on kirjoitettu paljon puistotätien ja vanhempien oikeudesta käyttää julkisia, kaupungin hallinnoimia leikkipuistoja. Rakennusvirasto, joka huolehtii kaupungin 330:tä leikkipuistosta, suunnittelee vuokraavansa 19 puistoa siellä toimiville puistotädeille. Tämän myötä tädit saisivat oikeuden rajoittaa puiston käyttöä niiltä vanhemmilta ja huoltajilta, jotka eivät ole maksaneet hoitomaksua.

Vuokraukseen ollaan osittain ajautumassa muutaman hankalan tilanteen takia, joissa puistotäti on halunnut rajoittaa alueen käyttöä niinä tunteina, kun he itse hoitavat lapsia. En kannata vuokraukseen siirtymistä. Ensinnäkin luotan siihen että hankalat tilanteet saadaan varmasti hoidettua ilman että koko nykyjärjestelmää muutetaan. Lisäksi vuokraus on lisäkulu puistotädeille ja toiseksi millä oikeudella kaupunki osa-aikaisesti "yksityistää" puistojen käytön, jotka on kuitenkin kaupunkilaisten veroäyreillä kustannettu.

Kannatan ja arvostan suunnattomasti puistotätien työtä. Heidän työlleen kaupungin ja lähiasukkaiden tulee antaa täysi tuki ja ymmärrys. Lähipuistomme hoitotäti Apollonkadulla on hoitanut molempia poikiamme ja hän tarjoaa erinomaista apua päivittäiseen ulkoiluun. Koskaan ei ole ollut kiistaa siitä kuka puistossa saa oleilla hoitotuntien aikana, vaikka puisto on kooltaan pieni.

Ympäristöhallinto on valtion aluehallinnon uudistuksen selvä häviäjä

2008-11-09T22:42:00.000+02:00

Ympäristöhallinto on valtion aluehallinnon uudistuksen selvä häviäjä

Kaksi viikkoa on kulunut vaaleista. Väitöskirja ja suomalaisen PEFC -metsäsertifioinnin päivitys ovat pitäneet kiireisenä. Tällä viikolla havahduin ensimmäistä kertaan aluehallinnon uudistamishankkeeseen. Näyttää pahasti siltä, että nykyistä alueellista ympäristökeskus –järjestelmää ollaan ajamassa alas.

Matti Vanhasen II hallitusohjelman mukaisesti on käynnistetty valtionhallintojen uudistamisen ALKU-hanke. Tavoitteet vaikuttavat paljoa lupaavilta: ”tavoitteena on kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto”. Uudistusta on työstetty tämän vuoden aikana erilaisissa alatyöryhmissä. Tahti on kiivas, eduskunta käsittelee uudistusta ensi keväänä, joka aiotaan toteuttaa jo 2010 alusta lähtien

Kannatan valtionhallinnon alueellistamista muualle kuin pääkaupunkiseudulle ja toiminnan selkevöittämistä sinällään, kunhan sitä ei toteuteta nykyisten työntekijöiden ja ympäristön kustannuksella. Haluaisin pitää suurimman osan Suomea asutettuna, enkä pakottaa kaikkia pääkaupunkiseudulle.

Hankkeessa esitetään, että nykyiset itsenäiset ja ympäristöministeriön hallinnoimat 13 ympäristökeskusta lakkautetaan ja ne siirretään yhdeksään alueelliseen elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarayksikköihin omaksi osastokseen (ELLU). Näitä hallinnoisi työ- ja elinkeinoministeriö. Pahiten kärsivät Häme, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu.

Lisäksi ympäristöhallinnon henkilöresursseja vähennetään. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma on leikannut ympäristöhallinnosta viime vuosina jo 200 henkilötyövuotta. Aluehallinnon uudistamisen yhteydessä tavoitteena on vähentää vielä toiset 200. Osa alueellisten ympäristökeskuksen lupatoimista aiotaan siirtää kuntien tehtäviksi.

Tuntuu käsittämättömältä, että nykyistä jo täysin ylikuormitettua alueellista ympäristöhallinnon toimintaa ollaan vähentämässä. Ei ole kenenkään edun mukaista, että tietyt hankalat kaavoitus- ja ympäristölupa-asiat siirtyvät kuntien valvottaviksi. Tämä lisää kuormaa valveutuneiden järjestöjen ja kansalaisten suuntaan.

Pelkään pahoin, että tahalliset ympäristörikokset ja –huolimattomuudet sekä luontoarvoja huomioimaton maankäyttö lisääntyy. Meidän on säilytettävä ympäristöhallinnon nykyinen itsenäinen asema, joka on saanut kiitosta kansainväliselläkin tasolla. Lisäksi nykyinen puhtaasti asiantuntemukseen perustuva ympäristöpäätösten teko ja ohjaus saattaa muuttua poliittisesti ohjatuksi toiminnaksi. Seuraavaksi lienee vuorossa ympäristöministeriön lakkauttaminen.

Lue lisää:
Suomen luonnonsuojeluliiton Alku-sivut

Kiitos tukijoilleni ja äänestäjilleni

2008-10-29T10:36:00.001+02:00

Arki on koittanut vaalihumun jälkeen ja voin taas aamulla herätä yhdessä perheen kanssa rynnimättä suin päin jakamaan esitteitä. Olen todella iloinen ja ylpeä saamastani 570 äänimäärästä. Se osoittaa, että moni näkee yhä luontoarvot yhtenä tärkeänä osana kaupungin päätöksenteossa. Olen tyytyväinen myös kampanjaani, josta tuli minun näköiseni. Kiitos kuuluu ennen kaikkea ihanalle tukiryhmälleni.

Kampanjani aikana pyrin tuomaan esille asiantuntemukseni luonto- ja ympäristöasioissa. Koen kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen erittäin keskeisinä työvälineinä parantaa kaupunkilaisten jaksamista ja hyvinvointia. Turvallinen, osallistava ja viithyisä asuinympäristö auttaa jaksamaan arkipäivän paineissa. Näitä taustalla vaikuttavia ympäristötekijöitä ei saa unohtaa muun politiikan rinnalla. Lisäksi uskon, että ihmisläheisellä, toimivalla ja luontoympäristöä kunnioittavalla yhdyskuntasuunnittelulla säästetään paljon kunnan rahaa, kun kaupunkilaisten hyvinvointi paranee.

Tästä on hyvä jatkaa. Edessä on monia, minulle tärkeitä päätöksiä koskien kaupunkiluontomme hoidon linjauksia. Hieno ja kannustava uutinen oli se, että tekninen lautakunta päätti ettei Helsingin energia lähde mukaan tekemään tarjousta jätteenpolttolaitoksesta. Mielestäni tämä on ekologisen järjen voitto jätteenpolton buumista.

Helsingin energia ei mukaan jätteenpolton talkoisiin

2008-10-21T14:41:00.000+03:00

Helsingin kaupungin tekninen lautakunta käsittelee seuraavassa kokouksessaan pöydälle jätettyä Helsingin energian tarjousta YTV:lle rakentaa uusi jätteenpolttolaitos Kivikkoon. YTV on päättänyt aloittaa jätteiden polton arinapolttoon perustuvalla tekniikalla. Tavoitteena on polttaa yhdyskuntajätettä 250-320 tonnia vuodessa. Tämä vastaa noin nykyistä (283 t vuonna 2007) kotitalouksien tuottamaa sekajätteen määrää YTV (Helsinki, Espoo ja Vantaa) alueella. Yhdyskuntajätettä ovat kotitalouksissa syntyneet ja tuotannossa, erityisesti palvelualoilla, kertyneet kotitalousjätteisiin verrattavat jätteet.

Helsingin energia havittelee jätteenpolttolaitosta Kivikkoon. Jätteenpolton ympäristöystävällisyyttä puolustetaan henkeen ja vereen. Kivikkoon rakennettavan jätteenpolttolaitoksen myötä hiilidioksidipäästöt vähenisivät n. 179 kt ja lisäksi jätteenpolttovoimalaitos nostaisi uusiutuvan tuotannon määrää 4,1 %:sta 7,4 %:iin, koska Kivikon jätteenpolttolaitoksella voitaisiin korvata kivihiilellä tuotettua lämpöä. Jätteenpolton hiilidioksidikertoimen sanotaan olevan puolet kivihiilen, koska jätteen energiasisällöstä arvioidaan 60 % olevan uusiutuvaa ainesta. Laskelmissa on aliarvioitu öljypohjaisten materiaalien osuutta.

Laitos ei tuottaisi kuin lämpöä jakeluun ja sen vuoksi sähkö pitäisi hankkia edelleen muualta - kivihiilellä tuotettuna? Ja mitä tapahtuu yhteistuotannossa syntyneelle lämmölle, joka on syrjäytetty jätteenpolttolaitoksen tuottamalla lämmöllä? Johdetaan hukkalämpönä mereen?
Lue jätteenpoltosta lisää:

Miksi polttaa jätettä?

Jätteenpolttoa kannatetaan, koska se vähentää kaatopaikkojen jätekuormitusta. Totta, mutta kotitalouksien sekajätteen polttaminen ei ole ekogisesti tai taloudellisesti kestävä ja järkevä ratkaisu. Tuntuu hullulta polttaa uunissa biojätettä, josta saataisiin mädättämällä huomattavasti enemmän bioenrgiaa irti kuin polttamalla. Lisäksi uunissa paistuu kierrätyskelpoinen muovi, joka uudelleenkäytettynä säästäisi luonnonvaroja. 260-320 tonnin jätekakusta syntyy polttamalla 52-64 tonnia kaatopaikkasijoitettavaa jätettä ja ongelmajätettä n. 10 t. Niiden jälkisijoittaminen vaatii valtavia resursseja.

Lajittelematonta sekajätettä ei saa enää tulevaisuudessa sijoittaa kaatopaikalle (Vn päätös kaatopaikoista 861/1997, muutos 202/2006). Kuntien, kaupunkien ja valtion on nyt panostettava jätteiden ennalta ehkäisyyn ja kierrätykseen eikä jätteiden jätteiden massapolttoihin.

Kotitalousjätettä kertyy pääkaupunkiseudulla vuodessa 300 kiloa asukasta kohden. Biojätteen osuus on n. kolmannes eli reilu 100 kiloa asukasta kohti vuodessa. Kaatopaikalle päätyvä jätekassimme täyttyy edelleen biojätteestä (40 %), kierrätettävästä pahvista, kartongista ja metallista (20 %). Lisäksi mukana on palamatonta ainesta (kissanhiekat ym.).

Sekajätetutkimuksen mukaan (YTV 2004) biojätteen hyötyaste oli omistuskerrostaloissa 40 % ja vuokrakerrostaloissa 28 %. Paperia, kartonkia ja pahvia oli noin 34 kg asukasta kohden sekajätteessä. Meidän jokaisen on kannettava vastuumme jätemäärän vähentämisessä ja kierrätyksen lisäämisessä.

Lue lisää asiasta:

SYKE 39/2008: Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutukset ja kustannukset

Suomen luonnonsuojeluliiton sivut jätteenpoltosta

Suomen luonnonsuojeluliiton ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin lausunto Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (14.5.2007)

Jätteenpoltto ja bioenrgian myytti

Päivittäistavarakaupat mukaan ympäristötalkoisiin

2008-10-12T22:08:00.000+03:00

Bernt, Helena, Michael, minä ja Vesa

Vihreät kunnallisvaaliehdokkaat uhmasivat eilen syysviimaa ja pystyttivät telttansa Töölöntorille. Tuuli yritti ottaa meistä niskalenkin, mutta se ei meitä nujertanut. Lopulta saimme teltan ilman seiniä pystyyn. Välillä torilla vilisti enemmän ehdokkaita kuin äänestäjiä.

Minulla oli kuitenkin mielenkiintoinen juttutuokio lähiasukkaan kanssa, joka kertoi järkyttyneensä kuinka paljon paikallinen lähitavarakauppa heittää hyvälaatuista ruokaa sekajätteisiin. Ruoka ei kuulemma mene kaupaksi edes puoleen hintaan, joten se joutaa roskikseen. Mutta miksi sitä ei laiteta biojätteisiin? Rouvan arvion mukaan viikoittain roskikseen lentää kymmeniä kiloja tuoretavaraa. Jos tämä käytäntö on arkipäivää useimmissa Alepoissa, lähikauppamme rasittavat todella rankasti Ämmässuon jätteenkäsittelypistettä. Lupasin selvitellä asiaa.

Ja tässä tämän päivän googlaus tulos. Ensin hieman taustaa. Alepa on HOK-Elannon vähittäiskauppa. HOK-Elanto on Pääkaupunkiseudulla toimiva on S-ryhmän suurin alueosuuskauppa. Helsingin Osuuskaupalla on 160 vähittäiskaupan toimipaikkaa ympäri maata. Ketjuun kuuluvat mm. pääkaupunkiseudun Alepat, Sokos, ABC ja Salet. Yritin löytää sivuilta viittausta ympäristöohjelmasta tai ympäristövastuullisuudesta. Laiha tulos tuotti yhden energiatehokkuuteen liittyvän ympäristöpilotin. Kierrätyksestä ei mitään.

Näyttää pahasti siltä, että HOK-Elanto ei millään tavoin ohjeista kauppojaan ympäristövastuullisuudessaan. Tämä korjaantunee lähitulevaisuudessa. Onhan 60-jäsenisessä edustajistossa kahdeksan pätevää vihreää poliitikkoa.

Seuraavaksi otin selvää mitä lähitavarakaupat yleensä tekevät tai voivat tehdä edistääkseen ympäristönsuojelua omassa toiminnassaan. Yksittäinen päivittäistavarakauppa voi anoa joutsenmerkkiä. Joutsenmerkitty kauppa täyttää ympäristövaatimukset mm. tuotevalikoimassa, energiakulutuksessa, pakkauksissa, kuljetuksessa ja jätehuollossa. Jätteiden lajittelu on yhtenä tärkeänä kriteerinä. Vuonna 2004 tehdyn selvityksen mukaan päivittäistavarakauppojen jätteistä 90 % muodostuu biojätteestä ja kierrätyskelpoisesta pakkausjätteestä. Kaatopaikalle päätyvän sekajätteen osuus on vain 10 %. Hyötykäyttöaste vaihtelee, eikä luotettavia tilastoja ole kattavasti saatavilla. YTV:n alueella pt-kauppojen jätteiden hyötyaste oli keskimäärin 60 %.

Monet yksittäiset toimijat ovat vapaaehtoisesti panostaneet ympäristöasioihin, vaikka ympäristölainsäädäntömme on tältä osin löyhä. Monien tärkeiden ympäristökysymysten ratkaiseminen ja ympäristötyön laaja edistäminen vaatii yhteistyötä mm. kuntien kanssa. Yhteiset pelisäännöt ja tiedonsaannin helpottaminen edistäisivät vuoden 2004 raportin mukaan pt-kauppojen ympäristötyötä.

Laajasalon joukkoliikennejärjestelyt riittämättömät

2008-10-08T16:04:00.000+03:00

Osallistuin ensimmäistä kertaa kuntavaalipaneeliin vihreänä ehdokkaana. Laajasalo-Degerö Seura järjesti maanantaina paneelitilaisuuden, jossa käsiteltiin Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaa, liikennejärjestelyjä ja paikallisia peruspalveluita. Illan päätteksi sain ilkeän mahataudin, joten vaalikampanjani on ollut muutaman päivän jäissä. Huomenna aion uskaltautua kaduille kampanjoimaan.

Vaalipaneelitilaisuudessa nostin esille huoleni Laajasalon joukkoliikennejärjestelyjen riittämättömyydestä. Vaikka pikaraitiotiesilta rakennettaisiin Kruunuvuorenrannasta suoraan keskustaan arvioidaan Laajasalon henkilöautoliikenteen kasvavan edelleen 23.000 ajoneuvolla vuorokaudessa. Lisäksi Jollaksen alueen asukkaat jäävät kokonaan ehdotetun raitiotielinjauksen katveeseen. Laajasalon nykyisestä liikenteestä 85 % kohdistuu muualle kuin kantakaupungin suuntaan. Joukkoliikennekapasiteettia on osoitettava ennen kaikkea suuntiin, jonne nykyinen syöttöliikenne on suurinta ja jotta alueen joukkoliikennetoiminnallisuus saavutetaan parhaiten.

Miksi Laajasaloa ei kytketä metroverkostoon Herttoniemen kautta? Tämä voisi tapahtua raitio- tai metrovaunuilla. Ihmetteln myös miksi raitiotie- tai metroyhteys Herttoniemeen ei ole ollut yhtenä vaihtoehtona mukana, kun on tarkasteltu Laajasalon eri joukkoliikennevaihtoehtoja.

Jos raitiotiesilta lähitulevaisuudessa rakennetaan, toivon että Laajasalon metrohankkeet jäädytettäisiin kokonaan. Metron rakentaminen keskustasta Laajasaloon luo kovat rakentamispaineet Santahaminaan, jonka toivotaan vapautuvan armeijalta kaupungille. Itse jättäisin Santahaminan kokonaan rakentamatta.

Loppuuko luonnonsuojelu Helsingissä?

2008-10-02T11:38:00.000+03:00

Olin eilen erinomaisessa keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin onko perinteisellä luonnonsuojelulla jalansijaa tulevaisuuden Suomessa. Tilaisuuden järjesti Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmä. Huolestumiseen on todellinen syy, sillä jo kerran suojeluille kohteille, jossa ensisijainen tarkoitus on ollut turvata pala ainutlaatuisuutta, osoitetaan jos minkälaisia käyttötarpeita.

Suojelualueilla halutaan metsästää, etsiä malmia, ajaa moottorikelkoilla, hakata puuta, rakentaa hotellien laajennuksia ja tekoaltaita. Kun puhe on luonnon hyväksikäytöstä ei mikään näytä olevan arvokasta ja pyhää.

Ennen kaikkea kyse on arvoista ja mitä me pidämme tärkeänä. Alkuperäisen luonnon arvojen puolustaminen on tuotava rohkeasti ja tinkimättä esille. Kunnallisessa päätöksenteossa paikallisen luonnon monimuotoisuuden vaaliminen vaatii selkeitä päätöksiä.

Valitettavasti Helsingin kaupunki näyttää ottaneen linjan, että "selvitellään nyt ensin muu maankäyttötarve ja vasta sitten tunnustetaan alueen luonnonsuojeluarvot." Näin on menetelty Kivinokan suojelualueen kohdalla ja samoin tapahtui Natura-alueella Sipoossa, tulevalla liitosalueella.

Näin ei tarvitsisi olla. Mielestäni aidon vihreä politiikan pitää haastaa muut mukaan luonnonsuojelutalkoisiin. Luonnon kunnioitus ja sen arvojen huomioiminen on moniarvoista, järkevää ja kauaskantoista politiikkaa. Kerran tuhottua maisemaa, kalliota tai metsää ei saada enää takaisin.

Yhteisöllisyys kunniaan

2008-09-28T23:27:00.000+03:00

Mummo, lapsenlapset ja koirat

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat ovat herättäneet vahvan keskustelun yhteiskuntamme yhteisöllisyyden puutteesta. Olen pohtinut yhteisöllisyyden merkitystä omalta osaltani ja oivaltanut jotain. Kyse ei ole sen kummallisemmasta ilmiöstä kun opetella huomioimaan toinen ihminen itsensä kustannuksella. Tänä päivänä itsensä kehittämisen vimma on mennyt äärimmäisyyteen. Sinun on annettava aikaa itsellesi ja sinun täytyy jatkuvasti kehittää itseäsi, muuten saatat hukata itsesi ja alkaa voida pahoin. Mielestäni jokainen meistä voi helliä itseään toisen ihmisen kautta. Vahvan yhteisöllisyyden tunteen kokeminen yhteisen tekemisen kautta voi kehittää ja rentouttaa jokaista. Emme tarvitse siihen sen enempää joogaa, juoksulenkkiä kuin mietiskelyäkään.

Tekstiviesti- ja sähköpostikulttuurimme vähentävät mielestäni yhteisöllisyyden kokemista ja lisää asioiden väärintulkintaa. Yhteisömme ei voi toimia ainoastaan nettimaailman kautta. Meidän on kohdattava ihminen ollaksemme ihmisiä. Geneettisenä ja kulttuurisena olentona olemme oppineet tulkitsemaan eleitä, ilmeitä ja jopa toisen ihmisen tuoksua.

Olen luvannut perheelleni vähentää keskusteluja tietokoneeni äärellä. Haluan opettaa lapsilleni, että yhteisöllisyys vaatii yhdessäoloa, yhdessä tekemistä tai tekemättömyyttä. Joutilaisuus ja pienten asioiden oivaltaminen yhdessä rakkaittensa kanssa on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Kauhajoen ampumavälikohtaus vetää hiljaiseksi

2008-09-23T13:44:00.000+03:00

Kauhajoella on tapahtunut järkyttävä ampumavälikohtaus, taas. Useita kuolleitaja haavoittuneita. Vetää hiljaiseksi. Ehkä nyt havahtuisimme ja myöntäisimme että rakas lintukotomme ei ehkä olekaan niin turvallinen mallimaa kuin meidän on annettu ymmärtää. Kantakoon jokainen ja etenkin päättäjät vastuunsa nykyisestä kehityksestä.

Ehkä sittenkin, että saisimme muutaman kymmenen euroa lisää kulutukseemme verohelpotuksien kautta, osoittaisimme lisää rahaa pahoinvoivan yhteisömme syrjäytyneiden ja vähempiosaisten huolehtimiseen. Luulen että suurin osa meistä olisi siihen valmiita, kuten vihreiden kansanedustaja Heli Järvinen toteaa Vihreän langan (19.9.) kirjoituksessaan. Tähän haasteeseen on myös kunnallisten päättäjien vastattava.

Huomavaisuus liikenteessä kunniaan

2008-09-20T19:51:00.000+03:00

Tämän päivänä (20.9) Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Helsingin vihreiden ehdokas Riikka Henttonen vaati pyöräilijöitä rohkeasti siirtymään pyöräilemään ajoväylille. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Haluaisin nähdä että Helsingin kaupunkien kadut valtaavat muutkin kuin autoilijat. Massalla on vaikutuksensa, mitä enemmän pyöräilijöitä liikkuu autojen seassa sen paremmin autoilijat oppivat heidät huomioimaan. Tähän ei päästä ainoastaan kevyttä liikennettä suosivalla liikennesuunnittelulla. Tarvitsemme voimakkaan asennemuutoksen kuten Henttonen toteaa kirjoituksessaan.

Helsinkiläinen liikennekulttuuri on erittäin itsekästä. Kiireellä kuittaamme huonon käytöksen liikenteessä. Valitettavasti tämä itsekkyys koskee kaikkia kulkijoita niin autoilijoita kuin pyöräilijöitä tai kävelijöitä. Toisten huomioon ottaminen voi ilahduttaa harmaana päivänä. Vanhuksen auttaminen pois raitiovaunusta tai paikan luovuttaminen väsyneelle pitäisi kuulua jokaisen tapakulttuuriin. Käden heilautus huomaavaiselle autoilijalle kannustaa kummasti olemaan jatkossakin huomaavainen. Kaupungissa liikkuminen vaatii vahvoja sosiaalisia ja toisia huomioon ottavia taitoja, joihin jokainen meistä kykenee, kun on valmis hetkeksi luovuttamaan omista eduistaan tai kiireestään.

Metsäluonnon monimuotoisuuden voitto

2008-09-17T11:51:00.000+03:00

Ympäristölautakunnan kokous otti eilen vahvan kannanoton metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen puolesta. Lautakunta käsitteli Helsingin kaupungin luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelmaa (LUMO), jossa metsiin liittyviä toimenpide-ehdotuksia oli muokattu rakennusvirastolle soveltuvaan muotoon. Rakennusviraston kanta on ollut että kaupunkimetsät ei voi kasvattaa erirakenteisina ja –ikäisinä, koska tämä vaatisi ns. jatkuvan kasvatuksen mallia. He ovat myös vastustaneet ehdotusta pienimuotoisesta uudistamisesta.

Toimenpideohjelmaa muokattiin rakennusviraston toivomuksen mukaisesti ja kiistanalaiset toimenpiteet joko poistettiin tai muutettiin, vaikka muut asiasta lausuneet tahot ja ohjausryhmän enemmistö eivät vastustaneet kyseisiä toimenpide-ehdotuksia. Erirakenteisuuden, pienpiirteisyyden ja pensaskerroksen suosiminen on monien metsälajien kannalta hyvä asia. Liiallinen harventaminen yksipuolistaa metsän rakennetta, lisää heiniintymistä, tuulisuutta ja meluhaittaa. Aukkohakkuut ja voimakkaat harvennukset heikentävät kaupunkimetsien virkistysarvoa mielestäni tarpeettomasti.

Tekemieni muutosehdotuksen mukaan lautakunta päätti muuttaa toimenpideohjelmaan tavoitteet vaalia erirakenteisista ja -ikäisistä metsäalueista ja metsiköistä, pienpuuston ja pensaston suosimisesta linnustollisesti arvokkailla kohteilla ja suosia pienimuotoista uudistamista. Lisäksi lautakunta vaati että ympäristökeskukseen tarvitaan lisäresursseja ekologisen asiantuntemuksen lisäämiseksi alueellisissa suunnitteluhankkeissa.

Sipoonkorven metsämanner on säilytettävä rakentamiselta

2008-09-15T11:45:00.000+03:00

Kaupunginhallitus käsittelee tänään Outi-Alanko Kahiluodon (vihr.) ja 6 muun valtuutetun erinomaista valtuustoaloitetta Sipoonkorven suojelualueen laajentamisesta. Aloitteentekijät esittävät että Helsinki käynnistäisi välittömästi neuvottelut Sipoonkorvessa omistamiensa 900 hehtaarin liittämisestä Metsähallituksen luonnonsuojelualueen osaksi. Vastaus on nuiva eikä oikeastaan anna viitteitä puoleen jos toiseenkaan. Helsingin kaupungin on otettava selkeä kanta suojelun puolesta. Samalla se on vahva viesti muille toimijoille alueella. Kaiken huipuksi aloitteesta ei ole pyydetty lausuntoa Helsingin ympäristökeskukselta. Tämä on yksistään riittävä syy asian palauttamiseksi valmisteluun.

Sipoonkorven kansallispuistosta on tehty kaksi lakialoitetta, Heidi Hautalan (vihr.) 12.12.2006 ja Jacob Södermanin (sd.) 6.3.2008. Molemmissa aloitteissa kansallispuiston pinta-alaksi on mainittu 2 700 ha. Käytännössä kansallispuiston minimirajaus pitäisi olla vähintään 3 000 ha ja tavoiterajaus 5 000 hehtaaria. Tässä Helsingin kaupunki on avainasemassa. Retkeilyreittien ja alueen käytön suunnittelun vuoksi kansallispuiston on oltava riittävän laaja.

Sipoonkorven alue on ainutlaatuinen n. 5400 hehtaarin kokoinen metsämanner Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin alueilla. Alue on maastonmuodoiltaan hyvin vaihtelevaa: upeat kalliomänniköt ja korpijuotteet vuorottelevat ja lehtoimaiset kankaat ja lehdot ovat yleisiä. On syytä muistuttaa että Suomen lähes kaikki puustoiset korvet on luokiteltu uusimman selvityksen mukaan erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi. Metsäojitus on usein hävittänyt monelle metsälajeille tärkeät korpiset luontotyypit.

Alueella käy runsaasti marjastajia, retkeilijöitä ja suunnistajia. Metsähallituksen hallinnoiman luonnonsuojelualueen kokonaispinta-ala on tällä hetkellä n. 1 300 ha. Nämä alueet painottuvat alueen pohjois- ja keskiosiin. Vuoden alusta merkittävä osa Sipoonkorven eteläalueesta liitetään osaksi Helsinkiä. Rakentamispaineet etenkin Porvoon moottoritien pohjois- ja eteläpuolelle on kovat. Tulevaisuudessa alueen suunnittelu pitää toteuttaa siten, että Sipoonkorpi säilytetään yhtenäisenä 5000 hehtaarin alueena ja sen lisäksi turvataan viheryhteydet Mustavuoreen ja Östersundomiin sekä Kasabergetin luonnonsuojelualueelle. Lisäksi näihin alueisiin rajautuva Labbackan metsäalue tulisi liittää mukaan suojelualueisiin.

Kivinokkaa on puolustettava

2008-09-10T14:08:00.000+03:00

Osallistuin eilen Kivinokan keskustelutilaisuuteen Kulosaaren kartanolla. Tilaisuus oli mielenkiintoinen ja yleisöä paikalla runsaasti. Kaikki paikalla olleet panelistit (sd, kokoomus, vihreät, vasemmisto) vannoivat, että Kivinokan ulkoilu- ja virkistyskäyttö on turvattava tulevaisuudessa. Hyvä niin, onhan kivinokkalaiset jo yli 30 vuoden ajan odotelleet sitä viimeistä päätöstä alueen maankäytöstä.

Toisaalta pitää olla tarkkana siinä mitä luvataan ja mitä sitten toisaalta tehdään asian edistämiseksi. Kivinokan alue jätettiin yleiskaava 2002:ssa selvitysalueeksi, jonka maankäyttömuoto ratkaistaan osayleiskaavassa. Yleiskaavan jälkeen tehdyt luontoselvitykset ovat osoittaneet, että Kivinokka on ainutlaatuinen kokonaisuus lepakoiden, lintujen ja puulla elävien lahottajaeliöiden suhteen. Tämän johdosta alueelle on esitetty perustettavaksi Kivinokan 17, 8 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue.

Jos kaikki poliittiset ryhmät (kokoomusta lukuun ottamatta) ovat valmiit turvaamaan alueen nykyisen käyttömuodon, ihmettelen suuresti miksi kaupunkisuunnittelulautakunta ei kuitenkaan ollut valmis hyväksymään Kivinokan luonnonsuojelualuetta, ennen kuin alueen maankäyttömuoto on kokonaisuudessaan selvitetty. Miksi lautakunta ei ollut valmis tunnustamaan Kivinokan luontoarvoja jo nyt, jos kuitenkin poliittinen tahto on alueen virkistyskäytön ja suojelun kannalla? Viimeisimmät luontoselvitykset ovat vain vahvistaneet alueen ainutlaatuisuuden jopa kansallisella tasolla.

Kivinokka on säilytettävä tulevaisuudessa sekä luonnolle että ihmisille. Osayleiskaava pitää toteuttaa kerralla ja koko alue Kulosaaren kartanon lisäksi pitää varata virkistysalueeksi, jolla on kulttuurihistoriallista ja luonnonsuojelullista arvoa (VL/S). Kaupunkisuunnitteluviraston ennakkosuunnittelulle on annettava voimakasta viestiä sekä poliittiselta että kansalaistaholta että alue halua säilyttää rakentamattomana. Kaikkein parasta vaihtoehto olisi että koko alue liitettäisiin osaksi Helsingin ensimmäistä kansallista kaupunkia. Tällöin alue saisi riittävän suojelustatuksen, eikä uusi ensi vuosikymmenen puolella käynnistyvä yleiskaava uhkaisi aluetta.

Kuntametsien hoidosta tai hoitamattomuudesta

2008-09-02T22:58:00.000+03:00

Olin tänään puhumassa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin järjestämässä kuntametsät -seminaarissa. Käsittelin metsiä kiistankohteena Helsingissä. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on useamman vuoden ajan pyrkinyt vähentämään turhia avo- ja harvennushakkuita kaupunkimetsissä.

Liian voimakkaat harvennushakkuut vähentävät puuston monikerroksellisuutta, muuttavat lajistoa heinämäiseksi ja lisää etenkin pihlajan ja vaahteran taimien runsasta kasvua. Kohde vaatii toistuvaa ja intensiivistä hoitoa, että se säilyisi viihtyisänä ulkoilumetsänä. Helpommalla pääsisi jos puusto säilytettäisiin monirakenteisena, riittävän tiheänä, niin että tyypillinen metsälajisto kuten mustikka ja metsäsammalet säilyisivät. Tämän kaltainen metsä on myös linnustolle ja muulle eläimistölle otollinen. Hallittu hoitamattomuus lisäisi metsän paikallista monimuotoisuutta ja toisi kustannussäästöä metsien hoidossa.

Toinen lukunsa on aukkohakkuut, joita tehdään etenkin vanhoihin kuusi- ja koivuvaltiasiin metsiin. Rakennusviraston tavoitteena on lisätä uudistamishakkuita 50 hehtaariin vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa toistasataa aukkoa ympäri kaupunkia vuosittain. Valitettavan usein hakkuita tehdään vielä lintujen pesintäaikana.

Luonnonhoidon linjauksista pitäisi poistaa hehtaarikohtaiset vuositavoitteet uudistamiselle. Lisäksi pitäisi perustaa luonnonhoidon ohjausryhmä, joka vastaisi metsien ja viheralueiden hoidosta. Ohjausryhmä muodostuisi ympäristökeskuksen luontoasiantuntijoista ja rakennusviraston metsäammattilaisista. Vetovastuu olisi syytä siirtää ympäristökeskukselle. Kaupunginhallitus käsittelee Luonnonhoidon linjauksia vielä tämän syksyn aikana.

Vaalit lähestyvät ja työkiirettä piisaa

2008-08-27T15:46:00.000+03:00

Helsingin vihreiden ehdokaslista on nyt koossa. Mukana on 127 mielenkiintoista, eri-ikäistä miestä ja naista. Hyvältä näyttää. Eilen myös hyväksyttiin Helsingin vihreiden vaaliohjelma. Oma vaalityöni on lähtenyt mukavasti käyntiin. Välillä on vaikea keskittyä tieteellisten artikkeleiden kirjoittamiseen kun pitäisi valmistella muita, vaaleihin liittyviä asioita.

Työstän tällä hetkellä yhteisartikkelia metsien ekologista indikaattoreista. Tarkoituksenamme on tarkastella kuinka hyvin erilaiset riistaeläinryhmät, sarvijäärät ja liito-oravat indikoivat metsien kestävää käyttöä. Olemme ottanut tarkastelukohteeksi 39 seutukuntaa keskisestä Suomesta (karttakuva: Tanja Myllyviita). Käyttämiemme indikaattoreiden perusteella ekologisesti kestävä metsienkäyttö painottuu Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rannikkoseuduille, joissa viihtyvät sekä riistakanalinnut (metso, teeri, riekko ja pyy) että liito-orava. Metsät näillä seuduilla ovat yleisilmeeltään karuja, rämemännikköt ovat yleisiä ja metsät ovat peltoalueiden pirstomia. Alueella on kuitenkin säilynyt jonkin verran iäkkäitäkin metsiä. Hakkuupaineet kohdistuvat keskisiin ja itäisiin seutukuntiin. Paikoitellen nuorten, alle 40-vuotiaiden metsien osuus nousee näissä seutukunnissa lähes tai yli 50 %:in.

Suojatien eteen pysäköinti pistää vihaksi

2008-08-26T00:01:00.001+03:00

Selailin rästiin jääneet viikonlopun hesarit ja raivostuin lukiessani juttua suojateiden tehovalvonnasta. Minua sapettaa väärinpysäköijät, etenkin ne autoilijat, jotka aiheuttavat suuren turvallisuusriskin katujen ylittäjille. Monien autoilijoiden näyttää olevan vaikea hahmottaa mistä viiden metrin pysäköintikielto suojatien eteen johtuu. Jalankulkijan, varsinkin pienten lasten on mahdotonta nähdä lähestyvää autoa, jos auto on pysäköity suojatien eteen.

Pysäköintisakotus pitäisi tehdä portaittaiseksi ja sakko olisi suurin, jos väärinpysäköity auto aiheuttaa merkittävän turvallisuusriskin, kuten suojatien eteen pysäköinti tai pelastustien sulkeminen väärin pysäköitymisen vuoksi. Nykyinen virhemaksu on naurettavat 40 euroa. Perusmaksu pitäisi nostaa vähintään 80 euroon, jolloin se olisi sama kuin joukkoliikenteen tarkastusmaksu. Lisäksi turvallisriskistä tulisi lisäbonuksia. Sen lisäksi suojateiden eteen pitäisi hankkia betoniporsaat, jotka estäisivät väärinpysäköintiä luontevasti. Sen sijaan nämä vapaat kadunvarsipätkät voisivat toimia osittain pyöräparkkeina, kunhan jalankulkijan näkyvyys säilyy.

Äänestysinto kuntoon

2008-08-17T23:34:00.000+03:00

Olin viikonlopun Vihreiden kesäpäivillä Mustialassa, Hämeen ammattikorkeakoulun tiloissa. Kaksi mielenkiintoista, mutta uuvuttavaa päivää vaaleista, ehdokkuudesta ja kuntahallinnosta. Vihreiden oikeusministeri Tuija Brax piti erittäin mielenkiintoisen puheen kuntalaisten äänestysinnokkuudesta. Tulevaisuus näyttää todella huonolta: jo seuraavan vuosikymmenen aikana äänestysprosentti laskee kunnallisvaaleissa näillä näkymin alle 50 %. Suomi olisi demokratian takapajula, poikkeava maa muiden Pohjoismaisten joukossa. Paikallisvaaleissa neljä vuotta sitten äänestysprosentti oli noin 58 prosenttia. Kuntaliiton teettämä kyselytutkimus osoitti, että kansalaiset äänestäisivät tulevissa kunnallisvaaleissa ahkerasti ja äänestysprosentti voisi nousta jopa 70 %:iin. Etenkin vanhempi ja koulutettu väestö aikoo ennustaa. Sen sijaan esimerkiksi alle 25 -vuotiaista vain 42 prosenttia sanoo äänestävänsä syksyllä.

Kuntalaisia on kannustettava äänestämään. Viime aikaiset selvitykset ovat osoittaneet, että laiskimmin vaaliuurnilla käyvät nuoret, keskiasteen koulutuksen omaavat miehet. Nuoret on saatava äänestämään. Jos nuori käy kerran vaaliuurnalla, on paljon todennäköisempää että hän käy siellä uudelleen. Sen sijaan on paljon vaikeampaa houkutella äänestämään 30-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka eivät ole koskaan äänestäneet. Vaikka politiikka ei houkuttele nykynuorisoa, olisi kouluissa, lukioissa ja ammattikouluissa korostettava, että jokaisella meillä on valta ja vastuu äänestää.

Tämän päivän kunnallispolitiikka pitäisi pukea nuoria ja nuoria aikuisia houkuttelevaan muotoon. Lähidemokratiaa on syytä vahvistaa. Tärkeintä on saada asukkaat luottamaan, että he voivat vaikuttaa ennen kaikkea lähiympäristöänsä koskeviin päätöksiin. Nuorille on luotavat keinot vaikuttaa kysymällä etenkin niiltä nuorilta, jotka eivät aio äänestää. Muun muassa sähköistä äänestämistä kokeillaan Karkkilan, Kauniaisten ja Vihdin kunnissa. Sähköinen äänestämiskokeilu tapahtuu edelleen vaalikopissa, ei kotona netin kautta.

Lisää vaaleista vaalit.fi
Vihreiden kunnallisvaaliohjelma 2008

Annetaan kuntalaisten valittaa

2008-08-09T00:28:00.000+03:00

Torstain HS (7.8) mielipidesivulla oli Jussi Heikkisen erinomaisen hyvä kirjoitus koskien hallituksen ehdotusta asemakaavavalitusten luvanvaraistamisesta. Paneuduin kaavavalistusten kaventamisasiaan keväällä 2006, kun laadin Helsyn lausuntoa Tarastin tonttityöryhmän selvityksestä (ympäristöministeriö 1/2006). Työryhmän toimeksiantona oli löytää keinoja edistää kaavoituksen sujuvuutta ja rajoittaa kaksinkertaisia valitusoikeuksia tuomioistuimeen. Esityksen pohjalta tehtiin maankäyttö- ja rakennuslakiin muutokset, jotka estävät mm. jatkovalitukset asemakaavoissa, kun asia on ratkaistu oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tai vastaavasti rakennusluvissa, kun asia on ratkaistu jo asemakaavassa.

Huomionarvoista on se, että valitusten määrä ei ole kasvanut sinä aikana, jolloin uusi osallistavaan suunnitteluun kannustava maankäyttö- ja rakennuslaki on ollut voimassa. Kaikissa kunnissa valitusasemakaavojen osuus jää alle 10 %:iin. Pääkaupunkiseudulla (Espoo, Helsinki, Vantaa) valituskaavojen osuus asemakaavoista on vähentynyt 18 %:sta yhdeksään prosenttiin. Sen sijaan kansalaiset ovat usein kokeneet, että osallistaminen on ollut heikkoa ja pintapuolista. Erityisesti mielipiteiden vähättelyä on koettu kaavaprosesseissa, jotka koskevat viheralueille rakentamista. Ympäristöarvoja koskevat sisältövaatimukset: viihtyisä elinympäristö, rakennetun ja luonnonympäristön vaaliminen sekä puistojen ja lähivirkistysalueiden riittävyys nousivat esiin yli 60 % yksityishenkilöiden tekemistä asemakaavavalituksista.

Koen että valituskaavat ovat marginaalinen ongelma kaavoituksessa ja niiden vaikutus tonttipulaan on häviävän pieni. Hyvin harvoin on kyseessä ollut tahallisesta kaavoituksen hidastamisesta tai nimbyilystä. Annetaan siis kansalaisille, jotka todella haluavat perehtyä valituksen vaikeaan ja kimuranttiin maailmaan, mahdollisuus edistää tärkeäksi kokemiaan asioitaan.

Saaristolaistunnelmaa

2008-08-04T00:13:00.001+03:00

Ihana lomaviikko Saaristomeren kansallispuistossa on takana. Aurinko helli, kyyt pysyivät poissa pihapiiristämme ja sinileväkin pysyi poissa, kiitos navakan pohjoistuulen. Saaristolaismökki on paikka, jossa tunnen irrottautuvani täysin arjesta: ei sähköä, puhdas vesi on kortilla ja ainoa ajanviete on yhdessäolo, ruuanlaitto, tiskaus, lukeminen ja saunominen. Nyt jaksaa pukertaa syksyisten haasteiden kimppuun: väitöskirjan loppuunsaattaminen ja kunnallisvaalikampanja. Kai sitä täytyy alkaa näkymään, kuulumaan ja kirjoittamaan ahkerasti mielipiteitään. Huomenna kuopuksemme aloittaa päiväkodissa. Se täyttää tämän hetken ajatukseni. Lasten myötä elämä on täynnä arjen tärkeitä hetkiä.

Neuvolakertoja karsittu

2008-07-05T23:06:00.000+03:00

Helsingin kaupunki on päättänyt karsia alkuraskauden neuvolakertoja. Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen, joka tapahtuu yleensä raskausiikkojen 8-9 välillä, seuraava neuvolassa käynti on vasta 22. raskausviikolla. Helsingin terveystoimi kokee, että kolme alkuraskauden (rv 9-20 välillä) neuvolassa käyntiä ja alkuraskauden lääkärissä käynti voidaan korvata kahdella ultra- seurannalla (rv 10-12 ja rv 20-22). Ajatus on käsittämätön. Odottaessani esikoistani ja toista lastamme kävin sekä kahdessa ultrassa että neuvolassa alkuraskauden aikana.

Ensisynnyttäjälle raskaus voi olla erittäin hämmentävä kokemus. Neuvolassa käynti tuo uuteen tilanteeseen jonkinlaisen varmuuden tunteen, että minussa todella kasvaa uusi elämä. Neuvolakäynneillä voi hakea apua ja keskustella ristiriitaisista tunteistaan. Kynnys on nykykäytännössä huomattavasti korkeampi , jolloin odottajan täytyy itse ottaa yhteyttä neuvolaan.

Kaikkein eniten olen huolissani äideistä, jotka jatkavat odotuksen aikana alkoholin, huumeiden tai lääkeaineiden väärinkäyttöä. Riskikäyttäjien tunnistaminen on todennäköisempää neuvolakäyntien yhteydessä. Nämä tulevat äidit tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen. He eivät välttämättä osaa tai eivät uskalla hakea sitä itse. Kaksi ultrakäyntiä ei millään muotoa voi korvata neuvolakäyntien tuomaa tukea ja mahdollisuutta seurata äidin ja lapsen hyvinvointia.

Toivon että nykykäytäntö on ohimenevä kokeilu ja vanhaan malliin palataan mahdollisimman pian.

Pohjois-Karjalan vaaramaisemista

2008-06-27T16:51:00.000+03:00

Olen viettämässä kesälomaa sukulaisteni kanssa Pohjois-Karjalassa. Kävimme tutustumassa Valtimon kunnassa sijaitsevaan Murtovaaran talomuseolla. On hämmentävää tietää että vielä 70 vuotta sitten syrjäseuduilla elettiin savupirteissä. Savupirttien ilmanlaatu ei todellakaan olisi voinut kilpailla nykyisten kaupunki-ilman laadun kanssa.

Yli sata vuotta vanhoihin puurakenteisiin tutustuminen herätti kunnioitukseni perinnerakentamista kohtaan. Onneksi kiinnostus perinteiseen rakentamistyyliin näyttää lisääntyneen opiskelijoiden ja itserakentajien keskuudessa. Murtovaaran perinnepirtti on pysynyt pystyssä yksityisten tukemana ja talkoovoimin. Helsingistäkin löytyy monia upeita perinnerakennuksia, mm. Lammassaaressa sijaitseva vuonna 1905 valmistunut "Pohjolan pirtti" -rakennus on vierailun arvoinen. Tilaa voi vuokrata raittiusyhdistys Koitolta omia tilaisuuksia varten. Sijainti on haasteellinen, paikalle pääsee vain joko kävellen Vanhakapunginlahden luonnonsuojelualueen halki tai pienveneellä.

Asuntoja vai luontoarvoja

2008-06-17T00:38:00.000+03:00

Helsingin kaupunkiin liitetään vuoden alusta 30 km2 kokoinen alue Lounais-Sipoosta. Helsinki jatkaa laajentumistaan itään. Kaupunkisuunnittelijat ovat jo kovaa vauhtia suunnittelemassa alueelle asuntoja: kunnianhimoisena tavoitteena on asuttaa alueelle vähintään 30.000 onnellista helsinkiläistä. Moni poliitikko lienee haaveillut uudesta "pientalo -keitaasta", kaupunginosasta, joka pitää hyvätuloiset veromaksajat Helsingin rajojen sisäpuolella.

Suunnitelmiin on tullut pieni mutka matkaan. Nimittäin alueella on epämiellyttävä määrä suojeluvarauksia. Luovummeko siis ennemmin asuntotuotannosta kuin luontoarvoista? On erittäin rumaa politiikkaa asettaa asuntotuotanto ja luonto vastakkain. Sen sijaan, nyt olisi pääkaupunkimme aika lunastaa vahvistamansa Helsingin ekologisen kestävyyden 2005-2008 mukaiset tavoitteet luonnon monimutoisuuden turvaamisesta ja vaalimisesta. Myös luonnonsuojelulain 6 §:n mukaan kunnilla ja kaupungeilla on vastuu luonnonsuojelun edistämisessä. Lounais-Sipoon alue pitää rakennuttaa maltillisesti, luontoarvoja kunnioittaen ja ilman turhia vastakkainasetteluita.

Lue asiasta lisää:
Asiantuntijat Lounais-Sipoon suunnittelusta
Sipoonkorven kotisivut
Sipoonkorven ulkoreittisuunnitelma ja luontoselvitys

Saammeko huolestua vai leimataanko se heti nimbyilyksi?

2008-06-04T14:16:00.000+03:00

Viime viikkoina on Helsingin sanomissa ja Töölöläisessä keskusteltu Ruusulankadulle ja muualle Helsinkiin sijoitettavista tukiasumismuodosta eli ns. asuntoloista. Projektit ovat osa ympäristöministeriön laatimaa 2008-2011 asunnottomuusohjelmaa, jonka tavoitteena on puolittaa asunnottomien määrä koko maassa vuoteen 2011 mennessä.

Paikallisasukkaat ovat vastustaneet etenkin Töölööseen sijoitettavaa n. 90 (tämän hetkinen tietoni) asunnon tukiasuntolaa. Ruusulankadun asuntolan kohdalla vastustus on johtunut myös paisuneista huhupuheista, kun tarkkaa tietoa ei ole ollut saatavilla. Kerran jos toisenkin on ilmaan heitetty ajatus "nimbyilystä" not in my backyard -ilmiöstä. Taustalla voi olla hyvin erilaisia tekijöitä, jotka johtavat vastustukseen kuten Riitta Kuparinen väitöskirjatyössään toteaa. Hän tutki Marjaniemeen sijoitettavan kehitysvammaisille tarkoitetun asuntolan kohtaamasta vastarinnasta vuosina 1997-2000.

On luonnollista, että henkilö terästäytyy, kun mahdollinen muutos koskee hänen lähiympäristöään. Mielestäni meillä jokaisella on oikeus huolestua lähellä tapahtuvista muutoksista - olla aidosti huolestuneita. Tästä huolimatta uskon vahvasti meidän jokaisen kykyyn hyväksyä syrjäytyneiden ihmisten tukemisen myös lähialueellaan. Mutta se vaatii negatiivisten tunteiden läpikäymisen yhdessä muiden samaa tuntevien kanssa. Pahinten mahdollisten vaihtoehtojen läpikäyminen (ennakoimattoman väkivallan ja pelon lisääntyminen) ja ääneen puhuminen eivät tarkoita sitä, että emme olisi valmiita hyväksymään muutosta.

Uusia tukiasuntoloita suunniteltaessa on heti alussa otettava huomioon paikallisasukkaiden huolestuminen ja toisaalta tukiasuntoa hyödyntävien asukkaiden sopeutumiskyky uuteen asuinympäristöön. Kuntoutettavien, vahvasti elämässä jo kiinni olevien henkilöiden on helpompi kohdata mahdollinen paikallisasukkaiden vastustus ja toisaalta sopeutua normaaliin elämänrytmiin kuin henkilön, jolla millään ei ole mitään väliä. Paikan valinta ei voi ainoastaan perustua siihen mistä saadaan hankittua sopiva kiinteistö.

Onko Helsinki onnellisten ihmisten kaupunki?

2008-05-23T08:58:00.000+03:00

Ihmisellä on eilen, tänään,
ihmisellä on huomenna,
hiirivaari mietiskeli.
Syveni ryppy otsassa.

Ihmisellä on kaikki ajat,
hiirellä nyt, siis ahtaat rajat.
Mutta - ja tässä vaari empi:
Onkohan ihminen onnellisempi?

-Tuula Karolainen, Kuono kohti tähteä, Lasten keskus, Helsinki 2005, Finlandia Junior -voittaja 2005

Helsingin vihreiden yleiskokouksessa huhtikuussa onnellisuutta ehdotettiin yhdeksi vaaliteemaksi. Kannatan ajatusta lämpimästi. Mitä onnellisuus oikeastaan on? Onko se yhtä kuin hyvä elämä? Ja ennen kaikkea voimmeko pitää Helsinkiä onnellisena kaupunkina? Perinteisesti onnellisuutta on mitattu neljän mittarin avulla: varallisuus, ihmissuhteet, työllisyys ja terveys/hyvinvointi.

Varallisuus ja onnellisuus. Olen samaa mieltä väitteestä että raha tuo onnea – tiettyyn rajaan asti. Kun rahan puuttuminen hallitsee arkea ja se on syy perheriitoihin ja väsymiseen, voi lisäraha tuoda onnellisuuden tunteen. Onnellisuus on riippumaton tuloista varakkaissa yhteiskunnissa eli kun BKT ylittää 9500 euron rajan. Keskivertohelsinkiläinen tienaa n. 27.000 euroa vuodessa ja Helsingin seudun BKT on yli 30.000 euroa. Karkeasti arvioituna rahan ei pitäisi olla este onnellisuudelle kotikaupungissani.

Ihmissuhteet ja onnellisuus. Suomalaiset pitävät perhettä, parisuhdetta ja hyviä ystävyyssuhteita tärkeinä onnellisuutta edistävinä tekijöinä. Ei käy kiistäminen. Jos ihmissuhteet muutetaan havainnoitaviksi tilastoiksi on Helsinki ”sinkkulandia”, hieman yli puolet kotitalouksista on yhden hengen asuntokuntia. Yksinelävillä muualla elävän perheen ja ystävyyssuhteiden merkitys korostuu entisestään. Yksinelävät myös rasittavat ympäristöään enemmän kuin parisuhteessa elävät tai perheet keskimäärin.

Työ ja onnellisuus. Työn rooli onnellisuuden tuottajana nähdään edelleen tärkeänä. Helsinkiläisten työttömyysaste on 6 % vaihdellen 4,1-17,7 % eri peruspiirien välillä. Työn vaativuuden ja kiireellisyyden tunteen lisääntyminen tai huono työilmapiiri heikentävät vahvasti onnellisuuden kokemista omassa arjessaan. Samoin tekee työn jatkumisen epävarmuus. Apurahatutkijoilla ja –taiteilijoilla tulot voivat olla katkolla vuosittain.

Terveys ja onnellisuus. Terveyden on perinteisesti ajateltu lisäävän ihmisten onnellisuutta. Olen vain osittain samaa mieltä. Mielestäni sairaus ei ole este onnellisuuden tunteelle. Sen sijaan itsensä sairaaksi kokeminen tai terveytensä äkillinen menettäminen voivat vähentää onnellisuuden tunnetta. Terveydestä huolehtiminen voi jopa uhata onnellisuuden tunnetta, jos terveyden tavoittelusta tulee itsetarkoitus. Hyvinvoinnin käsitteeseen liittyy mielestäni laajemmin sekä fyysinen että psyykkinen kunto ja näiden kahden välinen tasapaino. Mielenterveysongelmat ovat mielestäni merkittävin onnellisuutta heikentävä tekijä.

Näiden yllämainittujen mittarien avulla tuon esille kolme muuta tekijää, jotka mielestäni vaikuttavat vahvasti siihen voiko Helsinkiä pitää onnellisten ihmisten kaupunkina.

Oman elämän hallinta. Oman elämän hallinnan karkaaminen mielenterveyden, työttömyyden, vähäosaisuuden tai muun sosiaalisen tekijän takia on omiaan vähentämään onnellisuuden tunnetta. Uhkakuvat ja pelkotilat voivat hallita henkilön onnellisuuden tunnetta. Ne heikentävät mahdollisuutta toimia vapaasti. Mielestäni on myös tärkeää, että oma kädenjälki tulisi konkreettisesti näkyviin. Omakotitalo ja oma piha ovat onnellisuuden ja oman elämän hallinnan perinteisiä peruspilareita. Niin ei tarvitsisi olla.

Vaikuttaminen ja osallistuminen. Suomalaiset ovat yhdistyskansaa. Valtion tasolla pohditaan yhtäältä miten kansalaisosallistamista pitäisi edistää toisaalta kuinka yhteiskunnan kehitystä jarruttavat ”valittajat” saataisiin tiukempaan kuriin. Helsingillä on käytössään osallistava suunnittelu kaavoituksessa ja viheralueiden suunnittelussa. Hallinnollisvetoisten vaikutuskanavien lisäksi pitäisi kaupunkilaisilla olla mahdollisuus olla aktiivinen omalla tavallaan. Nuorten, aikuistuvien, perheiden ja ikääntyvien toimintamallit ovat hyvin erilaiset. Näitä toimintoja voidaan tukea suoraan taloudellisesti ja edistää niiden yleistä hyväksyttävyyttä. Näin vahvistetaan kollektiivisen jaetun hyvän kokemista. Onnellisuuden tunne syntyy usein myös epäitsekkäistä, yhteistä hyvinvointia edistävistä teoista.

Mahdollisuus epäonnistua ja olla tehoton. Nykyinen länsimainen yhteiskuntamalli arvostaa osaamista ja tehokkuutta. Kilpailuhenkisyys, tavoitteellisuus ja itsensä jatkuva kehittäminen ohjaavat arkitoimintojamme. Epäonnistuminen työssä, ihmissuhteissa, urheilusuorituksessa, elämänvalinnoissa on osa arkeamme. Pysähtyneisyyttä ja joutilaisuutta pidetään epänormaalina ja poikkeavana tilana, joka on sallittua vain rajattujen asiantilojen yhteydessä (lomat, työttömyys). Onnellisuuteen pyrkivän toiminnan pitäisi syntyä ihmisestä itsestään eikä ulkoisten vaikutteiden kautta. Perheiden ja yksineläjien olisi hyvä oppia yhteistä joutilaisuutta. Epäonnistumiselle olisi luotava tilaa ja epäonnisille rakennettava toimiva tukiverkosto.

Onnellinen minä

Onnellisuuden tunteminen – olla onnellinen – on vahva henkilökohtainen kokemustila. Ollessani todella onnellinen liittyy siihen myös vahva fysiologinen tunne: mahassa lentelee perhosia, hymyilyttää, itkettää, varpaat alkavat heilua. Tämä tunnetila voi muuttua hyvinkin nopeasti. Toisaalta voin pitkällä aikajuoksulla jälkeenpäin todeta, että itse asiassa olen onnellinen.

Minulle onnellisuuden tunne syntyy sekä ihmisten kollektiivisen hyvän tunteen jakamisesta (voitto jääkiekko-ottelussa, osallistuminen talkoisiin) että yksittäisistä oivalluksista, tilanteista ja tapahtumista (puolisoni pitää minua kädestä, pääsen Linnanmäen mustekalaan jonottamatta, sain lautakunnassa esitykseni läpi). Tapahtumat tai tilanteet eivät ole mitenkään rinnastettavissa toisiinsa tai vertailukelpoisia. Olla onnellinen ei onneksi ole arvolatautunut tunnetila – ei ainakaan minulle.

Lue lisää onnellisuudesta, sen määrittämisestä ja mittaamisesta:

Bhutanin kuningas luottaa onnellisuusindeksiin – Pieni Bhutan pitää onnellisuutta kansan kehityspolitiikan mittana. Turun Sanomat 10.9.2005.
Vihreä kansanedustaja Kirsi Ojansuu pohtii onnellisuutta
Tilastokeskuksen julkaisuja: Indikaattorimaailma liikkeessä – mitä uutta syntymässä?
Hirvonen Tatu 2004: Onnellisuus – Onko kansantaloustieteellä mitään sanottavaa? Kansantaloudellinen aikakauskirja 2004/4: 457-461.
Helsinki tilastoina
Kaupungin työttömyystilastot

Suruviesti hiljensi ajatukseni

2008-05-13T23:01:00.000+03:00

Voisin kirjoittaa pitkän tarinan viime viikkoisista tapahtumista, mutta sen sijaan hiljenen muistelemaan Kirkkonummen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajaa Jussi Pesolaa, joka menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen viime viikolla. Jussi loi tinkimättömyydellään ja vilpittömällä innostuksellaan uskoa moneen.

Pitääkö kaupunkimetsiä hoitaa?

2008-05-05T21:30:00.000+03:00

Huhtikuussa kävi itäisessä Helsingissä kova rytinä, kun samalla kertaa siistittiin muutama metsäkohde kertaheitolla kaikista iäkkäimmistä kuusista ja koivuista. Kuten ennenkin syyksi sanottiin puuston huonokuntoisuus ja tarve uudistaa metsä tässä ja nyt. Helsyläisenä olen vastustanut perinteistä tapaa uudistaa kuusivaltaiset metsät avohakkaamalla, olkoonkin koko pieni (0,3ha) verrattuna perinteiseen talousmetsän uudistamishakkuisiin. Kuusi varjopuuna pystyy uudistumaan pienissäkin, muutaman aarin kokoisissa aukoissa.

Tämänkeväiset Meri-Rastilan ja Herttoniemen hakkuut on tehty Helsingin luonnonhoidon linjausten mukaisesti. Yleisten töiden lautakunta on hyväksynyt ne ja toukokuun aikana se mennee kaupunginhallitukseen. Luonnonhoidon linjauksissa todetaan mm. että kaikki mahdolliset hakkuutavat on sallittu, Helsingin metsiä uudistetaan 50 ha vuosivauhtia ja kustannussyistä hakkuutoimia tehostetaan (tehdään osittain koneilla). Mielestäni on teennäistä asettaa uudistamistavoitteet Helsingin metsien ikäluokkajakauman perusteella - meillä on täällä kaupungissa kuulemma liikaa vanhoja metsiä. Vanha metsä itsessään ei ole uhka kenellekään.

Hallitun hoitamattomuuden periaate ei ole saanut jalansijaa helsinkiläisissä kaupunkimetsissä, vaikka asiasta on puhuttu jo toistakymmentä vuotta. Viime vuosien kuivat kesät ovat paikoitellen koetelleet kuusia ja sen vuoksi monilla aloilla kaikki kuuset , myös terveet poistetaan ja istutetaan männylle. Luonnon monimuotoisuutta vaalitaan tarkasti rajatuissa kohteissa.

Uskon edelleen, että nykyisen rakennusviraston edustaman metsänhoitaja-mallin rinnalle kehittyisi metsäammattilaisryhmä, joka uskaltaa kyseenalaistaa opitut hakkuumallit ja ehdottaa vaihtoehtoista metsien"hoitoa" perinteisen mallin rinnalle. Toisinajattelijoitakin löytyy, esimerkkinä haluan mainita maa- ja metsätaloustieteiden tohtorin Erkki Lähteen, joka on mukana mm. Ekometsätalouden liitossa.

Mahtuuko monimuotoisuutta kaupunkiin?

2008-04-22T23:14:00.001+03:00

Helsingille laaditaan LUMOa eli luonnon nonimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmaa vuosille 2007-2018. Olen mukana järjestöedustajana ohjausryhmässä. Eilisessä kokouksessa käsittelimme eri hallintokuntien antamia lausuntoja ohjelmaan. Eniten kiinnitin huomion kaupunkisuunnitteluviraston toteamukseen, että Helsingin kokoisella kaupungilla - urbaanilla metropolilla - ei voi olla tärkeänä tavoitteena suojella luonnon monimuotoisuutta.

Miksi taistella luontoamme vastaan? Pikemminkin se pitäisi nähdä mahdollisuutena suunnitella kaupungistamme aidosti monimuotoinen ja viihtyisä.

Toisaalta kaupunkiluonnon monimuotoisuutta voidaan edistää hyvin pienillä toimenpiteillä. Jätetään hoitamattomia vyöhykkeitä puistoihin, annetaan ruohon kasvaa vapaana. Ainakin monet hyönteiset etenkin kovakuoriaiset hyötyvät hallitusta hoitamattomuudesta. Metsien osalta tämä tarkoittaa metsän puiden monikerroksellisuutta ja aukkohakkuiden välttämistä. Linnut viihtyvät monikerroksisessa ja -puustoisessa metsäympäristössä, jossa on tarjolla lahopökkelöitä ja pensaita.

Pidetään Helsinki luonnonvihreänä - Kantakaupungin ytimeen asti ulottuu Keskuspuiston vihreä humina.

Ekososiaalisuus osaksi päätöstentekoa

2008-04-17T13:58:00.000+03:00

Olin eilen kuuntelemassa Suomen luonnon muutos -seminaaria ja koin jälleen ahaa-elämyksen kuunnellessa professori Yrjö Hailan esitystä. Tajusin, että Hailan puhuma "ekososiaalisuus" pitäisi olla vahvasti läsnä, kun päätämme kaupunkikuvaamme ja -luontoa koskevista asioista. Kyse on siitä, että hyväksymme olevamme osa sitä luontoa, jonka olemme teoillamme ja toiminnallamme nykyisen näköiseksi muokanneet.

Kaupunki luonnossa on vahvasti suunnittelijoiden ja käyttäjiensä muokkaamaa. Se ei kuitenkaan vähennä sen arvoa suhteessa koskemattomaan luontoon. Luonnon ja ihmisen välinen vuorovaikutussuhde on molemminpuolinen, yhtäältä se voi olla negatiivinen, toisaalta positiivinen. Jos kadotamme tuon suhteen, toisin sanoen kiellämme sen olemassaolon, johtaa se epäviihtyisään asuinympäristöön ja kasvavaan välinpitämättömyyteen luontoympäristöämme kohtaan.

Peilaan samaista ajatusta helsinkiläiseen kaupunkisuunnitteluun. Helsingissä asuntopula, asuntojen hinnannousut ja asumisväljyyden lisääminen kannustavat suunnittelijoita ja poliittisia päättäjiä hyödyntämään kaupunkialuetta tehokkaasti. Helsingin ekologista yhdyskuntarakennetta edistetään tiiviillä kaupunkirakentamisella. Käytännössä tämä tarkoittaa rakentamista luonnonalueille ja uudisrakennuksia väljille tonteille, vanhojen rakennusten väliin. Usein paikallisasukkaat vastustavat rakentamista, sillä he kokevat menettävänsä oman ekososiaalisen ympäristönsä.

Kaupunkisuunnittelun tulisi kunnioittaa olemassa olevia, herkkiä ihmisen ja luonnon välisiä vuorovaikutussuhteita. Liiaallinen tehokkuuden havittelu – myös ekologisuuden nimessä – ei saisi kuitenkaan loukata perusarvoja: oikeuden hyvään ympäristöön ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen.